Ihmiselämän surkea kiertokulku valtion kansalaisena

Ensin käydään peruskoulu, sitten mennään lukioon tai ammattikouluun. Sitten käydään armeija ( pojat ) jonka jälkeen kouluttaudutaan vielä lisää. Sitten jäädään työttömiksi tai hyvällä tuurilla saadaan töitä, jotka nyt eivät niin mukavia suurimmalla osalla ole. Viikonloppuna voi vähän juhlia jos haluaa. Sitten löydetään ehkä puoliso, aletaan miettimään yhteisen asunnon ostoa. Tehdään lapsi tai pari ja lopulta erotaan tai sitten kärvistellään jo tylsäksi käyneessä liitossa. Kun lapset ovat täysi-ikäisiä, olet jo n. 45-50 vuotias ja puurrat samassa työssä työssä maksaaksesi asuntolainan loppuun. Tässä vaiheessa alkaa villi kausi, ostat moottoripyörän tai urheiluauton jos rahaa riittää. Ehkä veneenkin. Alat matkustella ja haluat nähdä maailmaa, kokea kaikkea uutta. Haluat kokeilla uusia seksijuttuja uusien ihmisten kanssa. Tätä jatkuu niin 10 vuotta kunnes ikä alkaa painaa liikaa. Muutat Espanjaan ja lipittelet siellä drinkkiä espanjan suomalaisten yhteisössä maha kasvaneena ja typerässä hawaijipaidassa iho punaiseksi palaneena. Pieni eläkkeesi riittää kohtuulliseen asumiseen muttei se enää mitään ruusuilla tanssimista ole. Tajuat että paratiisi onkin täynnä afrikasta ja lähi-idästä omalla luvalla tulleita. Koko elämäsi on ollut pelkkää oravanpyörä ja todellinen hyötyjä on pankki ja eliitti, joka hyötyy sinun työpanoksestasi ja käärii sen suurimman potin. Ei montaa vuotta ja alat olla raihnainen, kuljet ensin kepin kanssa, sitten joudut vanhainkotiin ja kuolet sinne. Tässä on kansalainen elämäsi.