Jos puolisosi sairastuu tai jää työttämäksi, elätätkö häntä?

Jos jää työttömäksi, niin saa hyvää ansiosidonnaista ensin ja muutenkin hänellä on paljon säästöjä ja sijoituksia. Ei tarvitsisi elättää. Lisäksi työnantajalla on joku vapaaehtoinen sairausvakuutus, jos nyt sairastuu. 

Ansisidonnaisella ja sairaspäivärahalla ei tarvi häntä vielä elättää. Kuudella sadalla hän saa sitten itsekin alkaa karsia kulujaan. Ehkä siirtäisin kirjat kakkosasunnolle, niin olisi sitten virallisesti nähtynä tämä avoliitto ohi ;) Jos se 600 näyttää jäävän pysyväksi olotilaksi niin en  kovin pitkään pysty kaikkia kuluja kattamaan, jostain pitää alkaa säästää. Eipä hänen eläkkeensäkään tule olemaan kuin reilun tonnin, silloin viimeistään pitää asumista miettiä ettei kaikki mene mitä tulee.

Lähtökohtaisesti en aikuista ihmistä elätä, läheisiä jelppaan kyllä, mutta suu säkkiä myöden.

Mieheni maksoi opiskeluni nuorena koska olin ulosotossa ja ei ollut rahaa. Mies kävi töissä ja maksoi velkojani koska uskoi meidän suhteeseen. Nyt ollaan lähes 50 vuotiaita ja mieheni on työtön ja minä vakitössä ollut pitkään. Elätän miestäni tavallaan jos se tarvii rahaa niin annan sitä sille. Siltä hajosi tietokone tässä keväällä joten ostin sille uuden. Mieheni tienaa rahaa pätkätöillä mutta ei siitä kauheasti säästöön jää. Mieheni myy myös kalaa ja saa siitä noin 400 euroa kk. Maksan meidän lomareissut esimerkiksi. Mies kyllä maksaa laskujakin sen verran kun pystyy. Näen tämän niin että mies pelasti minut pahimmalta elämältä nuorena joten olen velvollinen elättämää sitä.

Kyllä mä meidän asumisen kulut pystyisin maksamaan. Tosin puolisolla menisi vuosi ennen kuin tulot tippuisivat tuolle tasolle ja hän on 62-vuotias, tulee samaan eläkettä yli 2000, joten eipä tuo kovin pitkäaikainen olisi. On jo puhuttu, että jos jompi kumpi menettää työkyvyn ennen eläkeikää ja tulotaso romahtaa kovin, luovutaan autosta ja yritetään myydä asunto ja vaihtaa edullisemmalle alueelle pienempään.  Tosin meillä on nyt säästöjäkin yhden vuoden minun palkkaa vastaava summa, se on hieman pienempi kuin puolison palkka. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni maksoi opiskeluni nuorena koska olin ulosotossa ja ei ollut rahaa. Mies kävi töissä ja maksoi velkojani koska uskoi meidän suhteeseen. Nyt ollaan lähes 50 vuotiaita ja mieheni on työtön ja minä vakitössä ollut pitkään. Elätän miestäni tavallaan jos se tarvii rahaa niin annan sitä sille. Siltä hajosi tietokone tässä keväällä joten ostin sille uuden. Mieheni tienaa rahaa pätkätöillä mutta ei siitä kauheasti säästöön jää. Mieheni myy myös kalaa ja saa siitä noin 400 euroa kk. Maksan meidän lomareissut esimerkiksi. Mies kyllä maksaa laskujakin sen verran kun pystyy. Näen tämän niin että mies pelasti minut pahimmalta elämältä nuorena joten olen velvollinen elättämää sitä.

Meillä puoliso mahdollisti minun opiskelut uuteen ammattiin - sain sitten työtä alalta joten se oli iso uhraus, mutta kannattava. Nyt hänellä on hyvät tulot mutta tietenkin maksaisin meidän kulut jos hänelle sattuisi jotain.  

Töitä tulee ja töitä menee. Jos siihen suhde kaatuu että on joskus työtön niin ehkä hyvä niin. Ette ole silloin toisillenne hyvä pari.

Aina on vastavuoroisesti menty. Työttömyyttä on ollut meillä molemmilla vuosien saatossa. Tällä hetkellä olen opiskelija, joten en voi elättää muuta kuin lapset. 

T: Tuntematon 

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan elätä, akka lähtee mun omistamasta kämpästä sillä hetkellä kun se lopettaa vuokran maksamisen.

Sellainen kultakimpale siellä sitten päiväunineen. 

Vierailija kirjoitti:

Ansisidonnaisella ja sairaspäivärahalla ei tarvi häntä vielä elättää. Kuudella sadalla hän saa sitten itsekin alkaa karsia kulujaan. Ehkä siirtäisin kirjat kakkosasunnolle, niin olisi sitten virallisesti nähtynä tämä avoliitto ohi ;) Jos se 600 näyttää jäävän pysyväksi olotilaksi niin en  kovin pitkään pysty kaikkia kuluja kattamaan, jostain pitää alkaa säästää. Eipä hänen eläkkeensäkään tule olemaan kuin reilun tonnin, silloin viimeistään pitää asumista miettiä ettei kaikki mene mitä tulee.

Lähtökohtaisesti en aikuista ihmistä elätä, läheisiä jelppaan kyllä, mutta suu säkkiä myöden.

Ootko jutellut vaimosi kanssa että onko hänellä mahdollisesti samanlaiset suunnitelmat kun sinä tapaturmaan joutuisit tai työkyvyttömäksi tai työttömäksi? Terveys voi mennä yhdessä yössä.

Riippuu sairaudesta

Vakava muistisairaus, alkoholismi tai pitkään jatkuva masennus ovat sellaisia, jotka saattaisivat saada minut jättämämään puolison. Itse asiassa, alkoholismia en katselisi yhtään

Vierailija kirjoitti:

Yhdesdähän tässä ollaan. Olemme jo molemmat elättäneet toisiamme vastaavissa tilanteissa.

Yhdessä 30+ vuotta 

Meillä sama. Nuorena, kun tapasimme minä tienasin enemmän. Aika paljon oli perheen menot minun harteilla. Myöhemmin jouduin työttömäksi ja puolisoni tienaa nyt mukavasti. Ei ikinä sanonut sanaakaan siitä, että joutuu maksamaan kaikki suuremmat hankinnat/ tekemiset. Aina kyselee tarvitsenko jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa on elatusvelvollinen, ja tuet lasketaan yhteistulojen mukaan, joten elätettävä on. Ja elättäisinkin ihan mielelläni, mutta odottaisin että hän mahdollisuuksien mukaan itse toimii tilanteen parantamiseksi. Eli sairaudet hoidetaan, ja töitä haetaan sen verran laajoilla kriteereillä, että on oikeasti mahdollisuus myös saada töitä.

Mitä jos on lopun ikää työkyvytön? 

Vierailija kirjoitti:

Yhdesdähän tässä ollaan. Olemme jo molemmat elättäneet toisiamme vastaavissa tilanteissa.

Yhdessä 30+ vuotta 

Ei sitä tarvitse miettiä, sen määrrää laki, jos ei itse tajua. Toki voi jättää sairaan puolison, sillä toki pääsee pulasta.

Koko ajan. Jo vihkivala edellyttää sitä. Ja onhan puolisomme kaikkein rakkain ihminen jota ilman emme voi /voineet elää.

Vierailija kirjoitti:

Putosi työkyvyttömyyseläkkeelle kolmekymppisenä, tulot 1400 kuussa. Olen elättänyt nyt 17 v, ja jatkuu. N46.

1400e/kk elättää itse itsensä ja osallistuu helposti yhteisen arjen pyörittämiseen. Myös verojen jälkeen. Aika iso ero sillä onko peruspäivärahalla vai saako melkein kolme kertaa enemmän rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu sairaudesta

Vakava muistisairaus, alkoholismi tai pitkään jatkuva masennus ovat sellaisia, jotka saattaisivat saada minut jättämämään puolison. Itse asiassa, alkoholismia en katselisi yhtään

Jokainen mainitsemasi on syy joiden takia pitäisikin erota. Tukea voi myös eksää mutta itseään ei kannata sairastuttaa. Tai ajaa taloudelliseen ahdinkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan elätä, akka lähtee mun omistamasta kämpästä sillä hetkellä kun se lopettaa vuokran maksamisen.

 

Eli sulla ei ole vaimoa, vaan joku randomi vuokralaisakka? 

Kiva.

Nykyisin ei ole aviopuolisoita. Suhteet ovat hyötysuhteita, asumisjärjestelyitä, kulujen jakamista. Asuinkaveri eli kämppis.

Meillä on kaikki yhteistä. Rahoja ei erotella. Sanoisin, että elämä on nykyisin paljon helpompaa, kun mies on kotona pitkäaikaistyöttömänä ja itse voin keskittyä vapaammin työntekoon miehen hoitaessa kotiasiat suurimmaksi osaksi.

Elättäisin kyllä.

Kaksi köyhää opiskelijaa 30+ vuotta sitten pisti yhteisen elämän pystyyn. Kaikki on jaettu, elämän ylä ja alamäet ja yhdessä on luotu nykyinen elintaso.

Molemmat ovat olleet työttömänä ja sairaana välillä. Silloin toinen on ottanut isomman vastuun kodista ja lapsesta.

Puoliso on ehkä tuonut enemmän rahaa talouteen, mutta vain siksi, että minä olen mahdollistanut reissutyön ja ulkomaankomennukset, eli uran luomisen.

Hän taas puolestaan mahdollisti opiskeluni uuteen ammattiin siinä vaiheessa, kun sairaus vei mahdollisuuden jatkaa entisessä työssä. 

Nyt olemme taas kahdestaan, lapsi on jo aikuinen ja elää omaa elämäänsä. Molemmilla on työtä, koti on velaton ja kulut pienet. Minulla haasteita terveyden kanssa ja teen kevennettyä työaikaa puolison vakuutettua, että pärjäämme hyvin pienemmällä palkallani. Puoliso tukee muutenkin ja kulkee vierellä näinä vaikeina aikoina. Tätä on se yhteiselämä. En sanoisi, että kumpikaan on joutunut toista varsinaisesti elättämään, mutta yhteistyöllä olemme pärjänneet hyvin.