Kun aikuisella lapsella on ongelmia...

Ihanaa, että kaltaisiasi vanhempia on mutta tässä pari kysymystä sinulle, ei tarvitse vastata tähän kirjaimellisesti, et ehkä näe tätä ikinä mutta haluan kysyä.

Koetko, että olet vastuussa siitä, ratkeaako tämä ongelma vai ei?

Miten itse suhtaudut siihen vastuuseen?

Onko sinulle selvää, missä kulkee sinun vaikutusmahdollisuutesi ja missä taas asiat ovat sinun hallintasi ulkopuolella?

Oman vastuun ja rajojen tunnistaminen on tärkeää, jotta jaksat auttaa ilman, että uuvut

Minunkin tyttärellä (21 v) vaikeaa. Tällä ikäluokalla ei mene kovin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Minunkin tyttärellä (21 v) vaikeaa. Tällä ikäluokalla ei mene kovin hyvin. 

Ei tuon ikäisillä koskaan. Useimmilla alkaa helpottaa kun kolmekymppiset lähestyy ja niiden jälkeen. Toki on aina niitäkin joille elämä on aina vaikeaa ja ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin tyttärellä (21 v) vaikeaa. Tällä ikäluokalla ei mene kovin hyvin. 

Ei tuon ikäisillä koskaan. Useimmilla alkaa helpottaa kun kolmekymppiset lähestyy ja niiden jälkeen. Toki on aina niitäkin joille elämä on aina vaikeaa ja ahdistusta.

Ennen oli keski-iän kriisi, nykyään on alkuiän kriisi ja se on mielestäni hyvä asia. Paras mitä nuorelle voi tapahtua on tajuta olevansa väärällä reitillä ja kykyä arvioida tilannetta sekä omia arvojaan uudesta näkökulmasta. Niin ja tämä johtuu siitä, että nykyään ollaan huomattavasti itsetietoisempia joka voi olla tietysti niin hyvä kuin huonokin asia. 

Luottakaa nuoriinne ja pysykää tukena niin hyviä heistä tulee. Ei mitään tarvetta korjata kaikkea (:

Mun tyttären suurin ongelma on yksinäisyys. 

Googlaa jämäkkyys. Tehkää jämäkkyysharjoituksia. Kun oppii pitämään rajansa, pärjää aina.

Vaikka itsearvostus olisi matala, ihmisellä on paitsi oikeus myös velvollisuus suojella itseä. Myöskin riittää, että on tavallinen ja selviytyy jotenkin eli ei vertaile itseä muihin. Olisiko esim mielenterveysyhdistys, siis 3.sektorin paikka jossa on jotain toimintaa. Nuorille on paikkoja, ne pitää vaan löytää.

NO mun lapsi pääsi jo ohi tuosta parinkympin vaikeasta ajasta ja kaikki oli menevinään hyvin, kunnes hän joutui pieneen onnettomuuteen jonka seurauksena on nyt jo yli puoli vuotta jatkunut sairasloma, jonka loppua ei näy. Tai kela on kyllä jo lopettanut sairaspäivärahan maksun, koska vakuutus lääkärin mielestä on työkykyinen, mutta työterveyslääkärin mielestä (ja todellisuudessa) ei ole. Niinpä tässä sen lisäksi, että huolehdin hänen tulevaisuudestaan ja terveydestään, huolehdin ihan konkreettisesti myös hänen taloudestaan. Sekä hän itse että hänen opiskeleva puolisonsa elävät nyt minun rahoillani. 

Ja miten niin ei muka ole tarvetta korjata kaikkea? Miksei minun lapseni saisi elää hyvää elämää? Miksei hänen pitäisi olla onnellinen? 

Auttaa voi niinki että soittelee vaikka muuten vaan, monille pelkkä se yks puhelukin voi tehä paljon jos on esim yksinäinen tai vetäytynyt ongelmineen. Mieluiten ihan positiivisia juttuja eikä niin että soittaja kaataa aina omat ongelmansa toisen niskaan ja juoruaa paskoa toisten selän takana joka kerta kun soittaa. Mulla ainakin kun oli vaikeeta niin tuli aika vahvasti tosta nimenomaan sellanen tunne että mä en edes halua näitä ihmisiä mun lähelle koska miten ne vois auttaa mua kun ne on itsekki ihan sekasi? Ei tarvitse painostaa tai ajaa nurkkaan vaan olla vaan siinä, mieluiten niin että ei aina juorua koko suvulle jos toinen päättääkin vähän avautua.

Vierailija kirjoitti:

Googlaa jämäkkyys. Tehkää jämäkkyysharjoituksia. Kun oppii pitämään rajansa, pärjää aina.

Vaikka itsearvostus olisi matala, ihmisellä on paitsi oikeus myös velvollisuus suojella itseä. Myöskin riittää, että on tavallinen ja selviytyy jotenkin eli ei vertaile itseä muihin. Olisiko esim mielenterveysyhdistys, siis 3.sektorin paikka jossa on jotain toimintaa. Nuorille on paikkoja, ne pitää vaan löytää.

blablabla ja minäminäminä.

Jos sulle riittä, että sinä selviät, eikä omalla perheellä ole mitään väliä, niin kivat sulle. Mulle se ei riitä.

Ongelmia muillakin, normaalia. Asiat selviävät kun ei hössötä liikaa, aikanaan. Ja osa selviää rahalla. Ehtii vaihtua jo ongelmat jossain vaiheessa toisiin tai sitten ei ole.

Mitäs jos tyytyis vähempään.