Ikävöitkö koskaan sitä aikaa, kun aikuiset lapsesi olivat aivan pieniä vauvoja?

Todella usein, äskenkin tuli mieleen, kun näin otsikon imettämisestä. Se oli ihanaa aikaa.

En. Vihasin vauva-aikaa. Ikävöin aikaa kun lapseni oli lapsi, jos joku itähaitari pitäisi laittaa niin tyyliin 4-12v. Teini-ikä oli aivan hirveän myrskyinen. 

Toisinaan kyllä. Osaisin nyt nauttia vauvoistani enemmän kuin 40 vuotta sitten, stressaantuneena huonossa seksittömässä avioliitossa olevana vaimona.

En todellakaan! Oli se niin raskasta aikaa. Nyt on paljon mukavampi näin, kun aikuiset lapset tulevat toimeen omillaan. Imetys oli kaukana ihanasta, rintatulehduksessa rikkinäisin nännein.

Usein. Joskus tuntuu että elämä on osittain ohi kun lapset lähti. Tai sen suurin merkitys ainakin eli hoivata ja ruokkia poikasia. 

Oli aika ennen kännyköitä ja internettiä, vauva sai kaiken huomion.

Tyttö oli helppo lapsi, mutta elämä vaikeaa. 

Pojan kanssa oli helpompi elämä, mutta lapsi oli vaikeampi. 

Eli en kaipaa.

Vauva-aikaa en todellakaan. Hirveä univelka koko ajan ja pitkään. Olin aivan zombie. Mutta muuten sitä aikaa, kun olivat pieniä, kun luettiin iltasatuja ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vauva-aikaa en todellakaan. Hirveä univelka koko ajan ja pitkään. Olin aivan zombie. Mutta muuten sitä aikaa, kun olivat pieniä, kun luettiin iltasatuja ym. 

Tämä. Vauva-aika on karsee. Sitten kun muksut alkaa olemaan 3-vuotiaita niin ovat mainioita. Mutta en ikävöi. Nautin kun ei ole pieniä lapsia. Aikansa kutakin. Lastenlapsista saa nauttia rusinat pullasta mentaliteetilla 🙂

En vauva-aikaa, mutta kaikkea siitä eteenpäin. Nyt on todella tyhjää.

Kyllä haikeudella muistelen. Molempien lasten kanssa oli ihanat vauva-ja pikkulapsiaika. Terveitä ja rauhallisia lapsia. Ikäero 4 vuotta niin täytyy kyllä sanoa että pääsin helpolla. Hyviä nukkumaan ja syömääm ja arki rullasi hyvin kun 2 osallistuvaa vanhempaa.

En kaipaa. Imettäminen oli tylsää ja muutenkin vauvan hoito. Minusta parasta aikaa on ollut 6 vuodesta ylöspäin.

Tässä kuuntelen kun naapurin pikkulapset melskaa ja tappelee pihalla. Jatkuvasti kaikuu ÄITI!  ÄITI!ÄITI! ÄITI! Muistuupa mieleen ajat kun olin itse pikkulasten äiti, jolle ei juuri rauhallista hetkeä suotu. Nyt, no nyt minä juon kahvia.

En ikävöi vaikka se oli ihanaa aikaa. Vauva on eri tavalla ihana kuin jo kävelevä ja leikkivä lapsi. Olen nauttinut kaikista ikäkausista ja nyt minulla on upea aikuinen lapsi.