Mitä lapsilla tekee pikkulapsiajan jälkeen?

Sama. Jo kotileikeissä leikittiin aina että lapset ovat vauvoja eikä teinejä, vaikka lapset ovat valtaosan ajasta teinejä.

Niitä vaan kertyy sitten jonnekin, teille tietämättömille. Vauvat on kyllä ihania, meillä jo kahdeksan <3

Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta sama on useasti käynyt mielessäni.

Hommaa seurankipeä sylikoira. Se tyydyttää pyyteettömästi tarpeesi.

Itse nautin aikuisten lasteni kanssa yhdessä tekemisestä ja juttelemisesta sekä ylipäätään heidän tasapainoisen elämänsä seuraamisesta. 

Orjatöitä heillä voisi teettää?

Ei siihen oikein ole inhimillistä ratkaisua, pakko on niistä entisistäkin pitää huolta vaikka emättimestä tursuaisi aina jo seuraava.

Onko sinulla tarpeita? Haluaisitko tyydyttää ne? Oireet saattavat johtua patoutuneista kontrolloinnin ja hyysäyksen tarpeista. Liikunta voi auttaa. Vaivoihin on myös lääke, synnytystalkoot. Katso kuinka synnytystalkoot tyydyttävät kontrolloinnin tarvetta, seuran tarvetta, hyysäyksen tarvetta, kotileikin tarvetta ja merkityksellisyyden tunnetta.

Synnytystalkoot - venytä emättimesi

Antti Siltavuorella olisi varmaan ollut vastaus tähän kysymykseen. Nyt on kuitenkin 13 vuotta liian myöhäistä kysyä. 

Mun mielestä taas vanhemmuus on ollut parasta sen jälkeen kun lapsi on ollut isompi, eli kouluikäinen. Nyt hän on 14v teini ja nautin vanhemmuudesta aina vain enemmän! Pikkulapsiaika oli hirveää.

N38

'Mitä lapsilla tekee pikkulapsiajan jälkeen?"

Kai ne voisi antaa johonkin kaukoidän hikipajaan ompelemaan paitoja henkalle ja maukalle ja ñussia uudet tilalle.

Eikö niistä kuitenkin ole iloa vaikkapa Rydmanille, vaikka teinejä ovatkin?

No nyt meni jutut ala arvoisiksi. Lapset ovat meidän perillisiä. Heissä on meidän ja koko maan ja kansa tulevaisuus. On ilo olla aikuisten lastensa vanhempana. Tosin huolihan heistä aina on. Kyllä sitä tuntee olevansa isä suhteessa lapsiinsa loppuun asti. Uskon myös, että lapsiltani voin myös auttavaisuutta odottaa kun omat voimat hiipuu. Ilo heitä on aina nähdä ja heistä kuulla.