Mitä ennen tehtiin 1970-90-luvulla kun ei ollut internettiä?
silloin oli elämää
1980 luvula teiniinä
minä ainakin keräilin Lp levyjä, varastelin kaupoista rock lehtiä ja karkkeja
lukiossa vain lp levyjä kuuntelua INdied musa, elokovia ja kirjallisuutta hirveesti
kauhee määrä lukemisestä
---
2 akateemista tutkintoa, en ole lukenut kirjoja 20 vuoteeen
Kommentit (35)
Aivan varmasti sinulla on kaksi akateemista tutkintoa. Kirjoitat suomea huonommin kuin keskimääräinen peruskoulupudokas.
Istuttiin baareissa ja ajeltiin kylillä.
Mä niin toivon että mullakin ois tollasta oikeeta elämää. Mut onneks on ees tää älypuhelin, kun ei mulla oo läheisiä enkä onnistu sellaisia löytämään 😔
Katsottiin videoita ja pelattiin tietsikkalla.
Keskustelu jonkun kanssa jos oli tai ajattelu. Pelit, lelut, kirjat, opettelu, jumppa, kävely, pyöräily, uimahalli, kirjasto, puisto, lomalla ulkomaat tai maaseutu hetken, ristikoiden teko, askartelu, käsityöt, piirtäminen, maalaus, laulu, soitin, rytmin kilkutus, välipalat. Kaikkien vanhemmat eivät ajelleet että lapsi olisi ollut kyydissä koko ajan, kaupungissa.
Soitin autotallibändissä, harrastin kalastusta ja polttelin salaa tupakkaa. Nuorisotalolla käytiin pelaamassa sählyä ja biljardia. Myös futista ja jääkiekkoa tuli harrastettua. Aktiivista oli, toisin kun nykyään ei mitään muuta kuin koneella.
Kotona televisio oli iso viihdyttäjä. Tuli laadukkaita sarjoja ja leffoja. Sitten kun saatiin videonauhuri ja alkoi ilmestyä videovuokraamoita, niin se oli sen ajan Netflix.
Myös lankapuhelimessa oli tapana juoruilla tuntikausia kavereiden kanssa.
Telkkarin ja puhelimessa juttelun lisäksi luettiin paljon kirjoja, joita lainattiin kirjastosta.
Lehtiä luettiin paljon, korvaa nykyajan nettilehdet.
Asiat hoituivat kyllä, mutta eri tavalla.
Siis tavallaan, kaikkia samoja asioita tehtiin, mutta eri kanavien kautta. Pystyit saamaan esim. kirjoittelukaverin lehti-ilmoituksella. Ja kirjoittelu tehtiin paperikirjeillä sitten, eikä netissä somessa.
Odotettiin käsi nappulalla, että radiosta tulisi se biisi, joka haluttiin tallentaa.
Kirjoitettiin monta kertaa biisi kuuntelemalla niiden sanoja ylös.
Höh. Olen 70-luvun nuori. Kuuntelin ja nauhoitin musiikkia radiosta, ostin levyjä ja R-kioskilta englantilaisia musiikkilehtiä (Melody Makeria ja New Musical Expressiä), kävin kirjastossa. Luin ja piirtelin. Kirjoitin kirjeitä - kaikilla oli silloin kirjeenvaihtokavereita. Katsoin televisiota ja kävin elokuvakerhossa. Liftasin, ja heti 18-vuotiaana aloin käydä baarissa. Ajoin ajokortin ja sain auton.
Ei silloin voinut kaivata sellaista minkä olemassaolosta ei tiedetty. Ei silloin ollut vielä videoitakaan.
Kun menin yliopistoon 80-luvun alussa, olin ainoa joka osasi kirjoittaa kirjoituskoneella. Tekstinkäsittelylaitteen hankin 80-luvun lopussa, ja internet yleistyi vasta 90-luvun lopulla. Silloin opettelin koodaamaan. Matkapuhelimen ostin muistaakseni 1998. Lapseni ovat enemmän tai vähemmän diginatiiveja, mutta hekin muistavat ajan jolloin kaikilla ei ollut omia laitteita, ei varsinkaan lapsilla.
Kirjeenvaihtoilmoitukset. Ja muut ilmoitukset. Tarjoukset.
ihmiset tapasivat toisiaan luonnollisesti vaikka missä
Oikeastaan nykyään ihmetyttää miten paljon silloin on ehtinyt ja jaksanut tehdä koko ajan kaikkea. Harrastuksia oli paljon, pysyviä ja vaihtuvia. Niissä meni monta iltaa viikossa ja usein myös viikonloput. Niihin tosiaan pyöräiltiin muutama kilometri. Sen lisäksi noita edellä mainittuja eli kavereiden kanssa tapaamista, elokuvia, musiikin kuuntelua ja soittamista, lukemista, kirjeenvaihtoa, tietokoneella pelasmista, kotitöitä, jotka tehtiin käsin. Koulukin sujui hyvin.
Minä ulkoilin ja luin paljon. Leikittiin ja pelattiin erilaisia pelejä sekä sisällä että ulkona. Keräsin siskoni kanssa kiiltokuvia erityiseen kiiltokuvakirjaan. Sain niitä joulu-ja syntymäpäivälahjaksi ja ostamalla omalla rahalla. Kavereiden kanssa vaihtelimme kuvia. Piti aina määritellä minkä arvoinen kuva oli. Isosta kiiltokuvasta joutui antamaan usein kaksi pientä ja myös päinvastoin. Veljeni keräsivät postimerkkejä. Niitä tuli paljon, koska kanssakäymistä hoidettiin paljon kirjeitse. Minäkin olin ahkera kirjoittamaan sekä kirjeitä että kortteja. Kyllä oli kiva saada niitä. Haluaisin vieläkin mielelläni ja itse lähettelen usein kortteja. Minulla oli myös kirjeenvaihtokavereita Ruotsista ja Saksasta. Suppeasta kielitaidosta huolimatta olin ahkera kirjoittaja ja kyllä oli aina suuri ilo saada kirje ulkomailta. Paljon muutakin tein mutta tulisi liian pitkä teksti, jos kertoisi kaiken.
Mikroskooppi, kiikarit, kaukoputki, ritsa, hyrrä, hyppynaru, hulavanne, suurennuslasi, verstas, isien leikkikalut ja autotalli, tikkataulu, pyörän korjaus?
Ulkoilin ja luin lapsena paljon. Kunpa olisin silloin kasarilla paremmin tajunnut, että se maailma oli tulossa päätökseensä ja elin ihmiskunnan historian parasta vuosikymmentä. Nyt se tuntuu ihan maagiselta muistonakin. Viisikko, kesämökki ja 80-luvun kesä. Jos on olemassa taivas, niin minulle se on ikuinen tuo.
Vierailija kirjoitti:
ihmiset tapasivat toisiaan luonnollisesti vaikka missä
Ihmisiä mentiin tapaamaan ihan spontaanistikin, ja se tapaaminen oli pääasia. Ei aina tarvinnut olla sen kummempaa tekemistäkään.
Totta tosiaan, ihan lapsena pelattiin erilaisia pelejä kaikkien pihan lasten kesken -isot ja pienet sekaisin esim. kirkonrottaa, nurkkajussia, mustaa miestä ja 10 tikkua laudalla. Lisäksi oli erilaisia pallopelejä. Muistatteko "numerot", joissa heitettiin palloa seinään ja tehtiin temppuja? Hypittiin paljon (t)wistiä ja pyöräiltiin uimaan.
Ei välttämättä tehty mitään, mikä on nykyihmiselle käsittämätöntä. Miten niin ei mitään, kyllähän sitä jotain täytyy tehdä? Taantumuksellista ja vaarallistakin moinen.
Saattoi ihminen vaikka maata vaan ja unelmoida. Ja se oli ihmiselle terveydeksi.
Tavattiin kavereita, pelattiin sisä- ja ulkopelejä, käytiin kirjastossa, pyöräiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, juostiin, harrastettiin yleisurheilua, piirrettiin, oltiin kirjeenvaihdossa, autettiin kotona, olihan tuota vaikka mitä tekemistä.