Mitä tehdä hermostuneen kiukkuisen (masentuneen?) miehen kanssa? Nevoja?

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä mieheni on alkanut vertailla elämäämme muihin. Muilla on varaa matkustella ja muilla on uudet autot ja veneet, moottoripyörät, moottorikelkat, matkailuautot ja tässä iässä jo velattomat talot yms yms.  Minusta taas tuossa ei ole mitään järkeä vertailla. Meilläkin on talo, kesämökki ja minulle riittää soutuvene, lasten kanssa nautin siitä mökillä. Auto on vanha, mutta toimiva, minulle riittää että sillä pääsee paikasta toiseen. Duunareilla on duunaripalkat, mutta siihen nähden meillä on asiat mielestäni erinomaisesti..Se minua toki harmittaa, että minä olen meistä se vieläkin pienipalkkaisempi ja välillä ollut työtönkin. Minulle ei sitä eläkettäkään ole juuri kertynyt. Mietin, että mahtaako miestä harmittaa, ettei valinnut jotain hyväpalkkaisessa työssä olevaa vaimoa.

 

Ap

Negatiivinen ihminen kokee kaiken negatiivisena. Se on sitten oma valinta alkaako sitä syöpää ja toksisuutta kohdistamaan vielä kaiken lisäksi herran antamaan vaimoonsa.

Sinun kannattaisi nyt laittaa tuolle raja. Siis ei ymmärtää ja paapoa vaan sanoa, että negatiivisuus loppuu tai sinä lähdet. Tuollainen asenne tuhoaa kaiken hyvinvoinnin.

Kiitos ajatuksista, juuri tämä minua huolettaa ja surettaa, että mies ei ehdi nauttimaan elämästä ollenkaan. Työt ja tekemiset vain tuntuu lisääntyvän ja tosiaan ihan ylikierroksilla stressistä. Minusta ne työt ei ole kaikki pakollisia, monen asian voisi jättää kokonaan tekemättä, mutta vielä parempaa olisi, jos puuhaltaisiin rauhassa ja hyvällä tuulella koko perheen voimin.

Tätä olen moneen kertaan miehelle sanonut, että kun lapsetkin on niin isoja, niin yhdessä saataisiin paljon aikaan, kun vain antaisi meidän osallistua ja ottaisi tekemisiin mukaan. Me ollaan kuitenkin hitaampia, eikä olla aina heti valmiina, kun hänellä juolahtaa tekemiset mieleen, niin hän tekee itse, koska se on nopeampaa ja helpompaa, kuin että ensin odottaisi meitä ja sitten alkaisi neuvomaan miten asia tehdään.

Ap

Työnarkomaani. Ei pääty hyvin tuollainen.

Kuulostaa hyvinkin paljon mun mieheltä. Etenkin neljäkymppisenä oli tuommoinen. Tuli muutama seesteisempi vuosi väliin ja taas alkoi..

Alati kiukkuinen ja rähjä. Ei ihan noin kiireinen (ei mökkiä, mutta hänen harrastuspaikka-musisoi), mutta silti mitään ei pysty, ei ehdi, ei kykene...

Taloustilanne meillä on ok, mutta hän elää vähävaraisten elämää. Mä hoidan meillä raha-asiat kuten aina. Säästöjä on, kuten puskuria, myös sijoitusasunto. Asiat on hyvin.

Kävin poimimassa mansikoita (en edes ostanut laatikoita, kuten yleensä) ja hinnan kuultuaan alkoi mökötys.

Hänen rahojaan on taas törsätty! Mä olen tarjonnut toisinaan perheenkirjanpito roolia hänen hoidettavakseen, muttei suostu sitäkin harmia ottamaan harteilleen. Sitten saa luvan loppua jutut hänen rahoistaan. Niitä kun ei ole ollut 28 vuoteen.

Hän sanoi, että haluaisi välillä vähän hemmotella itseään. Ilman muuta! Naivisti kuvittelin sen ostavan uutta kitaraa tai jotain osaa johonkin. Vaikka se moottoripyörä!! Kävi kaupassa ja osti 2 erikoisolutta. Vähän kalliimpaa. 

Lapset muuttaneet omilleen parin vuoden sisään. Se oli mulle pienen kriisin paikka.

Olen työelämässä, mutta tienaan todella vähän mieheeni verrattuna.  itse olen ehdottanut, että muutetaan pienempään niin, että mun palkalla pystyn elättämään meidät.

Me ei tarvita enää isoa omakotitaloa. Miehen mielestä muutto on älytön. Tässä on koiralle tilaa ja lapsetkin pääsee kotiin helposti. - siellä kuitenkin muhii tuon verran yhteisöllinen ja huolehtiva isä.

kyllä se kumpaista näkee ilman muakin. Oma-aloitteisesti. Tytär sano, että semmosta takakireetä olemista. Isukki ei saa rentouduttua.

Ollaan lääkäristä puhuttu. Ei pidä älyttömän ajatuksena, muttei sinne menekään...

Mulle se pitää mykkäkoulua lähes viikoittain kiukuttelun ja paiskomisen lisäksi. Sitten on 1-2  päivää, kun mulle puhutaan kuin ihmiselle. 

Jos hän haluaa erota, niin se on ok. Mä en hänen puolestaan sitä tee.

Mä olen tässä odotellut elokuuta, kun lomat alkaa. En mitenkään innokkaana, mutta kissa nousee pöydälle silloin. Eihän tää voi jatkua näin. 

Mielenkiinnolla seuraan ketjua, että tulisko jotain ahaa - ilmiötä. Jotain joka vapauttaa itseä ymmärtämään enemmän miehen aivotuksia.

Voimia!

Mä olen samanlainen, mutta nainen. Takakireä suorittaja ja stressaaja.

Voi kun olisinkin erilainen. Haluaisin vain olla ja ottaa rennosti. Lukea kirjaa tms. Muttei pysty, taskilistat vilisee mielessä. En ole aidosti läsnä lapsille tms.

Kauhea taakka muille. Onko vain persoonallisuusasia? Onko joku onnistunut muuttumaan? Nyt kyllä yritän, mutta ei ole aitoa...

Ap voi olla tyytyväinen, että mies ei ole tyypillinen sohvalla makaava kaljasieppo.

Tekee liikaa töitä mutta ei ole rahaa. Jokin ei täsmää, eli mies pelaa rahansa on uhkapeluri kun ei ole rahaa mennä lomalle.

Kunpa me naiset ymmärrettäisi antaa olla.

Tämänkään aloittajan mies ei suostu mihinkään mikä voisi auttaa, joten mikään ei tule muuttumaan. Ja nainen senkuin hakkaa päätään seinään ja miettii päänsä puhki mitä voisi tehdä että saisi miehen "pelastettua".

Lopetetaan tämä toivoton ylihuolehtiminen ihmisistä joita itseään ei kiinnosta auttaa itseään.

Ihan oikeasti lääkärin tsekkaus ja testoarvojen mittaus kannattaisi monestikin tälläisissa tapauksissa tarkistaa. Ei kai siinä mitään menetäkkään, paitsi rutkasti rahaa mikäli yksityiselle menee. Mataliin arvoihin on olemassa toimiva lääkitys.

t.hoitaja

Hänellä on yksi ihmiselämän elina-hetkistä

Ymmärrän lapset lukitsi sun tavarat leppävaaran uimahallis

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti lääkärin tsekkaus ja testoarvojen mittaus kannattaisi monestikin tälläisissa tapauksissa tarkistaa. Ei kai siinä mitään menetäkkään, paitsi rutkasti rahaa mikäli yksityiselle menee. Mataliin arvoihin on olemassa toimiva lääkitys.

t.hoitaja

Ei mies mene, koska sehän olisi järkevää.

Muistuttaa tilannetta ennen avioeroani. Miehellä meni kriisissä hermo ja kaikki muukin. 

Nyt vaihtoehdot pöytään: jos mies ei käsitä, mitä tekee muille (mm. lapsilleen) eikä välitä itsestään, niin et jää katselemaan sitä. Lähdet lasten kanssa tai heidän jälkeensä. 

Ei tuossa auta muu kuin mies lääkäriin tai avioero/erilleen muutto.

Miksi tämä aloitus on saanut noin monta alapeukkua, kiinnostaisi tietää? Itse ainakin tunnistan tilanteen, sillä meillä on hyvin samankaltaista. Mies on koko ajan vihainen ja köyhäilee ja valittaa rahasta ja kaikesta muustakin.

Keski-ikäinen mieshän ei hellitä tai tee terveytensä eteen juttuja, jollei itse hoksaa. Vaikka vaimo kuinka patistaisi, se on ihan turhaa, jollei mies itse halua. Ei aikuista miestä väkisin viedä lääkäriin ennenkuin tarvitaan ambulanssi 

Kuulostaa aivan ex-mieheltäni. Hänellä alkoi reilu nelikymppisenä tuollainen vaihe, mikään ei enää kiinnostanut, ei halunnut lähteä minnekään perheen kanssa ja kaikki oli kallista. Lääkäriin ei tietenkään suostunut menemään, vaan alkoi juoda. Erohan siitä tuli.

Mikä siinä on, että miehiä ei saada lääkäriin? Sitten uutisoidaan, miten naiset saavat mt-diagnooseja ja lääkityksen - niin, koska naiset haluavat hoitaa itsensä kuntoon! Miehet sitten juovat niin, että menee perhe ja terveys, sitten työkyky.

Minä aloin vastaamaan samalla mitalla, olin kiukkuinen ja äyskin takaisin, lakkasin sietämästä ja sovittelemasta, annoin asioiden paisua riidoiksi. Lopulta varasin ajan perheasiankeskukseen pariterapiaan ja sanoin, että itse menen joka tapauksessa ja mukaan saa tulla, jos mies haluaa vaikuttaa parisuhteemme tulevaisuuteen.

Pariterapeutti sai miehen hyväksymään, että masennus/uupumus on jo pitkällä ja menemään lääkäriin. Siitä 2kk sairasloma, lääkitys ja terapia. 

Asiat ovat menneet parempaan suuntaan, mutta mikään ei ole täydellistä. Ei varsinkaan miehen mielestä, jolle edelleen maailma on riittävän hyvä vasta kun asuntolaina on maksettu, kaikki koti- ja pihaprojektit on tehty ja ilmassa ei ole enää koskaan mitään epävarmuutta mistään..