Onko KAJ yhden hitin ihme?

Vierailija kirjoitti:

Huomenna sitten saadaan kuulla Axelin pohdintoja miehuudesta Huomenta Suomessa! Aika lyhyt haastattelu taitaa tosin olla, kun alkaa 9.50 ja huomenta Suomi päättyy klo 10.00. Mutta mielenkiintoista kuulla Axelin ajatuksia!  Voi tulla aika syvällisiäkin juttuja. Efter nion haastattelu aiheesta viiden vuoden takaa alkuperäisen Kleinin julkaisun aikoihin on kiinnostava, löytyy edelleen areenasta,  kannattaa katsoa, on tekstitetty suomeksi.

Kiitos vinkistä! Katsoin tuon vanhan Efter nion haastattelun, jostain syystä olin missannut tämän kokonaan. Olipas hyvä sekin! Tosi kypsää asioiden pohdintaa Axelilta. Kyllä häntä on niin miellyttävä kuunnella. 

Todella kivasti Axel kertoi Rääppöö-kirjastaan Huomenta Suomessa. Haastattelija teki hyviä kysymyksiä ja Axel vastasi yhtä aikaa hauskasti ja mietitysti. Noin se menee, kun on taiteen monilahjakkuus, ei voi mitään. :)

Jotenkin herttaista, että nyt kaaosmaisen vuoden jälkeen parasta hänelle on saada vaan olla kotona vaimon ja kissan kanssa. Tai ei vuosi tietysti vielä ole päättynyt, mutta ainakin sitten jäähallikonsertin jälkeen, jolloin on aikaa taas uudelle luovalle työlle.

Vierailija kirjoitti:

Se karaokebiisin pätkä kuulosti hauskalta ja tarttuvalta, odotan innolla.

Mä en ole tuota kuullut, ja kuuntelen sitten vasta koko biisin. Mitä nyt jonkun kommentin olen nähnyt, niin ilmeisesti tämäkin biisi kuuluu ennemmin kategoriaan "hauska" kuin "syvällinen". Mosquito oli hauska kesäbiisi ja erittäin sopiva esitettäväksi kesän livekeikoilla. Onkohan tämä uusi biisi tehty KOI konserttia silmälläpitäen siihen sopivaksi...? 

Ne, jotka odottivat jotain perinteistä tyypillistä  KAJ-biisiä hienoine tarinoineen, saavat ehkä taas aiheen valittaa, vetää herneet nenään ja pettyä, koska kaikesta päättäen tämä Karaoke on ns. kevyempi biisi. Minusta on uskomatonta, että KAJ ylipäätään on kaiken kiireen, stressin ja hässäkän keskellä saanut kirjoitetuksi ja julkaistuksi uusia biisejä. Uskon täysin, mitä Axel sanoi, että perinteinen biisinkirjoitus ottaa aikaa ja sitä aikaa heillä on vasta tämän syksyn jälkeen. Ja onhan hän myös sanonut, että osa heidän biiseistään ei ole tarkoitettukaan olemaan mitään muuta kuin hauskoja, ilman sen syvällisempää sanomaa. 

KAJ'n tuotannossa mielestäni kautta linjan näkyy se, että he haluavat kokeilla uusia ja erilaisia juttuja. Sehän kehittää ilmaisua ja vie bändiä eteenpäin. Ehkä tämä uusi biisikin on taas laajennus johonkin suuntaan.... sen kuulemme sen kohta. 

Ja ainahan kuulija voi jättää kuuntelematta ne biisit, jotka eivät omaa korvaa miellytä. Omasta mielestäni KAJ saa tehdä juuri sellaisia biisejä, kuin haluaa ja mikä heidän mielestään on hauskaa. He toteuttavat omaa näkemystään niinkuin taiteilijan kuuluukin tehdä. 

^ Just näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se karaokebiisin pätkä kuulosti hauskalta ja tarttuvalta, odotan innolla.

Mä en ole tuota kuullut, ja kuuntelen sitten vasta koko biisin. Mitä nyt jonkun kommentin olen nähnyt, niin ilmeisesti tämäkin biisi kuuluu ennemmin kategoriaan "hauska" kuin "syvällinen". Mosquito oli hauska kesäbiisi ja erittäin sopiva esitettäväksi kesän livekeikoilla. Onkohan tämä uusi biisi tehty KOI konserttia silmälläpitäen siihen sopivaksi...? 

Ne, jotka odottivat jotain perinteistä tyypillistä  KAJ-biisiä hienoine tarinoineen, saavat ehkä taas aiheen valittaa, vetää herneet nenään ja pettyä, koska kaikesta päättäen tämä Karaoke on ns. kevyempi biisi. Minusta on uskomatonta, että KAJ ylipäätään on kaiken kiireen, stressin ja hässäkän keskellä saanut kirjoitetuksi ja julkaistuksi uusia biisejä. Uskon täysin, mitä Axel sanoi, että perinteinen biisinkirjoitus ottaa

Vaikuttaisi siltä että Karaoke on eräänlainen kommentaari tämän vuoden tapahtumista. Siinä lyhyessä pätkässä vilahtavat ainakin Måns Zelmerlöwin Cara mia, Arja Saijonmaan Högt över havet ja Lordin Hard Rock Hallelujah.

Vierailija kirjoitti:

 Vaikuttaisi siltä että Karaoke on eräänlainen kommentaari tämän vuoden tapahtumista. Siinä lyhyessä pätkässä vilahtavat ainakin Måns Zelmerlöwin Cara mia, Arja Saijonmaan Högt över havet ja Lordin Hard Rock Hallelujah.

Hauska pikku piikki Ruotsiin päin on Den glider in. 

"Vaikuttaisi siltä että Karaoke on eräänlainen kommentaari tämän vuoden tapahtumista. Siinä lyhyessä pätkässä vilahtavat ainakin Måns Zelmerlöwin Cara mia, Arja Saijonmaan Högt över havet ja Lordin Hard Rock Hallelujah."

Joku tuollainen näkökulmahan sopisikin oikein hyvin tämän vauhdikkaan vuoden päätteeksi 😊

Siinä IS:n jutussa mainitaan, että Karaoke-biisissä leikitellään niin suomalaisilla kuin ruotsalaisillakin kulttuuriviittauksilla. Mitä tuo nyt sitten ikinä tarkoittaakaan... Mielenkiintoista!

Rääppöö arvosteltu Hesarissa. Suomentajan nimi väärin eikä kriitikko tykännyt murteesta.

Kirjoitin joku aika sitten tänne, että mun työmotivaatio voi olla heikoissa kantimissa on iceä edeltävällä viikolla. Mutta musta tuntuu jo nyt, etten pysy kohta enää nahoissani! Tässä on nyt niin paljon kaikkea kivaa, kun oli nämä eilisen ja tämän päivän tv-esiintymiset, mystiset vihjeet uudesta biisistä ja sen odotus ja sitten vielä se konsertti. Sekoan varmaan kohta kun olen niin täpinöissäni!

Vierailija kirjoitti:

Rääppöö arvosteltu Hesarissa. Suomentajan nimi väärin eikä kriitikko tykännyt murteesta.

Odotin Rääppöötä, mutta olen nyt lukenut muutaman sivun eikä suomentaja ole vielä kertaakaan onnistunut laittamaan pilkkua oikeaoppisesti päälauseen ja sivulauseen väliin. En tiedä, pystynkö lukemaan pidemmälle, sillä pilkuttoman pötkön lukeminen ei tunnu hyvältä. Ruotsinkielisestä versiosta tykkäsin.

Kääntäminen on melkein aina tavallaan mahdoton tehtävä, ja murteen kääntäminen on vielä tavallistakin mahdottomampi homma. Lopputuloksesta on varmasti monia mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että suomen kielen Pohjanmaan murteissa on ihan eri fiilis kuin ruotsin kielen saman alueen murteissa. Kirjan alun omistuskirjoitus "Äiteelle: kiitos ku loppuuksi luovutit ja annoot mun lukia ruokapöyräs" ei minusta kuulosta Axelilta. Mutta tästä en todellakaan halua tylyttää kääntäjää, koska vaikka en tiedä, miten itse olisin murreasian ratkaissut, en varmasti olisi saanut aikaan yhtään parempaa jälkeä.

Vierailija kirjoitti:

Rääppöö arvosteltu Hesarissa. Suomentajan nimi väärin eikä kriitikko tykännyt murteesta.

Mutta arvostelu on muuten hyvin kiittävä!  Joitain katkelmia: "Axel Åhmanin novellikokoelma näyttää kauniisti, miten hiljaisuuden perintö siirtyy isältä pojalle. Åhmanin novelleissa ressukat pääsevät harvinaiseen valokeilaan. Jäyhien pohjalaismiesten maailmassa sanoja vaihdetaan vähän, mutta se ei tee heistä tunteettomia. Kuten komediassa usein, hahmot ovat sokeita omille ongelmilleen. 

Åhman tuntee nämä miehet ja heidän tapansa niin hyvin, että hahmojen pienet eleet, katseet ja arkiset tottumukset tuntuvat täysin uskottavilta. Terapiakulttuurissa kasvaneelle nuorelle lukijalle hahmot voivat tuntua jopa raivostuttavilta. Miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä? Åhman muistuttaa, että hiljaisuuden taakse mahtuu tunteiden käsittelyä: surua, kaipuuta ja toisinaan myös rakkautta."

Jatkuu: "Kertojaäänessä on KAJ:n huumorista tuttua itseironiaa, mutta proosassa se soi lempeämmin. Åhman ei rakenna karikatyyrejä, vaan pysähtyy arkisiin hetkiin ja etsii niistä ymmärrystä ja empatiaa.

Åhmanin lempeä huumori kantaa. Kauneimmin tämä tiivistyy novellissa Työkalupakki. Poika varttuu isänsä työkalujen äärellä: ensin apupoikana korjaustöissä, sitten mopoa rassaten. Työkalut vaihtavat omistajaa, ja niiden mukana siirtyy myös hiljainen tieto ja katkeamaton ketju isän ja pojan välillä. Lopussa poika muuttaa pois ja saa isältään oman pakin."

Murre on ainoa asia, joka Hesarin kriitikkoa tökkii. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että ongelma on käännöksen, ei alkuperäisteoksen. Ajattelin jo ennen kirjan lukemista, että suomenruotsin murre ei mitenkään taivu suomalaismurteeksi.

HS: "Novellien sivuhahmot puhuvat joskus niin yliampuvaa pohjalaismurretta, että se syö uskottavuutta. Ehkä murresitaatit toimivat paremmin Åhmanin ruotsinkielisessä alkuteoksessa."

Hesarin toimittajalla voi olla hyvä pointti tuossa murreasiassa. Kun mietin omasta mielestäni onnistuneita suomennoksia, joissa on käytetty murretta, parhaiten ovat yleensä toimineet ne, joissa murteen tuntua on tuotu käyttämällä murrepiirteitä melko maltillisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rääppöö arvosteltu Hesarissa. Suomentajan nimi väärin eikä kriitikko tykännyt murteesta.

Odotin Rääppöötä, mutta olen nyt lukenut muutaman sivun eikä suomentaja ole vielä kertaakaan onnistunut laittamaan pilkkua oikeaoppisesti päälauseen ja sivulauseen väliin. En tiedä, pystynkö lukemaan pidemmälle, sillä pilkuttoman pötkön lukeminen ei tunnu hyvältä. Ruotsinkielisestä versiosta tykkäsin.

Kääntäminen on melkein aina tavallaan mahdoton tehtävä, ja murteen kääntäminen on vielä tavallistakin mahdottomampi homma. Lopputuloksesta on varmasti monia mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että suomen kielen Pohjanmaan murteissa on ihan eri fiilis kuin ruotsin kielen saman alueen murteissa. Kirjan alun omistuskirjoitus "Äiteelle: kiitos ku loppuuksi luovutit ja annoot mun lukia ruokapöyräs" ei minusta kuulosta Axelilta. Mutta tästä en todellakaan halua tylyttää

Olen samaa mieltä tuosta, että Suomen pohjalaismurteissa on ihan eri fiilis kuin ruotsinkielisissä vastaavissa. Vaikea rasti suomentajalle/kustantajalle päättää miten käännös tehdään! En ole lukenut (vielä) kumpaakaan kieliversiota, mutta ehkä ainakin tuo omistuskirjoitus kuulostaisi enemmän Axelilta jos se olisi käännetty ihan vaan yleiskielelle.

Tämä HS:n arvostelu on kyllä kaikkiaan iso juttu. Suomessahan mikään kirja ei ole edes olemassa, ellei Hesari arvostele sitä. No, Hesari teki heti ilmestymispäivänä näyttävän jutun, jossa kirja saa hyvin positiivisen arvion. Lämpimät onnittelut Axelille!

Tämä on Axelille kuin vanhan kirjan uusintaensi-ilta mutta täysin uudelle yleisölle. Varmasti hänen sydäntään lämmittää suuresti tuo arvostelu ja kirjan saama huomio suomenkielisessä Suomessa yleensäkin. Olen vannoutuneena kirjatoukkana niin ylpeä hänestä ja onnellinen hänen puolestaan.

Tää on Axelin päivä ehdottomasti, mutta mä aloin nyt yhä innokkaammin odottaa sitä Jakobin tulevaa lastenkirjaa.

Jos oon oikein ymmärtänyt, siihen ei tule suorasanaista kerrontaa vaan riimiteltyä runoa. Riimittelyhän on Jakobin leipälaji ja veikkaan nyt uhkarohkeasti ja aivan ennen aikojaan, että hänen taitonsa ja mielikuvituksensa voisivat poikia Kirsi Kunnaksen veroisen ruotsinkielisen mestarin. Onni ettei Jakob koskaan näe tätä, niin ei ota turhia paineita. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rääppöö arvosteltu Hesarissa. Suomentajan nimi väärin eikä kriitikko tykännyt murteesta.

Odotin Rääppöötä, mutta olen nyt lukenut muutaman sivun eikä suomentaja ole vielä kertaakaan onnistunut laittamaan pilkkua oikeaoppisesti päälauseen ja sivulauseen väliin. En tiedä, pystynkö lukemaan pidemmälle, sillä pilkuttoman pötkön lukeminen ei tunnu hyvältä. Ruotsinkielisestä versiosta tykkäsin.

Kääntäminen on melkein aina tavallaan mahdoton tehtävä, ja murteen kääntäminen on vielä tavallistakin mahdottomampi homma. Lopputuloksesta on varmasti monia mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että suomen kielen Pohjanmaan murteissa on ihan eri fiilis kuin ruotsin kielen saman alueen murteissa. Kirjan alun omistuskirjoitus "Äiteelle: kiitos ku loppuuksi luovutit ja annoot mun lukia ruokapöyräs" ei minusta kuulosta Axelilta. Mutta tästä en todellakaan halua tylyttää

Kaunokirjallisuudessa ei tarvitse pilkuttaa kieliopillisesti. Sen tietää jokainen ammattikirjailija ja -kääntäjä.

Omistuskirjoitus ei kuulosta Axelilta, koska hän ei puhu Suupohjan murretta, johon suomennoksessa oli päädytty. Miten alkuteoksen "Ti mamm, tack för att do ga åpp ti sist å leta me läs me matbåoli" sitten menisi suomeksi?