Lapsi tuli, tissit meni

ole.

ei ainakaan tartte arpoa sitä, tykkääkö mies tisseistä vai minusta :)

mutta en itse lähtisi leikkaukseen, koska sellainen on aina riski.

Enkä ole lihonnut lainkaan ja imetyksen lopettamisestakin aikaa jo reilu vuosi.

Että joskus näinkin päin:)

ja siis täyttäneet tehtävänsä



Kokeile jumpata rintalihaksia, se vähän auttaa mut ei paljon



Ja sitä paitti riipase itse se paita tai rintsikat pois, ja ole ylpeä tisseistäs

mies kai jättäis villapaidankin päälle, jos se sattuisi olemaan. Ts. yläkroppaan ei kosketa millään muotoa. Ja huom. ennen hän tapasi " sukellella" tissien välissä aina. Todellakin tuntuu etää jotain puuttuu.



nimi. D-kupista A-kuppiin kolmessa vuodessa

jotain hienoa elämässä! Lasten takia nainen joutuu luopumaan monesta asiasta, mutta kropan muutoksia on vaikea ennustaa etukäteen. Ja... vanheneehan sitä kuitenkin jossain vaiheessa, ei seitsemänkymppisen tissit ole kuin kaksikymppisen. No, tuo oli vähän kaukaa haettu lohdutus, mutta kuitenkin.



Itselläni ei kokoa koskaan olekaan ollut, B-kuppi suurinpiirtein ja aina ollut kompleksina rinnat. Nyt sitten on muotokin mennyt kolmen lapsen jälkeen, ja iho on raskausarvista ryppyinen. Ikävää on ja lähes jatkuvasti harmittaa enemmän tai vähemmän, mutten ikinä olisi silti jättänyt lapsia hankkimatta. Ehkä olisin satsannut enemmän hyviin liiveihin - enkä olisi käyttänyt lypsykonetta, maitoa kun tuli liikaa - mutta silloin oltiin köyhiä ja harvaan asiaan oli varaa. Eikä sekään ehkä tähän tilanteeseen olisi mitään vaikuttanut. Silikonit on olleet mielessä, mutta toisaalta siinä on se riski, että juttu epäonnistuu ja ne joudutaan ottamaan pois, ja sitten on kahta ryppyisemmät rusinat...



Mielestäni kuitenkin imetyksen loputtua rinnat saattavat vielä palautua vuoden parin sisällä parempaan suuntaan, joten tilanne ei mielestäni ihan täysin toivoton ole. Kokeile ensin esim. Clarins bust-geeliä, minusta siitäkin on ihan pienen pieni hyöty ollut, kiinteyttää kai hiukan. Levitystekniikka on tärkeä, kysy myyjältä ohjeet.



Toinen vaihtoehto silikoneille on alipainehoito, mutta se on pitkäaikainen juttu, ja tuloksien pysyvyydestä en ole oikein vakuuttunut. Olisi kuitenkin luomumpi vaihtoehto.



Parasta tietty olisi, että olisi itsensä kanssa sinut, olipa ulkonäkö mitä hyvänsä. Toisilla onnettomuus tärvelee osan ulkonäöstä, joten elämässä ei aina kaikkeen voi vaikuttaa.'



Voimia, koitetaan jaksaa me äidit, jotka ollaan miehillemme uutta elämää synnytetty!

Kiitos kommenteista - erityisesti niistä, joissa ei tuomita pinnalliseksi. Ellei se ole itsestään selvää, niin mainittakoon vielä, että en tietenkään kadu sen paremmin lapsen hankkimista kuin imettämistäkään. Aion sen käydä läpi vielä toistekin, jos luoja suo. Samalla kuin harmittaa rintojeni romahtaminen, sen vaikutus itsetuntooni ja seksielämääni.

Nyt olen taas raskaana ja mulla on ne samat " kunnon tissit" nyt edes tän odotusajan ja imetysajan ;)



Tosin huomasin, että kun esikoisen imetyksen lopettamisesta oli kulunut muutamia kuukausia, alkoivat rinnat palautua, mutta sitten tulinkin taas raskaaksi ja rinnat kasvoivat.



Uskon ja toivin siis, että seuraavan imetyksen jälkeen rinnat palautuvat edes hieman lähemmäs alkutilaa, kun aikaa vaan ehtii kulua hieman.

Itselläni oli imetyksen loputtua (imetin reilun vuoden) ihan nahkarukkaset tissien paikalla, mutta kun aikaa kului niin palautuivat melko hyvin ennalleen. Ei toki yhtä kiinteiksi, mutta esim. ei pysy kynä tissin alla, eli eivät roiku. Olen tosin pienempi rintainen, kuin sinä ap.



Mutta tahdon siis sanoa että ennen silkkari päätöstä odota rauhassa luonnollista palautumista!

Toki meilläkin mies varmaan tykkäisi, jos mulla olisi kiinteät D-kupit. Vaan kun ei ole! Eikä tule!



Meillä mies on sen verran kypsä, että on itse todennut (kun olen muotojani tai niiden muuttumista kironnut) rintojen täyttäneen tärkeimmän tehtävänsä: olen niillä ruokkinut 2 ihanaa lastamme. Kaikki muu on sitten vain bonusta ja hänelle kuulemma kelpaa kiihotukseksi myös imetyksen litistämät rinnat :) Ottaa totta kai rintsikat veke rakastellessa ja ihan yhtä paljon kiinnittää rintoihini huomiota siinä puuhassa kuin ennen lapsia.



Ja kyllä, uskon että mieheni joskus toivoo, että mulla olis ne entiset rinnat. Mutta kuten sanottu, niitä ei takaisin saa.



Itse kyllä tykkään siitä, että rinnat on pienemmät nyt. Liiveillä ne saa kuitenkin näyttämään kivoilta ja ilman paitaa mua ei näe kuin mies... Suurin osa vaatteista näyttää paremmalta kun ei ole d-kuppeja.

Ihan sama kokokin. Tein vielä toisen lapsen, imetin, ja otin silikonit. Valokuvat ennen ja jälkeen imetyksen ovat nyt varsin identtiset. Mieskin on yllättynyt, kuinka aidon oloiset ne ovat. En uskalla suositella, sillä olen kuullut myös epäonnistuneista leikkauksista. Itselläni kävi kuitenkin hyvin, elleivät ne sitten ala vanhemmalla iällä vaivaamaan. Tsemppiä - silkkareiden kanssa tai luomuna!

Olen onnellinen että olen saanut lapsen ja ihanan fiksun miehen joka näkee minussa muutakin kuin rinnat.



Mua ei haittaa yhtään littanamalli. ;)



Ei tulisi mieleenikään laittaa silikoneja. Mieheltä joskus kysyin (piruuttani muka tosissani) että mitä hän olisi mieltä jos hankkisin, niin hän vastasi heti että " älä pliis älä! En halua kosketella jotain vieraita paloja rintojen sisällä!"

(Myhäilin onnesta...)

Olen onnellinen että olen saanut lapsen ja ihanan fiksun miehen joka näkee minussa muutakin kuin rinnat.



Mua ei haittaa yhtään littanamalli. ;)



Ei tulisi mieleenikään laittaa silikoneja. Mieheltä joskus kysyin (piruuttani muka tosissani) että mitä hän olisi mieltä jos hankkisin, niin hän vastasi heti että " älä pliis älä! En halua kosketella jotain vieraita paloja rintojen sisällä!"

(Myhäilin onnesta...)

Imetin vuoden verran. Ennen imetystä oli D-DD. Imetyksen jälkeen on se sama kuppikoko, ehkä jopa himpun verran isompi. Toivoin oikeasti niin että olisi rinnat edes jonkin verran pienentyneet. Niskasäryt on järkyt, mitkään paidat muut kuin trikoiset ei istu rintojen kohdalta vaikka muualta olisikin sopivaa. Paitapuseroita en voi edes ajatella. Mun mielestä isot rinnat melkein aina rumat. Paljon mieluummin ottaisin normaalikokoiset tai pienet.

rinnattomampi. Nyt minulla ei ole kuin tyhjät pienet nahkat ja nännit. Muuten on kroppa aika ok, ei ole ylipainoa todellakaan eikä muuten rupsahdusta eikä arpia. Mutta rintoja ei ole edes sen vertaa, että sivusta olisi mitään kohoumaa paidan läpi, jos siis ilman toppaliivejä on. Mutta olen täyttänyt tehtäväni ja imettänyt nuo 3 lasta ja muuten olen sutjakka. En halua ottaa leikkausriskejä minäkään yhtään turhan takia. Ja nyt olen iloinen siitäkin, ettei ole rintasyöpää. Eli ikävämpiäkin jutuja voi näitten rintojen tiimoilta joutua kokemaan.

Miksi lopetit imettämisen, vai loppuiko maito? Joillakin jotka imettäneet lyhyen aikaan olen luullut, ettei niin muoto/koko kärsisi, muttei taida siis pitää paikkaansa.... No, lohdullista sekin toisaalta, ettei pitkää imetystä sitten ehkä sen takia tarvitse harmitella (siis yli 8-9kk)... Hiukan kyllä tuntuu, että sen jälkeen alkaa jotenkin enemmän pienentyä, vai imeekö vauva vaan tyhjemmäksi isompana...?

jolla oli A-kuppi ja raskauden ja imetyksen jälkeen hänelle jäi vain riippuvat nahkaläpyskät sellaiset mummon tissit, jotka roikkuvat " napaan" asti.

Kyllä minä hänenä harkitsisin jonkinlaista leikkausta.

jos navassa saakka roikkui?

kun ovat rupsahtaneet. Ennen raskautta mulla oli aika pienet rinnat. Nyt monien raskauksien jälkeen tyhjät lapaset jotka roikkuu. Ja rinnat raskausarpia täynnä.Samoin muu paikka raskausarpia täynnä. Jotenkin häiritsee koko vartalo. Laittaisin silikoonit jos olis ylimääräistä rahaa mutta eipä ole.