Tässä se oli

Elämä.

Ensimmäiset 10v väkivallan ja alkoholin värittämää, seur.8v parempaa, mutta psyykkistä kaltoinkohtelua kyllä, pari x myös fyysistä. Niin ja koulukiusaamista. Sitten kotoa pois muuttaminen ja ammattiin opiskelua johon valmistuttua lähemmäs 10v pätkätöitä ja työpaikkakiusaamista toisensa perään. Perheen perustaminen ja kodin hankkiminen. Kotiäitinä ja siitä ajasta suurin osa myös vanhemman saattohoitamista. Takaisin työelämään jossa parin vuoden jälkeen vakituisen, hyvän työpaikan saaminen, ei siis huonoa ilmapiiriä yms. No, sekin loppui ja uuteen paikkaan mars. En jaksaisi. Eikä mitään hajua mistään uuden opiskelusta eikä kyllä voimiakaan. Ts rämmin taas vain eteenpäin päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen vaikka en jaksaisi. Mutta eipä sitä kysytä eikä ole vaihtoehtojakaan. En vain jaksaisi.