Nimi norjansuomalaiselle pojalle
Nimet ovat kivoja pohtia, mutta tässä on ongelma johon en ole itse löytänyt ratkaisua.
- Nimestä pitäisi näkyä selvästi että lapsi tulee kaksikulttuurisesta kodista. En siis etsi nimeä joka menee sekä suomalaisesta että norjalaisesta, kuten Nina, Markus.
- Nimi ei kuitenkaan saa olla kohtuuttoman vaikea. Sekä ääntäminen että kirjoitusasu pitäisi löytyä molemmissa maissa vähintään pienellä opastuksella. Esim Ilona on vaikea.
- Ei kansainvälistä nimeä suomalaisella kirjoitusasulla, tyyliin Artturi, Niina. Se vaikuttaa erikoisuudentavoittelulta ja kikkailulta. Ja tullaan aina kirjoittamaan väärin.
- Ei nimeä joka näyttää samalta, mutta äännetään ihan eri lailla, kuten Aurora.
- Ei hämmentäviä nimiä. Esim Kari ja Janne ovat norjassa naisia. Antti kuulostaa kovin negatiiviselta kaverilta ja Onni muistuttaa vammaista tarkoittavaa murreilmaisua.
- Ei huvittavia nimiä. Pekka, Toivo ja Pirkka on kulutettu loppuun suomalaisvitseissä.
Tytön nimi näillä kriteereillä löytyy, Silja on nyt suosikki. Mutta mites poika sitten? Elias on suosikki nimi, mutta ei oikein täytä kriteereita, eikä muutenkaan sovi kuvioon, kun suvusta löytyy Elise jo.
Kommentit (26)
mutta olemmekin umpisuomalainen perhe:) ( tuo -i)
Akseli Gallen-Kallelakin oli syntyjään Axél Waldemar Gallén.
Mitä tämä nyt sitten auttoi, sitä en tiedä...
Miten olisi Kristoffer? Ei ole suomalainen nimi, mutta ei kuitenkaan kohtuuttoman vaikeaa Suomessakaan ja kävisi hyvin Norjassa. Muutenkin kiva ja kansainvälinen nimi.
Kuten sanoin etsin nimenomaan suomalaisia nimiä, jotka eivät ole kohtuuttoman vaikeita Norjassa. Lapselle kun jo tulee norjalainen sukunimi antamaan paikallista kulttuuri-identiteettiä, niin etunimessä saisi olla jotain suomalaista.
Mun ongelma onkin juuri siinä, että mun mielestä kivat nimet, ne joita olisin Suomessakin käyttänyt, eivät välttämättä näytä suomalaisilta, vaikka olisivat Suomessa kuinka yleisiä (Anna, Maria, Emma). Kristoffer kuuluu juuri näihin. Kun lapselle sitten tulee ulkomaalainen sukunimi, kukaan ulkopuolinen ei voi edes aavistaa suomalaisuutta. Itsestäni ei esim ole yhtään kiva kun Helsingin lentokentällä mulle aina puhutaan nimen takia ruotsia, just kun haluaisin fiilistellä viimeisiä/ensimmäisiä hetkiä suomalaisena.
Mun mielestä Kris- alkuiset nimet on kauniita, mutta en itse käyttäisi, kun en halua lastani kutsua kristityksi tässä monikulttuurisessa maailmassa.
Sopisiko kriteereihisi esim.
Onni
Oiva
Urho
Arvo
Armas
Ahti
Tapio
tai sitten suomalaiskansallisromanttinen
Kaleva
Otava
Ilmari
Sampo
Itse tykkään kovasti myös nimetä Toivo!
iida
Ida on muuten myös meidän suosikkeja, mutta vähän liian norjalainen..
Noista mainitsemistasi ei löytynyt mitään sytyttävää, mutta oikealla linjalla ollaan.
Toivo
olisi mustakin kiva, mutta täällä se yhdistyy vitseihin " Toivo ja Pekka istuivat saunassa ryyppäämässä..." .
Toimi
on suvusta löytyvä nimi jolla ollaan joskus leikitelty.
Ilja
Petja
Peik
On musta kivoja, ei norjalaisia, mutta ei nyt niin suomalaisiakaan.
Elias
on tosiaan suosikki, jota voisi perustella Lönnrotilla, vaikkei se erityisen suomalaiselta kuulosta.
Mulla tuli ensimmäisenä mieleen Kaarlo, mutta lausutaankos Norjassa tupla-a o:na (vrt. Haakon, eikös se lausuta ' Hookon' ?)
Hmm, on vähän kinkkinen, mutta eiköhän se löydy :o) Tässä nyt ensin joitain ehdotuksia vähän laidasta laitaan (perusidealla että suomalainen pojannimi) ( ja myönnän, etten tiedä norjalaisesta ääntämyksestä juuri mitään) :
Eliel
Alvar
Aarni
Aarne
Akseli
Arvi
Elmo
Erno
Erkki
Erkka
Timo
Hannes
Jaakko
Lauri (jenkeissä taitaa olla naisen nimi?)
Niilo
Otso
Risto
Sakari
Severi
Veikko
Viljo
Onkohan mikään näistä lähelläkään hakemaanne...?
PS. Yleensä tuplavokaalit ja/tai -konsonantit tekevät minusta nimestä aika " suomalaisen näköisiä" , sopisko sellainen suomalais-norjalaispojallekin?
Tosiaan aa on å:n vanha kirjoitusmuoto ja ja paljon käytössä nimissä: Haakon, Aage, Aase.
Pitkien vokaalien ääntäminen vähän hankalaa norjalisille, se menee usein vähän överiksi tyyliin Liiiisa. Mutta ei se musta niin vakavaa, samoin aa:n ääntämisen kyllä oppii.
Lauri
on yllättäen tosi vaikea au ääntyy äy:nä ja ärrä menee tosi syvällä kurkkuun. Laura on harvinainen nimi jonka mieheni ääntää Läyrra...
Ahti
tyyppisissä nimissä se h tuottaa tepposia, kun on keskellä sanaa: Ahhtti
Eliel
on aika hauska. Ainakin erikoinen täällä.
Akseli
miellyttää kovasti, mutta vierasti tuota päätteellä suomalaistamista. Aksel ei kuitenkaan ole yhtä kiva jotenkin, eikä tietty yhtään suomalainen.
Isak
on myös mieleen, mutta ei suomalainen.
Jussi
Matti
Antti
Jaakko
Veikko
Ville
Lassi
Lasse
Altti
Atte
Eelis
Eino
Elmo
Henri
Iikka
Ilkka
Isto
Joona
Juho
Leevi
Manu
Miika
Niko
Otto
Panu
Samu
Ukko
Veikka
Venni
Ville
asalia:
Akseli miellyttää kovasti, mutta vierasti tuota päätteellä suomalaistamista. Aksel ei kuitenkaan ole yhtä kiva jotenkin, eikä tietty yhtään suomalainen.
Minusta Akseli on kyllä hyvin suomalainen nimi, vaikka alun alkaen onkin varmaan Axel' ista väännetty. Mutta niin pitkään Akseleita on ollut, että se ei mun korvaan kuulosta yhtä suomennetulta kuin vaikkapa Anttoni. (Sitäpaitsi autossa on akseli = merkitysnimi ;o))
Mutta Akseli se miellyttää jo jonkin verran niin mitenkäs sitten Aleksi tai Aleksis? Aleksi on kyllä TOSI suosittu nimi tällä hetkellä Suomessa - viime vuonna kolmanneksi suosituin ensimmäisistä ja 12. suosituin kaikista annetuista pojannimistä...)
Norjassa ole mitaan vrk tyylista saittia mista voisit katsoa mita nimia on annettu ja bongata sielta sopivan? Tai onko Norjassa mitaan siirtolais/suomalaispastoria/seurakuntaa johon voisit ottaa yhteytta ja kysya millaisia nimia on annettu...
Tama on minusta yksi hankalampia kysymyksia mita taalla nimipalstalla on ollut.
pangolin:
Norjassa ole mitaan vrk tyylista saittia mista voisit katsoa mita nimia on annettu ja bongata sielta sopivan?
Norjan tilastokeskuksen sivut: http://www.ssb.no/navn/ Sieltä esim. jentenavn 2006, niin saadaan tyttöjen nimet vuodelta 2006; poikien nimet samalta vuodelta ovat sitten guttenavn. Sivuillta on muitakin mielenkiintoisia nimiä niille, joita norjalaiset nimet kiinnostavat.
Sitten tähän kysymykseen. Tunnen yhden suomalais-norjalaisen perheen, jonka pojan nimi on Lukas. Ei ole kyllä välttämättä mikään perussuomalainen nimi, mutta ihan kiva mielestäni ja sopii kumpaankin maahan. Muuten en kyllä osaa sanoa, kinkkinen kysymys!
OT: minusta taas nuo norjalaiset nimet ovat ihania ja voisin vaikka antaa jonkun niistä pojalleni. Ymmärrän kyllä pointtisi suomalaisesta nimestä, varsinkin jos asuu ulkomailla.
Näistä olen tykännyt
Veikko (olisi jopa suvusta)
Ville (merkitsee villiä ;-))
Lasse (näitä kyllä on täälläkin, mutta aika harvinainen nimi)
Leevi
Heikki
Aksel-i
nimestä vielä. Toki Akseli on oikein perisuomalainen nimi, sitä ei vaan Suomen ulkopuolella kenenkään voi olettaa tajuavan. Aksel on tosiaan Norjassa ihan tavis nimi, ja jokainen uusi tuttavuus tulisi ihmettelemään, miksi ne on sinne sen i:n menneet tälläämään. Miksei vanha perinteinen Aksel kelpaa? Yksi perinorjalainen nimi on E-i-rik, se voisi herättää vähän samoja tunteita Suomessa.
Millaisia nimiä sitten norjansuomalaisilla olen kuullut
Emil (äiti olisi kai halunnut Eemelin)
Otto
Tina
Elina
Eliel ja Alvar (hauskat esikuvat!)
Ilkka
Venla (tätä mies vastustaa, koska kaikki luulisi ettei lapsi osaa sanoa nimeään, joka tietenkin on VenDla)
Simo (kaikki luulee nimen olevan Simon)
Nyt tuli itselleni kiva nimi mieleen. Sampon kalevalaisuus on plussaa, ja hieno merkitys niissä tarinoissa. Voi että olisi Sampolle kiva lukea koirien kalevalaa ja muita niitä... Sampo sopisi kivasti Siljan veljeksi, sukunimen kanssa ei kauhean hyvin rimmaa, mutta ei kai se maailman loppu ole. Ääntäminen olisi (kai) ihan mahdollista, eikä sekään haittaa että nimen voi " vääntää" helpoksi Sam-muodoksi.
Into
Aimo
Anselm
Arto
Erno
Ilari
Ismo
Juho
Kauko
Lasse
Lassi
Petri
Reko
Saku
Sisu
Otso
Okko
Tarmo
Topi
Usko
Vilhelmi
Voitto
Miksi Ilona on vaikea kirjoittaa, löytyyhän se mm. Saksasta?
PS. Aloitusviestistä ei tullut mielestäni esille että etsit nimenomaan SUOMALAISTA nimeä, vaan tulkitsin etsiväsi kansainvälistä nimeä.
Tata pohdin itsekin silla aluksi halusin lapsilleni hyvin suomalaiset nimet ja kyselin niista taallakin. Suomessa on loppujen lopuksi merkitys- ja luontonimia lukuunottamatta saa sanoa kaikki muualta alkuaan tulleita nimia.
Veikko on suomalainen merkitysnimi eli Veli
Ville suomalainen vaannos Williamista ja Wilhelmista
Lasse eiko tama ole Larsin lempinimi alkuaan?
Leevi tama raamatullinen nimi joten senkaan alkupera ei ole Suomessa
Heikki suomalainen vaannos Henrysta ja Henrista
Ilkka luulisin etta se on suomalainen nimi esimerkiksi Jaakko Ilkka (vai onko?!)
eli varmaan se todennakoisesti menee sullakin suomalaiseen vaannokseen ulkomaisesta nimesta?!
.... tuli nimeksi Mette Aleksandra.