Onko elämä helvetin helppoa jos on täysin terve ihminen?

Ei ihmisellä silti välttämättä ole resilienssiä tai stressin sietoa.

 

Voi olla että ei ole hyviä ihmissuhteita tai ei ole päässyt opintoihin tai töihin.

Terveys ei ole sama kuin elämänlaatu.

Jos olet täysin terve, mutta sinulla ei ole perhettä tai ystäviä tai kotia niin ei välttämättä ole ollenkaan tyytyväinen 

Kunhan saisin käteni kuntoon. . 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet täysin terve, mutta sinulla ei ole perhettä tai ystäviä tai kotia niin ei välttämättä ole ollenkaan tyytyväinen 

On kokonaisvaltainen hyvinvointi ja terveys, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Työpaikan ja rahaa voi saada kuka vain mutta jos on paskat geenit niin ei niitä voi vaihtaa parempiin.

Voin sanoa omasta kokemuksesta, että kyllä on. Olen 45-vuotias ja olen ollut viimeksi flunssassa joskus 10 vuotta sitten. Lapsena oli jotain lievää allergiaa, mutta suurinpiirtein siinä on sairaushistoriani. Näkö tuntuu hieman heikentyneen. Voi olla, että tarvitsen silmälasit.

Olen aina ollut hyvin tasapainoinen ja psyykkisesti hyvinvoiva. 170cm, 51kg, en käytä juurikaan alkoholia, kasvissyöjä. Perso makealle. Polttelin lähes 20 vuoden ajan, nykyisin sähkötupakkaa.

Melko hyvän näköinen, mutta en päitäkääntävällä tavalla. Olen väitellyt tohtoriksi ja työtilanteeni on hyvä, varallisuuttakin on kertynyt n. 500k€ (ei perintöjä). Mensan jäsen. Viihdyn yksin, ei lapsia. Muutama erittäin läheinen ja rakas ystävä, perhe läheinen.

Matkustelen jonkin verran ja nautiskelen elämästä. Pidän yksinkertaisesta, mutta laadukkaasta arjesta. Kaikkiaan elämäni on ollut aina hyvin helppoa. Rakastan elämääni.

Olen terve ja hyvässä kunnossa, aina ollut laihanpuoleinen ja nätti. Opiskellut paljon, tehnyt töitä paljon. Rakentanut isolla työllä oman perheen ja talon kodiksi. Ja menettänyt yhden lapsistani.

Ei ole ollut elämä helppoa, mutta henkisesti rikasta kyllä. Isoja iloja ja syvää surua. Elämää.

Kääntöpuoli on se, että noi polttaa kynttilää ns molemmista päistä eli elintavat on yleensä päin mäntyä, koska terveys kerran sallii.

Eivät liiku monipuolisesti, vaan tyyliin rikkovat polvensa jo nuorena jossain jalkapallossa tai viimeistään keski-iässä selkä on rikki. Syövät epäterveellisesti jne, kunnes tulee ne kolesterolit, syövät ja muistisairaudet.

Väitän, että kroonisesti sairaat joutuu miettimään elintapansa kuntoon huomattavan paljon nuorempana ja saattavat jollain tapaa jopa voittaa pitkässä juoksussa.

Moni ruumiillisesti täysin terve ihminen laiminlyö ruumistaan esim. alkoholin liikakäytöllä, liikkumattomuudella tai ylensyönnillä, tai kaikilla noilla. Tämä vaikuttaa olevan suht yleistä, ja olen aina ihmetellyt ilmiötä.

Jos on rautainen ruumiillinen terveys, niin esim. alkoholin liikakäyttö on lisäksi helpompaa. Entiset huippu-urheilijatkin usein sortuvat alkoholin liikakäyttöön. Ihan kuin vahva ruumis altistaisi tietynlaiselle mielen heikentymiselle.

Ja sitten kun alun perin terve ruumis on päästetty elämäntavoilla rapautumaan, elämä ei enää olekaan helppoa.

Ei ole koskaan ollut mitään kipuja ja kunnon sairauksia.