Lue keskustelun säännöt.
Onko mt-ongelma tai sairaus johtanut siihen että ette enää voi tavata perheenjäseniä tai sukulaisia?
10.07.2025 |
Jos on aina vaan niin huonossa kunnossa että ei pääse mihinkään juhliin ja kyläilyihin? Onko sellaisia miten paljon? Tiedän yhden henkilön jolla niin paha sosiaalifobia ettei mennyt edes veljensä häihin eikä ole pysty pitämään yhteyttä juuri ollenkaan. Itse olen pakottanut itseni joihinkin tilaisuuksiin ettei tule liian pitkää väliä tapaamisiin mutta vaikeaa se on ollut. Olen joskus osallistunut juhliin siten että olen pahassa unideprivaatiossa jännittämisen takia enkä tiedä pääsenkö sieltä enää pois vai sattuuko jotain, esim. sairauskohtaus. Joku usko siihen että täytyy ylläpitää normaalin elämän rippeitä vaan saa yrittämään yhä uudelleen.
Kommentit (20)
Kannattaa kertoa kaikille avoimesti että kärsii vaikeasta sairaudesta tai mielisairaudesta ja sen takia ei ole enää entisensä niin sitten kukaan ei ihmettele ja kynnys matalampi ilmestyä raihnaisena ja rönttösenä paikalle. Itse aina meen paikalle ja kyyhötän kuin masentunut undulaatti orrella kun muut ilakoivat ympärillä.
t. fyysisesti sairas ja väsynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suvun pitäisi pitää yhteyttä muutenkin. Ei se vaadi sukujuhlia tai some. Tosin on eri asia tietääkö joku että kuka haluaa pitää yhteyttä ja kuka ei. Ja meneekö joillakin oma perhe edelle. Onko erilaisia vai samanlaisia, tarviiko joku apua arjessa.
Enemmänkin niiden ongelmat. Jestas mitä porukkaa. Parempi olla ilman.
Päivittäiset videoyhteydet tärkeimpiin saa tällä hetkellä korvata I R L tapaamiset, joita en Asperger-tyyppinä muutenkaan tiuhaan kaipaa ainakaan normoihin verrattuna.
Minulla ei nykymestassa ole varavuoteita (vuodesohvaa, extrapatjaa), runsaita astioita, tai mtn vierailijoille suunnattua.
Näillä mennään; tulevaisuudessa uudet säännöt/käytännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty näkemään muita kun lähisukulaisia enkä niitäkään aina. Sukujuhlia pitää jättää väliin, vaikka muu lähisuku menee.
Pahoja mt-ongelmia mihin lääkitys auttaisi, mutta sitäpä ei saa. Eikä mitään muutakaan hoitoa. Nytkin olen aivan pihalla ja ilmeetön unettoman yön jälkeen. Olisko kolme viikkoa kun olen päässyt kauppaan. En mä ole tässä maailmassa.
Oon niin väsynyt että pohdin tosissani miten saan hengen itseltäni. En halua epäonnistua kolmatta kertaa.
Muukin vaiva kuin mielenterveys voi estää tapaamiset. Itsellä jalkavamma enkä kuukauteen ole pystynyt kunnolla kävelemään. Yksinasuessa en edes siivonnut joten vieraita en halua kotiini. Oikeastaan helpotus kun ei tarvitse nähdä ketään. Ruokaa saa kotiin tilattua ja netti seurana. Kun tästä paranen, on jo elokuu, ja lomat ohi ja kesän kyläilyaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai toisinpäin. Itse olen terve, henkisesti ja fyysisesti. Mutta en halua olla tekemisissä mieheni siskon kanssa. Tämä kälyni psykoosissa tuli kutsumatta kotiimme ja haukkui minut pataluhaksi, aiheetta. Oli kuukauden suljetulla sen jälkeen. Juu oli sairas, mutta ei kukaan tuollaista ilokseen kuuntele.
Ei, mutta sukulaisten inhottava elämänasenne ja lopulta rikokset minua kohtaan johtivat tähän. He varmasti sepittävät juurikin jotakin tuollaista mitä sinäkin, minun ongelmistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks skitsofrenian varhaisimmista oireista on tarve eristäytyä sosiaalisesti. Luin tämän nuorena lääkärikirjasta ja pelästyin koska mulla oli tarve siihen. Aloin väkisin osallistua sos. tilaisuuksiin tavallaan todistaakseni itselleni etten oo sairastumassa skitsofreniaan. Vieläkään se ei oo puhjennut.
Lapsuudenkodin perhe-elämän aiheuttama pakko-oireisuus heräsi usein, kun tapasin isäni. Omaan kotiini palattua oireet helpottuivat tai katosivat täysin. Sen jälkeen käytiin siellä vain hyvin harvakseltaan. Pidin kyllä yhteyttä isäni kuolemaan asti ja nykyään olen tekemisissä jäljelläolevien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olen pakkohoidossa niin hankalaahan sieltä on mihinkään lähteä. Muuten ei rajoita.
Parilla sukulaisella on ongelmia joten olen alkanut vältellä muutakin sakkia. Keksivät kaikenlaisia sekopäisiä juttuja ja herkkäuskoiset sukulaiset uskovat mitä tahansa.
"Oletko ollut nyt kaidalla tiellä?" -En ole ollut koskaan poliisin kanssa tekemisissä!
"Miksi et kutsu lastasi näihin juhliin?" -Minulla ei ole lapsia!
jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olen pakkohoidossa niin hankalaahan sieltä on mihinkään lähteä. Muuten ei rajoita.
Miten olet päässyt pakkohoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodin perhe-elämän aiheuttama pakko-oireisuus heräsi usein, kun tapasin isäni. Omaan kotiini palattua oireet helpottuivat tai katosivat täysin. Sen jälkeen käytiin siellä vain hyvin harvakseltaan. Pidin kyllä yhteyttä isäni kuolemaan asti ja nykyään olen tekemisissä jäljelläolevien kanssa.
Sama juttu, en pysty käydä lapsuudenkodissa siellä tapahtuneiden asioiden ja traumasta seuranneiden pakko-oireiden vuoksi. Tunnen syyllisyyttä kun en vain pysty, ehkä koskaan enää menemään sinne. Vanhemmat toivovat näkemistä. Olen antanut heille anteeksi mutta trauma ei poistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen pakkohoidossa niin hankalaahan sieltä on mihinkään lähteä. Muuten ei rajoita.
Miten olet päässyt pakkohoitoon?
Nykyään sanotaan jo että pääsee pakkohoitoon eikä että joutuu ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen pakkohoidossa niin hankalaahan sieltä on mihinkään lähteä. Muuten ei rajoita.
Miten olet päässyt pakkohoitoon?
Nykyään sanotaan jo että pääsee pakkohoitoon eikä että joutuu ..
No jep. Nykyään saa vapaasti olla huvikseen vaaraksi itselleen ja muille. Vasta psykoosissa pääsee hoitoon.
Eikö joskus ollut itsmrhan yrittäjillä kolmen päivän pakkohoito? Nyt pääsee kotiin heti kun itse tuntee siihen kykenevänsä ja potkaistaan pihalle vaikka ei kykenisi.
Mä tein sen! Ilmestyin paikalle vaikka oli kiveen hakattu etten pysty menemään.
Vierailija kirjoitti:
Jos olen pakkohoidossa niin hankalaahan sieltä on mihinkään lähteä. Muuten ei rajoita.
Eikö sun tila aiheuta mitään uupumusta tms. koskaan? Mulla fyysinen sairaus aiheuttaa niin pahaa väsymystä joskus etten pääse.
19
Taistelen. En halua jäädä neljän seinän sisälle 100%.