Jos pidän jotakuta ystävänäni, olen hänelle vain kaveri/tuttavatasoa
Tämä on ollut minun ikuisuusongelma. Kestää vuosia tutustua ihmisten kanssa ja kun luulen päässeeni ystäväksi asti, olenkin muille vain kaveri tai tuttava. Sitten saan vierestä kuunnella, mitä kaikkea kivaa muut tekevät oikeiden ystäviensä kanssa. Tosi tavallista on, että muut käyvät ystäviensä kanssa ulkona syömässä/matkoilla/teatterissa mitä ikinä ja minun kanssani ei ole varaa käydä missään.
Miten päästä toisten kanssa ystäviksi kaveritason sijaan?
Kommentit (3)
Meidän kulttuurissa on usein vaikea sanoa ääneen, että kaipaa läheisiä ihmissuhteita. Ei haluta näyttää olevamme haavoittuvaisia, pelätään torjuntaa tai sitä, että näyttäisimme liian "tarvitsevilta". Tämä ei ole vain yksilön ongelma, se on osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, jossa korostetaan individualismia, haluaisin leimata kaupunkielämän tähän päätekijäksi mutta varmasti muitakin suuria tekijöitä.
Elämme myös mielestäni aikakaudessa, jossa kaiken pitää olla helppoa ja itsestäänselvää, niin hurjalta kuin se kuulostaakin, eikä monikaan osaa rakentaa ja ylläpitää syviä suhteita, koska kaikki tuntuu olevan kiireistä ja yksilöllistä. Tähän myös yllättävän usein liittyy se mitä sanoit, että muut pitävät keskenään hauskaa, eivät he välttämättä oikeasti pidä.
Ystävyys vaatii, että olemme valmiita tekemään töitä sen eteen, ei vain odottaa, että kaikki tulee meille automaattisesti. Ei ole myöskään väärin sanoa ääneen, että ystävyyttä haluaa, se on itse asiassa ensimmäinen askel siihen, että pystyy luomaan oikeasti merkityksellisiä suhteita.
Mulla sama. Eniten satutti kun hyvä ystäväni esitteli minut jollekin toiselle kaverille "tuttavana".
upp