Lue keskustelun säännöt.
13-vuotiaan paniikkikohtaukset, mikä avuksi?
06.07.2025 |
Saa poissaolo-/paniikkikohtauksia jos poistuu kotoa. Matkoille lähtö myös vaikeaa koska kohtauksia tulee usein. Nuori ei kykene tällöin syömään, liikkumaan missään, toimimaan. Hän hautaa pään käsiinsä ja pitää silmiä kiinni.
Ollaan puhuttu asiasta ja koitan tukea parhaani mukaan. Nuori kertoo aina kun tuntee kohtauksen tulevan. Ollaan opeteltu yhdessä rauhoittumlskeinoja ja haettu tietoa mistä kohtaukset johtuu, mitä kropassa silloin tapahtuu ja miten toimia kohtauksen tullen. Mm. että välttämiskäyttäytymiselle ei saisi antaa periksi, koska se pahentaa tilannetta ja että fyysisesti ei ole vaaraa, vaikka siltä saattaa tuntua.
Nuori koittaa toimia parhaansa mukaan, mutta se ei meinaa auttaa. Kohtaukset saattavat kestää monta tuntia. Nuorella on add ja lievä autismi todettu, käsittääkseni nuo diagnoosit alentavat kynnystä näihin kohtauksiin. Toisaalta paniikkikohtaukset ovat melko tavanomaisia murrosiässä, eikä niihin ole mitään täsmälääkettä.
Kommentit (40)
Olen ollut vastaavassa tilanteessa -ja äitinä toimin väärin. 😪
Jälkiviisaana:
1. Koita selvittää, onko jotain ikävää tapahtunut tai pelottaako joku asia
2. Jos mahdollista, etsi yksityinen hyvä terapeutti, joka osaa a) kertoa että kyseessä on VAIN kehon reaktio johonkin taustalla olevaan asiaan. Esim. ihan vain siihen että joku juttu ei onnistu/ pelottaa b) kertoa että vaikka sille ei juuri nyt tunnu, oireita voi hallita ja niistä voi päästä eroon c) varovasti ja lyhyesti osaa selvittää, mikä taustalla painaa. Vähättelemättä ongelmaa, mutta myös suurentelematta sitä. Koulukiusaaminen kannattaa pitää mielessä. Kuin myös se, että teini ihan itse saattanut mokata. Oma penska jäi kiinni varastelusta, mille ei ollut mitään muuta tarvetta, kuin kavereille esittäminen.
Nyt kai on joku nuorten terapiatakuu. Pelkään, että käytännössä se tarkoittaa koulukuraattoria tai jotain yliemotionaalista psyk. sh. Siksi yksityinen ja niin pätevä, että hän ei ala taalankuvat silmissä suunnittelemaan pitkää hoitopolkua.
Joku idiootti mies tuolla pilkkasi, että lapsi on tyttö. Säälittävää. Tytöillä tuossa iässä on sentään yleensä toisensa ja ovat ainakin verbaalisesti lahjakkaampia. Ts. on helpompi selvittää tilanne. Mutta entäs pojat, joilla voi olla ihan yhtä vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap!
Itselläni diagnosoitiin vaikea-asteinen paniikkihäiriö sekä keskivaikea masennus terveyskeskuksessa 25 v. sitten. En saanut apua. Pompoteltiin paikasta toiseen kuten tavallista. Olin nuori, täynnä motivaatiota opiskella, olla osana yhteiskuntaa. Mutta ahdistus, jota tunsin vaati apua, lääkitystä. Kohdallani kokeiltiin lähes tulkoon kaikki mahdolliset lääkkeet, mutta mikään ei sopinut yhtään mitenkään. Pelkäsin olevani hullu koko loppuelämäni. Yritin riistää henkeni. Onnekseni en onnistunut. Sinnittelin ja myöhemmin, kun oli omaa rahaa hankkiuduin yksityiselle erikoislääkärille. Sieltä lapsesi on mahdollista saada apua, ei terveyskeskuksesta.
"eikä niihin ole mitään täsmälääkettä"
Kyllä niitä on esim xanor.
Yksärille, osaavalle sellaiselle, lapsesi saa apua💛
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu nämä muotisairaudet nuorilla.Ei minun köyhässä lapsuudessa ollut näitä sairauksia enkä muista kenenkään voivan huonosti....
Esimerkiksi 80-luvulla oli nuorten itsemurhia paljon enemmän kuin nykyään.
Joo. Nykyään keskittyvät sitten listimään toisiaan.
80-luvulla myös listivät toisiaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko tuo turvallisuutta elämään, kun on suurempi, johon luottaa niin ei tarvi olla koko ajan hämmennyksissä ja pelätä tulevaisuutta. Anna uskolle mahdollisuus, Jeesus tuo lohtua nuorelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysisesti ei ole vaaraa, mutta onko henkisesti? Mitä lapsi pelkää?
En keksi mitä voisi pelätä, eikä nuorikaan keksi. Meillä on hyvät puhevälit, ja olen aika hyvä havainnoimaan asioita, Ainoa mikä tulee mieleen on isän häviäminen elämästä kokonaan 8 vuotta sitten. Nuori sanoo ettei tämä vaikuta kuitenkaan, koska ei mieti isää tai koskaan kokenut isää läheiseksi. Tällaisia isejä on ikävä kyllä aika monella.
Ap
Voi olla hyvin alitajuistakin. Omien kohtausteni taustalta paljastui häväistyksi tulemisen pelko. Se oli kamalaa, kun tuo mahdollisuus oli olemassa joka kerta, kun piti ihmisten kanssa olla tekemisissä. Pelkäsin, että oma pienuuteni tulisi esille. Ja sitten koin, että se paniikkikohtausten myötä tulikin. Järjettömän stressaavaa yrittää piilotella tällaista lähtemätöntä
Todella hyvin ilmaistu mielestäni. Ja se pelko ja stressi että iskeekö kohtaus, joudunko sen kummallisen paniikin valtaan. Silmissä sumenee, kaadun kai..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tutustua tarkemmin ihan jo autismiin. Pelkästään tuo saattaa olla selittävä tekijä. Päättelin jo ensimmäisten lauseiden lukemisen perusteella, että tällainen saattaa olla taustalla. Itselläni on autisminkirjon diagnoosi ja kärsin koko ajan pahenevasta ahdistuksesta ja paniikista. Itselläni on toki taustalla kaikkea muutakin ikävää ja erittäin vaikea elämäntilanne, joka jo itsessään aiheuttaisi helposti tuollaista. En ole saanut apua. En kaipaa lääkkeitä, vaan apua siihen, miten pääsisin tästä hirveästä elämäntilanteesta pois. Vointini parantuisi nimittäin varmasti jo tätä kautta. Nykyisellään se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Teidän tulisi hakeutua lääkäriin asiasta, ammattilaiset osaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille jotka jaoitte kokemuksianne ja annoitte vinkkejä. Ryhdyn selvittelemään reittejä oikean avun vuoksi. Yksityinen lääkäri ei tule kyseeseen tällä hetkellä. Olen opiskelija ja rahaa on minimaalisen vähän. Terveyskeskukseen joudun viemään, sitä kautta ehkä päästään eteenpäin.
Ap
Meillä apua tuli perheneuvolasta. Oppimisvaikeudet, joita ei tunnistettu ja joka paikassa ohitettiin. Perheneuvolasta otettiin vakavasti ja sieltä kaikki lähti alkuun.
Lopputulos oli erikoinen oppimiseen vaikuttava tekijä, jota esim opettajat eivät tunteneet. Ja kun se sovitettiin, kaikki muut ongelmat katosi. Ne mistä lapsi sai aina palautetta. Häiriökäytös loppui täysin siihen. Olen kiitollinen peheneuvolan henkilölle, joka kuunteli ja perehtyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt läpi paniikkikohtausten helvetin, mutta siihen aikaan ei oikein osattu hoitaa niitä. Niinpä juttelin työkaverilleni, jostakin syystä juuri hänelle, ja hän tunnisti ongelmani. MIeleenii jäi hänen yksinkertainen vinkki, joka auttaa kohtauksen aikana, että pitää mukanaan jotakin turvaesineittä ja puristaa sitä kädessään tosi tiukasti. Esineen pitää olla taskuun/reppuun mahtuva tai jopa roikkua kaulassa niin kuin koru, mutta jos ei ole ketään lähellä on se edes pieni apu. Ja mitä kovempaa puristaa sen enemmän keskittyy puristamiseen. Työkaveri taas työnsi suun täyteen purkkaa ja jauhoi sitä, kunnes olo helpotti.Ja sitä myöten paniikkikohtaukseen saa myös hallitsevuuden tunnetta, joka on aikaa myöten myös aika tärkeää kun esim käy terapiassa. Pystyy paremmin kuvailemaan kohtauksen ja mistä tai miten se sai alkunsa eri kertoina.
Vierailija kirjoitti:
Usko tuo turvallisuutta elämään, kun on suurempi, johon luottaa niin ei tarvi olla koko ajan hämmennyksissä ja pelätä tulevaisuutta. Anna uskolle mahdollisuus, Jeesus tuo lohtua nuorelle
Varmasti tuo, mutta ei se usko pakolla tule. Jotkut uskoo ja toiset ei. Ja voi sitten olla onnellinen, jos uskoo. Olisin mielelläni uskovainen, mutta minulta puuttuu aivoista joku osa. Uskon asiat ei mene minulle mihinkään vakavasti otettavaan aivojen osaan. Ne menee Punahilkka Sadun yms kanssa samaan. Ja todellakin olen yrittänyt. Ne tarinat vain ei sovi minun järkeen ja mitään muuta koloa minulla niille ei ole. Olemme erilaisia. Joten turha tarjota tuota kaikille avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt läpi paniikkikohtausten helvetin, mutta siihen aikaan ei oikein osattu hoitaa niitä. Niinpä juttelin työkaverilleni, jostakin syystä juuri hänelle, ja hän tunnisti ongelmani. MIeleenii jäi hänen yksinkertainen vinkki, joka auttaa kohtauksen aikana, että pitää mukanaan jotakin turvaesineittä ja puristaa sitä kädessään tosi tiukasti. Esineen pitää olla taskuun/reppuun mahtuva tai jopa roikkua kaulassa niin kuin koru, mutta jos ei ole ketään lähellä on se edes pieni apu. Ja mitä kovempaa puristaa sen enemmän keskittyy puristamiseen. Työkaveri taas työnsi suun täyteen purkkaa ja jauhoi sitä, kunnes olo helpotti.Ja sitä myöten paniikkikohtaukseen saa myös hallitsevuuden tunnetta, joka on aikaa myöten myös aika tärkeää kun esim käy terapiassa. Pystyy paremmin kuvailemaan kohtauksen ja mistä tai miten se sai alkunsa eri kertoina.
Niin ja aika monella on lemmikkieläin tuon takia. Sen kanssa on helppo mennä ulos ja saada elämää hallintaan. Itselleni se olis yksin stressin aihe lisää.
Mielenterveystalosta (netissä) löytää ohjeita ja tietoa. Erilaisia ahdistuksenhallintamenetelmiä kannattaa harjoitella. Liika altistaminen saattaa kuormittaa.
Voisiko nuoresi pitää tunnepäiväkirjaa? Haluaisiko hän keskusteluapua? Psykofyysistä fysioterapiaa voin suositella myös.
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu nämä muotisairaudet nuorilla.Ei minun köyhässä lapsuudessa ollut näitä sairauksia enkä muista kenenkään voivan huonosti....
Tämä muotisairaus paheni meidän perheessä niin, että nuori sairastui skitsofreniaan. Että Haista sinä ****.
Meillä on nuorempi lapsi, 10 v jolla puhkesi 7 vuotiaana paniikkihäiriö. En mene syihin sen tarkemmin mutta hoitona nämä: säännölliset tapaamiset psykologin ja psykiatrian sairaanhoitajan kanssa ( lähete esim. koululääkäriiltä), jos ei ruoka maistu sitä syödään lääkkeeksi, jos jokin pelottaa mennään pelkoa kohti, rutiinit eli joka ilta samaan aikaan nukkumaan jne., ja rajoitettu ruutuaika on tosi tärkeä. Joku sanoi aiemmin ketjussa että poista TikTok ja omalla tavallaan siinä voi olla järkeä. Meidän lapsi on jo hyväksynyt sen että hän ei voi katsoa yhtä pelottavia asioita ruudusta kuin pikkuveljensä, mutta yhdessä vaiheessa oloa huononsi pelottavat You Tube videot.
Nämä on vaan näitä keinoja vältellä kaikkea ei mieluisaa.
Ennen ei saanut valita että lähteekö tai tekeekö. Ja kun teki niin sit huomas että eihän se niin ikävää ollutkaan vaikka ei kaikki asiat ennalta huvittanut
Käyttääkö nuori kofeiinia? Monet nuorethan juovat energiajuomia ja jo yhdestä saattaa saada liikaa kofeiinia. Toiset saavat herkemmin oireita kuin toiset.
Voi olla hyvin alitajuistakin. Omien kohtausteni taustalta paljastui häväistyksi tulemisen pelko. Se oli kamalaa, kun tuo mahdollisuus oli olemassa joka kerta, kun piti ihmisten kanssa olla tekemisissä. Pelkäsin, että oma pienuuteni tulisi esille. Ja sitten koin, että se paniikkikohtausten myötä tulikin. Järjettömän stressaavaa yrittää piilotella tällaista lähtemätöntä puolta itsessään. Ei kyllä tosiaankaan tehnyt mieli liikkua enää missään.