Jaskarista vielä!

Muistui mieleeni vaiheita omasta elämästäni, kun luin Jaskarin tuomiosta.



Pari vuotta sitten silloinen avomieheni jätti minut toisen naisen vuoksi pitkän suhteen jälkeen. Olin niin masentunut ja katkera, että vain mietin kostoa hänelle useiden päivien ajan. Olin jo päättänyt mennä tekemään hänestä tekaistun rikosilmoituksen raiskauksesta ja pahoinpitelystä, mutta onneksi siskoni puhui minulle järkeä. Kun sitten toivuin tapahtuneesta, minua tietysti hävetti älyttömästi oma suhtautumiseni, ja olen iloinen, että en tehnyt typeryyksiä.



Nyt sitä vain tajuaa, kuinka helppoa on sopia luotettavan kaverin kanssa yhteinen, uskottava tarina, jolla saada kuka tahansa tuomituksi. Julkisuuden henkilön kohdalla tämä toimii vielä paljon paremmin, sillä henkilö on tahriintunut julkisuudessa riippumatta siitä, mikä oikeuden tuomio on.



Ja tällä en ota kantaa siihen, onko Jaskarin tuomio oikea vai ei. Kieltämättä se vähän kuulostaa katkeroituneen kostolta.