Kysymys entisille "iki"sinkuille!

Joo, ei löytynyt puolisoa. Sitten 36-vuotiaana löytyi, mutta todellisuudessa osoittautui sellaiseksi mammanpojaksi, että eihän siitä muuta tullut kuin ongelmia. Oppini oli, että biologisen kellon tikittäessä, pitäisi osata käyttää järkeä ja harkintaa tavallistakin paremmin. 

Ei tuollaista entistä ikisinkkua ole olemassa.

Oikeaa ei löytynyt, en halunnut tyytyä. Olin 8 vuotta sinkku. Tiesin heti, kun tapasin puolisoni, että hän on minun ihminen. Yhdessä nyt 21 vuotta. 

Eiköhän useimpien kohdalla, jotka ikisinkkuudesta "paranevat", kyse ole sen tiedostamisesta että ollaan joko yksin loppuun asti tai sitten otetaan se "ihan kiva". Monia ikisinkkuja yhdistää naurettavat kriteerit joista ei jousteta ollenkaan. 

Ja kun puhun ikisinkusta, tarkoitan ihmistä, joka alkaisi suhteeseen "muttei löydä ketään" tai sellainen ei tule ovelle esittäytymään. 

Viihdyn erinomaisesti yksin. Olen viihtynyt kohta 20 vuotta. Kumppanin olemassaolon pitää parantaa elämäni laatua nykyisestä, eli muutun ei-ikisinkuksi, jos tällainen ihminen tulee vastaan. Vielä ei ole tullut ketään sellaista vastaan, mutta enpä aktiivisesti etsikään.