Lapsuuden traumoja - jännityn, kun puoliso tekee kotitöitä
Minulla on loma ja istun nyt sohvalla surffailemassa kännykällä. Aamulla lenkitin koiran, touhusin sen kanssa pihalla pitkään, sitten tein aamupalaa, söin aamiaisen ja tulin tähän sohvalle.
Puoliso kävi tyhjentämässä ja täyttämässä astianpesukoneen. Se kolina saa minut jännittyneeksi ja koen ne äänet jotenkin aggresiivisina. Samoin, jos puoliso imuroi, laittaa pyykkiä tms.
Olen pohtinut tätä aina välillä ja tiedän sen johtuvan lapsuudestani. Äiti oli aina väsynyt ja teki kotitöitä marttyyrimaisesti. Väsytti itsensä itkuun saakka, jonka jälkeen isä alkoi raivoamaan meille lapsille, että pitää siivota. Me siis siivosimme ihan hysteerisesti, jopa seiniä piti pyyhkiä kerran viikossa.
Miten pääsen eroon siitä, että jännityn ja ahdistun, kun toinen siivoaa? Koen aina syyllisyyttä siitä, jos en tee itse. Ylipäänsä, en osaa nauttia "laiskottelusta", jos en ole "ansainnut" sitä esim. tekemällä valtavasti kotitöitä ennen sitä.
Onko täällä kohtalotovereita.
Kommentit (28)
Juu, tuttua vanhemman raivosiivoamiset ja raivot muutenkin. Hyvä asia on, että olet tietoinen reaktioistasi sekä siitä, mistä ne ovat perua.
Laita tuollaisessa tilanteessa vaikka silmät kiinni ja keskity hengittämään syvään. Muistuta itseäsi mielessäsi, että tämä ei ole enää se alkuperäinen tilanne. Puolisosi on aikuinen ihminen ja osaa sanoa, jos kotityöt jäävät liikaa hänen kontolleen. Voit myös (rauhallisella hetkellä) oma-aloitteisesti kysyäkin häneltä, jakautuvatko työt teillä hänen mielestään sopivalla tavalla, jos tämä siis on sulla ihan realistinen nykyhetken huoli eikä vain aiempiin kokemuksiisi liittyvää pelkoa.
Kehosi oppi pitkän aikaa pelkäämään, nyt vaatii varmaan pitkän ajan, että se tajuaa olevansa turvassa. Kohtaa myös lapsuudenkokemuksiisi liittyvä suru, mahdolliset vihan tunteet ym. Sillä niistä ajan myötä pääsee ja pystyt olemaan yhä paremmin läsnä nykyhetkessä.
Tutulta kuullostaa. Meilläkin kotona siivoamiseen liittyi aggressiivisuutta. Muutenkin tunteet tuotiin esiin siihen tyyliin, että piti arvailla ja yleensä kaikkeen sopi parhaiten kun vaan pysyi pois tieltä. Miksi ei vaan voinut nätisti pyytää apua, kertoa olevansa väsynyt jne.?
Kannattaa kertoa puolisolle, se varmasti helpottaa ahdistustasi enemmän kuin sen piilottaminen.
Et sitten ajattele, että hehhehhee, sielläpä se ukko siivoaa ja minä lorvin. Etpä tietenkään, se tekisi sinusta pahan ihmisen, ei toisen kärsimyksestä saa iloita.
Kotitöiden ankeuteen en ota kantaa, se on minullakin ongelmana.
Minäkin suosittelen asian kertomista puolisolle. Samalla kannattaa kertoa, mistä ahdistus johtuu.
Minulla oli sama vaiva. Kunnes kerran äitini mainitsi, että puolisoni tiskaaminen kuulosti samalta kuin mummoni tiskaaminen silloin, kun hän oli loukkaantunut tai suuttunut jostakin. Olin pikkulapsena ollut paljon mummoni hoivissa, joten se tunne tuli varmaan sieltä. Enää ei ahdista.
Sun hermosto on ylivirittyneessä tilassa. Joku terapeutti, joka ymmärtää hermoston merkityksen traumoissa voisi varmaan auttaa sua?
Oletko kokeillut meditointia tai joogaa? Minulla varsinkin meditointi auttoi.
Hassua tai ehkä jopa huolestuttavaa, että osa ei ymmärtänyt lainkaan mitä aloituksessa sanottiin vaan hyökkäsivät aloittajan kimppuun.
Hyvä neuvo. Kannattaa pysytellä kaukana koneesta, niin ei tarvitse tyhjentää.