Voiko se olla ongelma deittimarkkinoilla ettei ns. sovi mihinkään lokeroon?
Monilla suhdetta hakevilla on jokin "tyyppi" mitä he hakevat. Hyvin monenlaisilla ihmisillä on menekkiä mutta pitäisi juuri erottua joukosta sopivalla tavalla. Pitäisi olla selvästi hoikka, selvästi muodokas tai selvästi urheilullinen. Pitäisi olla kotona viihtyvä rauhallinen nörtti tai kunnolla tulinen ja temperamenttinen. Jos on tavis tai epämääräinen sekoitus eri tyyppejä nii kukaan ei huomaa.
Kommentit (13)
Suomessa erikoiset ovat isompien haasteiden edessä kuin enemmän normien mukaiset.
Miksi?
-pieni väestö
-kansainvälisyyttä suhteellisen vähän johtaen syrjäisyyteen
-maatalousvaltainen väestö erittäin pitkään
-vahva uskonnon merkitys
-samanlaisuus nähty pitkään hyvänä asiana
Tämä pätee muuallakin, mutta korostuu Suomen tapaisessa maassa.
Sinä olet ihan vaan todella rasittava marisija. Check.
Ne ihmiset niissä lokeroissakin ovat lopulta yksilöitä. Vaikka menisit täydellisesti johonkin lokeroon, ei se silti vielä tarkoita sitä, että se takaisi yhtään mitään.
Vain vasemmistolle kaikki on vain joukkoja ja lokeroita. Tämä taitaa ollakin ongelmiesi juurisyy.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet ihan vaan todella rasittava marisija. Check.
En ole ehkä tarpeeksi tuotakaan. Saatan keskittyä vähän liikaa negatiivisiin asioihin mutta en ole selvästi kärsinyt sinkkuudesta niin paljon kuin jotkut toiset.
Ei sovi niin iso munaisten lokeroon . Naiset tuloo jo ensitreffeille mittanauhan kanssa että paljos oot pitkä sieltä kohtaa. Yksikin tuli pisuaarilla miesten vessaan mittaamaan kelpaako. Noh ei kelvannut . Otti viereisen pisu-ukon jolla oli hevosen munat
Voiko olla ongelma kun itse ei hae seuraa? Ap:lle tämä on ongelma kun muut eivät hae seuraa?
Muistan isoäitini vanhan valokuvan 1930-luvulta. Siinä kaikilla oli erittäin samantapaiset hiukset ja vaatteet.
Toinen maailmansota lisäsi vielä enemmän samanlaisuuden arvoa. Vaati kovaa rohkeutta lähteä noina aikoina kulkemaan yksilöllisiä polkuja.
Etelä-Pohjanmaalla kuitenkin yksi sukulaiseni ryhtyi yrittäjäksi pian sodan jälkeen. On hieman surrealistista kun hän poseeraa liituraitapuvussa ja taskukellossa kun oma tausta on köyhän maatyöläisen ja lähiympäristö myös.
Luokkahyppy oli mahdollinen, mutta melko harvinainen. Ja sen mahdollisti taas koko kansan sivistäminen eniten, yksittäisistä tekijöistä. Kakkosena tietysti vähävaraisten tukeminen turvaverkoilla, jolloin mahdollisuuksia tuli enemmän eikä ollut ns. tuomittu turpeeseen kuten monissa muissa maissa.
Sulle ap ei valitettavasti nyt löydy vakoojan töitä kun kukaan ei etsi seuraa? Harmi?
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset niissä lokeroissakin ovat lopulta yksilöitä. Vaikka menisit täydellisesti johonkin lokeroon, ei se silti vielä tarkoita sitä, että se takaisi yhtään mitään.
Heille on kuitenkin enemmän tarjontaa. Toki jos tietty ulkonäkö yhdistetään joihinkin luonteenpiirteisiin ja henkilö onkin tämän vastakohta, silloin voi olla ettei suuri tarjonta auta mitään.
Semmosta se joskus on ap. Ehkä kannattais vaihtaa ammattia oikeisiin töihin?
Täällä yksi mihinkään lokeroon kuulumaton ja ylpeä siitä. Toivottavasti kohtaan kaltaiseni joskus, koska en juurikaan välitä lokeroista.
Kyllä mutta ei sun tartte löytää kuin se yksi jolle kelpaat ja joka kelpaa sulle.