Millaisia asioita elämässä voi yksin kokea jotka jää mieleen?

Luonto, kulttuuri, uusien paikkojen näkeminen.

No siis vaikka mitä! Jää elämä elämättä, jos oottelee kaveria mukaan. Harrastamaan jotain johonkin porukkaan vaan! Ja matkoille, tapahtumiin, kaikkeen. 

Matkustelu tulee nyt ensimmäisenä mieleen.

Ajoin pohjois-norjaan koirani kanssa, muistan sen reissun kyllä kuin eilisen.

Vierailija kirjoitti:

Ajoin pohjois-norjaan koirani kanssa, muistan sen reissun kyllä kuin eilisen.

Itsekin ajatellut tälläistä Norjan reissua yksin. Aina tapaa ihmisiä reissussa, joiden kanssa syntyy keskusteluja. Ja yksin matkatessa ei tarvitse ottaa toisen aikatauluja huomioon. Toki mieluummin kaverin kanssa on aina kivempi liikkua, mutta jos tulee sellainen tilanne, että kukaan ei juuri silloin pääse reissuun kun itse lähdössä. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin lähtenyt yksin, mutta nykyään on tullut paljon koluttua paikkoja yksinkin.

Käy käpöttelemässä tai vaikka fillarilla ajamassa. Katso ja ihmettele.

Miksi koet tollaisen elämän kokemuksessa olevan jotenkin oleellista tai tärkeää? 

Kokenut asunnottomuuden.

Ensimmäisen auton osto suoraan liikkeestä.

Vierailija kirjoitti:

Kokenut asunnottomuuden.

Ensimmäisen auton osto suoraan liikkeestä.

Autolla sitten ympäri Eurooppaa ja matkalla kokee vaikka mitä.

minulla matkustelu.

Matkustelu, retkeily, keikat, festarit, Conit yms yksin voi tehdä kaikkea! 

Kun tajuaa miksi joku ihminen oli kuin haluaisi sanoa jotain, meni siis monta vuotta.

Ihmiset on toki erilaisia ja tunnen aika moniakin, jotka eivät osaa oikein yksin tehdä mitään. Itse taas nimeomaan teen ennemmin asioita ihan omassa seurassani. Olen matkustanut jenkkeihin yksin ja Euroopassakin usein, joskus menen vaan johonkin toiseen kaupunkiin kun saa edullisia junalippuja ja katselen siellä maailman menoa. 

Näyttelyt esimerkiksi kiinnostavat minua yksin, koska voin kiertää omalla ajallani katsomassa.

Kalastus ja yleensäkin luonnossa oleminen yksin on hyvin puhdistavaa ja hyväksi ihmiselle. OIkeastaan kaikkea voi tehdä yksin, paitsi nimeomaan ryhmäaktiviteeteiksi tarkoitettuja asioita kuten joitain pelejä jne.

Jopa ravintolassa syöminen yksin on toisinaan erittäin miellyttävää. 

Olen pitkässä parisuhteessa ja minulla on laaja ystäväverkosto, mutta silti koen että oma seura on usein parasta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on toki erilaisia ja tunnen aika moniakin, jotka eivät osaa oikein yksin tehdä mitään. Itse taas nimeomaan teen ennemmin asioita ihan omassa seurassani. Olen matkustanut jenkkeihin yksin ja Euroopassakin usein, joskus menen vaan johonkin toiseen kaupunkiin kun saa edullisia junalippuja ja katselen siellä maailman menoa. 

Näyttelyt esimerkiksi kiinnostavat minua yksin, koska voin kiertää omalla ajallani katsomassa.

Kalastus ja yleensäkin luonnossa oleminen yksin on hyvin puhdistavaa ja hyväksi ihmiselle. OIkeastaan kaikkea voi tehdä yksin, paitsi nimeomaan ryhmäaktiviteeteiksi tarkoitettuja asioita kuten joitain pelejä jne.

Jopa ravintolassa syöminen yksin on toisinaan erittäin miellyttävää. 

Olen pitkässä parisuhteessa ja minulla on laaja ystäväverkosto, mutta silti koen että oma seura on usein parasta seuraa.

 

 

Ratkaisevaa tuossa onkin se, että olet pitkässä parisuhteessa. Silloin itsekin nautin tehdä asioita yksinkin. Mutta kun ei ole ketään, kaikki yksin tekeminen vain pahentaa oloani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on toki erilaisia ja tunnen aika moniakin, jotka eivät osaa oikein yksin tehdä mitään. Itse taas nimeomaan teen ennemmin asioita ihan omassa seurassani. Olen matkustanut jenkkeihin yksin ja Euroopassakin usein, joskus menen vaan johonkin toiseen kaupunkiin kun saa edullisia junalippuja ja katselen siellä maailman menoa. 

Näyttelyt esimerkiksi kiinnostavat minua yksin, koska voin kiertää omalla ajallani katsomassa.

Kalastus ja yleensäkin luonnossa oleminen yksin on hyvin puhdistavaa ja hyväksi ihmiselle. OIkeastaan kaikkea voi tehdä yksin, paitsi nimeomaan ryhmäaktiviteeteiksi tarkoitettuja asioita kuten joitain pelejä jne.

Jopa ravintolassa syöminen yksin on toisinaan erittäin miellyttävää. 

Olen pitkässä parisuhteessa ja minulla on laaja ystäväverkosto, mutta silti koen että oma seura on usein parasta seuraa.

 

Tää totta niin! Koko nuoruuden kävin yksin paikoissa, elokuvateattereissa, lintsillä yms. Olo vain paheni kun ei ollut siloin edes kavereita. 

 

Aika harvoin jos lähtee yksin vaeltamaan tai matkalle, niin siellä loppujen lopuksi yksin on. Oon itse entinen yksinäinen ja aina tuskailin sen kanssa, että lähdenkö yksin. Lopulta rohkaistuin ja ymmärsin että moni muukin on matkalla tai vaelluksella yksin. Esim. Matkustellessa on helppo tutustua muihin soolomatkustajiin ja sopia vaikka illallistreffit. Aika paljon itsestä kiinni.

Kun muistelen menneisyyttäni ja lapsuutta niin ei muita hetkiä muistukaan mieleen kuin niitä kun olin yksin. Ja on kuitenkin ihan ihmistenkin seurassa tullut oltua.

"Ratkaisevaa tuossa onkin se, että olet pitkässä parisuhteessa. Silloin itsekin nautin tehdä asioita yksinkin. Mutta kun ei ole ketään, kaikki yksin tekeminen vain pahentaa oloani".

Eli tarvitset parisuhteen voidaksesi tehdä yksin asioita.

Todella terve asenne ja ennustanee pitkää ja antoisaa parisuhdetta.

Ja muutenkin, jos et viihdy edes omassa seurassasi, miten kukaan muukaan sun seurassa vois viihtyä?

Saaristoristeiyt, saariretket, jokilaivaristeilyt, talvella avantosauna, uuden opiskelu toisella paikkakunnalla, retriitit, tapahtumat, joihin on matkustettava esimerkiksi.

Siis ihan mitä vain jos tohtii yksin lähteä niitä asioita kokemaan.