Onko kenelläkään muulla enneaavistusta ettei elä vanhaksi?

Itsestähän se riippuu

Täällä! Olen puhunut lapsesta saakka etten elä vanhaksi! En tiedä mistä tai miksi tiedän sen, mutta tiedän.

Mulla myös ikävä kyllä. Pahimmillaan on ollut etiäinen etten näe edes kolmekymppisiäni. Oon nyt 28, pienen pojan äiti. Toivon olevani väärässä. Haluaisin elää pitkän ja hyvän elämän, nähdä lapseni aikuistuvan ja pärjäävän.

Mun tädillä oli. Puhui siitä aina, vaikkakin eli iloista elämää loppuun asti. Eli 88 vuotiaaksi, kaatui miltei suorilta jaloilta edenneeseen syöpään.

Joo mulla sama. Täytän keväällä 50 enkä ole aivan varma ehdinkö sitä juhlia. 

Vaan se tunne ollut aina.. 

Jos on, niin älkää olko huolissanne, todennäköisesti olette väärässä. Se johtuu siitä kun nuorena ei osaa kuvitella vanhuutta, tuntuu mahdottomalta että olisi itse vanha ja siitä versoo alitajunnassa tunne ettei elä vanhaksi.

Minä taas uskon, että elän hyvinkin yli satavuotiaaksi, jopa aikuisia lapsiani pidempään. Meidän suvussa tosin naiset sellaisia tervaskantoja että ihan vähällä ei henki lähde. Elävät satavuotiaiksi jopa sairaina.

Olen pian 60, superterve. Käyn uimassa monta kertaa viikossa, teen uutta korkeakoulututkintoa, matkustelen jne. Syön ja elän terveellisesti. Näytän kuulemma kaksvitoselta. Vielä nelikymppisenäkin kysyttiin papereita. Energiaa piisaa. 

Minä ajattelin nuorena kuolevani joskus kolmekymppisenä. Ja toden totta tuolloin minulle tehtiinkin niin hirveitä asioita, että lähes tapoin itseni kaksi kertaa ja elämäni tuhoutui lähes täysin. Sen jälkeen en ole suhtautunut "elämään" enää samalla tavalla enkä ole juuri ollenkaan tekemisissä yhteiskunnan kanssa. Eli tavallaan kuolinkin tuolloin sille elämälle, mihin synnyin.

Tuo voi olla ihan puhdasta kuolemanpelkoa. Tai sitten pelkoa siitä, että ei kerkeä ns. "elämään oikeasti" missään vaiheessa. Tai sitten se on sisäinen hätähuuto, että nykyinen elämä täytyisi muuttaa jotenkin. Ei kannata tuollaisilla vaivata päätä. 

Ei, meillä on eletty lähes 90 -vuotiaiksi, erityisesti suvun naiset. Miehet ovat päässeet 85 ikävuoteen.

Mutta muita aavistuksia on eräistä perheenjäsenistä mutta niitä en halua tähän kirjoittaa.

Olen aina ollut aina varma siitä että kuolen nuorena. On ollut tässä shokki siitä, että olen selvinnyt keski-ikäiseksi. Nuorena ikä, johon en eläisi, oli 23. Kun elin sen yli, niin tiesin lähteväni 27 vuotiaana. Enkä ainakaan eläisi yli 30 vuotiaaksi. Äitini kuoli 30 vuotiaana. Olen ymmärtänyt, että tällainen ei ole kovin harvinaista meidän nuorena vanhempansa menettäneiden keskuudessa. Nyt olen 42, enkä elä 45 vuotiaaksi. Se on aina muutaman vuoden päässä.

Hae Ozempicia. Saatat elää 100 vuotiaaksi kun ei tee mieli enää alkoholia, karkkia. tai rasvaista ruokaa.

Aivoissa sitä ihminen voi kuvitella kaikenlaista. Silti ne ovat vain hermoverkkojen impulsseja.

yt

Oli! Tein siitä viime vuonna aloituksen tänne palstallekin, kun ihmettelin. Sen jälkeen minulla todettiinkin syöpä. Kun sen hoidot alkoivat, tuo lähestyvän kuoleman aavistus hävisi. Uskon kehon olevan niin viisas, että jotenkin tiesin tilanteeni vakavuuden, vaikkei ollut mitään tietoakaan mistään syövän mahdollisuudesta silloin.