***HEINÄKUISET-06 Mammat ja pienet rakkaat*** maaliskuun viimeisien päivien turinoita...

Tai no, eihän se minun ansiotani ole... A-tytöllä on edelleen vaikeuksia asettua päiväunille, mutta näköjään nukahtaa kun väsymys käy liian suureksi. Päiväunien jälkeen otetaan välipala ja lähdetään ulos, ulkona on aivan ihana kevätpäivä. Päivylin leikkipuisto(?)kuvaus kuulosti niin kivalta, että ajattelin käydä itsekin kokeilemassa. Tosin vähän hassulta tuntuu ajatus, että toinen tönöttää rattaissa sillä aikaa kun keinutan/liu' utan toista. Hiekkikselle en uskalla varmaan laittaa, kun siellä käynee pissimässä kaikki hirveä pienemmät eläimet. Lähipuiston hiekkalaatikko on kyllä niin pienikin, ettei sinne mahdu kahden vauvan kanssa (se on muuten tosi hieno labyrinttimallinen systeemi, mutta tosiaan epäkäytännöllinen vauvan kanssa).



Aamulla käytiin jo nauttimassa aurinkoisesta säästä 8kk -lääkärireissun yhteydessä. Tyttöjen kokoero on pienentynyt entisestään; A-tyttö on 8,4kg/64cm ja B 8,2kg/65cm. Ei kyllä millään uskoisi, että painoeroa on vain 200g, sillä sylissä A tuntuu ainakin kilon painavammalta... Johtuu varmaan siitä, että A on jämäkkä ja voimakas pakkaus, B edelleen Neiti Nuudeli... Lääkäri sanoi, että olisi hyvä, jos seuraavaan käyntiin mennessä tytöt olisivat oppineet liikkumaan muutenkin kuin peruuttamalla ja ottaisivat jaloilla vastaan, jos heidät laitetaan seisomaan. A-tyttöhän on tätä tehnyt jo vaikka kuinka kauan, B ei todellakaan... Istuminen on B:lläkin alkanut nyt sujua hyvin, tosin välillä hän " unohtaa" istua ja kellahtaa selälleen. Ja se vasta onkin raivostuttavaa hänen mielestään! Siitä voi/pitää/saa huutaa naama punaisena vielä äidin sylissäkin.



A on kova puuhastelemaan, hänellä on jatkuvasti joku homma menossa; leluja/vaatteita/lattiaa/lehtiä pitää tutkia tarkkaan, leikkimaton laattoja irrotella, tyhjentää lelulaatikkoa, treenata konttausasentoa ja muuta sellaista vauvaduunia. Hän jaksaa keskittyä samaan asiaan pitkäänkin ja kokeilla erilaisia tapoja käsitellä esineitä. Viime viikolla katselin, kun hän pyöritteli lelulaatikkoa eri suuntiin saadakseen kiinnostavan lelun sieltä pois, siirtyi välillä itse, siirteli muita leluja tieltä ja veti ja töni haluamaansa lelua. Jaksoi varmaan vartin hommailla, ennenkuin luovutti. Konttausasento on jo hallussa, nyt yritetään eteenpäin. Sunnuntaista lähtien tyttö on onnistunut muutaman kerran " heittäytymään" muutaman sentin eteenpäin oikaisemalla vain toisen jalkansa. Välillä hän nousee varpaidensa varaan käsiin nojaten ja kallistelee peppuaan puolelta toiselle. Totesimme miehen kanssa, että hän on kovin lähellä istumaan kampeamista, mutta kun se ei tunnu olevan homman pointti :o)...



B-tytöllä ei kärsivällisyyttä yhtä paljon ole, hän tarttuu siihen esineeseen, joka sattuu käsillä olemaan. Jos mitään kiinnostavaa ei ole lähistöllä, hän makaa selällään ja hölöttää tai mahallaan ja hihkuu ja sätkii. Hän viihtyy hyvin myös olohuoneen tumman lasipöydän alla hölöttämässä; kävin perjantaina vilkaisemassa millaista siellä on, ja kas! tumma lasi heijastaa tytön kuvan kuin peili eikä sen kanssa keskustellessa näytä tulevan kiistää mistään :o). B-tyttö on kova sätkimään ja kierimään, mielellään hän kierii istuvan A:n viereen katsomaan tai ottamaan tältä leluja. Yhdessä lelussa on nappi, jota painamalla kuuluu pimputusta (=musiikkia). Jos A leikkii tällä lelulla, B kyttää hihkuen ja kuola valuen vieressä, ja joka kerran kun A painaa nappia, hän sätkyttelee ja kikattaa kuin heikkopäinen ja A katselee. Kun musiikki loppuu, B pysähtyy ja odottava katse kohdistuu isosiskoon, joka taas armeliaasti painaa nappia ja joraus jatkuu. B sätkyttelee aina kuullessaan musiikkia (musiikiksi lasketaan ihan kaikki kännykän soittoäänestä viheltämiseen; jopa äidin epävireinen laulu saa sätkyttelemään - mies väittää sen kyllä olevan tuskissaan kiemurtelua...). Mutta tämä napinpainallus-sätkyttely on siis tyttöjen ensimmäinen yhteinen leikki. Muutenkin tytöt huomioivat toisiaan enemmän ja enemmän. Varsinkin B hakee kontaktia siskonsa kanssa, ja nauraa usein jos tämä nauraa (valitettavasti tämä pätee myös itkuun).



Jaahas, yksi energiapatukka kuuluu heräilevän.



Iloista kevättä toivotellen,



Oi-kukka & tyttäret

Kuten suunnittelin, lähdimme tyttöjen kanssa lähipuistoon ulkoilemaan. Pahaksi onneksi satuimme lähtemään juuri koulujen loppumisaikaan, joten puisto oli täynnä vapauden huumassa kirmaavia pienokaisia, joiden sekaan en viitsinyt mennä ekoille leikkikenttäkokeiluillemme. MUTTA totesin samalla, että hiekkalaatikko on luulemaani suurempi, ja mahtuisimme sinne ihan hyvin kaikki kolme vaikka makuullemme. Koska leikkikenttäpuoli oli täynnä, päätin, että istumme hetkeksi nurmikolle. Kukaan muu ei istunut nurmikolla, joten ajattelin sen olevan kiellettyä. Päätin istua penkille sen sijaan. Kun löysin penkin, joka oli mahdollisimman vähäisten pulunpaskojen peitossa, istuimme nauttimaan näkymistä; minä penkillä, tytöt rattaissa. Viiden minuutin kuluttua minua alkoi tympiä ja ajattelin, että nurtsilla istuminen olisi kuitenkin monin verroin rattoisampaa. Keksin, että käymme toisessa lähipuistossa katsomassa, josko siellä pääsisi nurmelle.



Toinen puisto oli vielä ensimmäistä täydempi, ja löysin sieltä vain yhden kovin rauhaisalta näyttävän penkin, jonka edessä oli sopiva ruoholäntti. Penkki osoittautui kuitenkin pulunkakkojen kuorruttamaksi, ja epäilin nurmikon laidan olevan samoin. Päätin, että palaamme takaisin ensimmäiseen puistoon ja istumme nurmikolle; jos se on kiellettyä, kyllä meille varmaan joku tulee sanomaan.



Palasimme vähäkakkaiselle penkille ensimmäiseen puistoon, ja siirryin rattaiden eteen irrottaakseni ensimmäisen tytön valjaista. Arvaatte varmaan mitä tapahtui? Kaksi pulua lensi ylitsemme, joista toinen paskoi niskaani aina takinkauluksen alle. Muutama pisara lensi myös A-vauvan kasvoille ja rattaiden hihnalle. Onneksemme saimme pienihätäisen pulun paskat niskaamme: toisen torttu levisi penkille viereemme n. 15 sentin alueelle. Inhoan puluja yli kaiken, ja vaikka sain roiskeet pyyhittyä pois mukana olleilla nenäliinoilla, päätin, että on parempi palata kotiin kuuramaan mahdolliset näkymättömät jämät.



Venetsiassa joskus aikoinaan meille sanottiin, että jos pulu paskoo päälle, se tuottaa onnea. Nyt toivon, että tämä onni on kumuloituvaa eikä kumoutuvaa sorttia, sillä A-reppana sai jo toisen kerran moisen onnenleiviskän osakseen. Edellisellä kerralla tosin vetelää töhnää oli haalarin rinnuksesta polveen... Itse olisin taipuvaisempi pitämään onnekkaana B-tyttöä, joka on jo kaksi kertaa onnistunut välttämään taivaanlahjat 30 cm:n päässä...



Edelleen kaulaansa pakonomaisesti pyyhkien,



Oi-kukka ja onnentyttö

Viime yö oli meidän ensimmäinen kokonaan nukuttu yö! Ei olla " koulutettu" tai mitään. Vanhaan tapaan vaan menty, eli jos on valitusta tullut, niin nisä suuhun ja uudestaan untenmaille. Nyt meni nukkumaan samoin kuin edellisyönä. Yritin nukuttaa tissille tv:tä katsellen ( se 4d dokkari) ja poika pyöri kuin itänaapuri anttilassa. Vein sen sänkyyn ja heti rauhottui! Nyt kun malttaisi itse käydä maate :) Ihanaa tämä pieni oma hetki.

Laitoimme tänään ruohoa kasvamaan. Ostettiin niitä halpoja ruukkunarsisseja sekä tiimarista halpoja koreja. Sinne kukka ja ruoho kasvamaan samaan koriin. Koristellaan sit muksujen kanssa ja annetaan mummeille pääsiäistervehdykseksi. Halvempi asetelma kuin ne kukkakaupassa katsomani 25 - 30e asetelmat. Ja saa vielä tekemisen riemun. Suosittelen! Oli ihania helmililjoja ja krookuksia myös! Rakastan kevättä ja mullan tuoksua!

Poika puhuu jo aika monia sanoja ja seisoo ilman tukea, esim. tyyny kädessä, luulee saavansa tukea. Jos huomaa ettei tukea olekkaan niin äkkiä pylly maahan ja konttaamaan. Tainnut kaatua päälleen turhan monta kertaa ;D

Nyt tämä " äi-ti-ti-ti-ti" menee painamaan päänsä pielukselle.



C.V ja Late 9kk

...ja on jo tosiaan maaliskuun loppu :) aivan ihania ilmoja on ollut ja kävin äsken katsomassa Meaa (nukkuu takapihalla) ja kurkkasin mittaria joka näytti 27astetta lämmintä!!! onneksi en juurikaan laittanut Mealle vaatetta päälle. muutenhan tuonne paahtuisi.



aamulla oltiin kävelyllä ja puistossa. käveltiin kampaajalle (matkaa ehkä noin7km) ja takaisin ja tullessa pysähdyttiin puistoon keinumaan. voi mitä riemunkiljahduksia meidän menninkäinen päästeli! varsinki silloin piti kiljua niin että meinasi henki loppua kun Milla keinutti. eilen oltiin ensimmäistä kertaa keinumassa ja kuvittelin ettei Mea välittäisi keinumisesta kun tuohon hyppykiikkuun neitiä ei saa mitenkään laitettua ilman kovaa porua. arveluni osoittautui täysin vääräksi. :) myös hiekkiksellä oltiin ja sieltähän ei neitiä saanut pois kuin itkun saattelemana. Mea kölli siellä, istui siellä, maisteli hiekkaa, hajoitti kaikki hiekkakakut mitä Milla teki ja vaikka mitä. hiekkaa oli kotiin tullessa vaipassa asti. :D



onko teillä muilla ongelmia suihkun/kylvyn kanssa? meidän neiti kyllä tykkää kun käsiä pestään tai ollaan pyllypyykillä (silloin neiti yleensä laulaa) mutta kun suihkuun tai kylpyyn pitäisi mennä tulee neidile hirveä hätä ja kunnon paniikki itku. itku tulee monesti jo siitä kun otetaan vaatteet pois. muulloin Mea kyllä viihtyy alasti mutta ei silloin kun pesulle mennään. en käsitä mistä tuo johtuu. syntymästä asti on ollut aivan samanlaista.



meillä myös jorataan ja lauletaan kaikelle musiikille. :) ja mitä hevimpää musiikkia tulee, sen enemmän hytkytään ja kovempaa lauletaan. taitaa siis tulla meille toinenkin hevityttö. :) onneksi myös lastenlaulut kelpaa...vaikka sitten isin laulamana.



isistä tulikin mieleen että Mea nukahti eilen isänsä syliin :o ja sitä ei ole tapahtunut sitten ihan vauva-aikojen. minun sylissäni neiti vaan venkoili ja pyöri mutta kun isänsä syliin pääsi niin tunki nenänsä kainaloon ja nukahti. siinä minä sitten ihmeissäni vain tuijotin tyttöä. hyvä kuitenkin jos nyt isi alkaa " kelvata" typykälle yhtä hyvin kuin äiti. yökin meni mallikkaasti (meidän mittapuun mukaan) kun herättiin vain muutaman kerran ja neiti nukkui lähes koko yön omassa sängyssään rauhallisesti. :) ainut joka pyöri olin minä kun näin aivan kamalaa unta. :(



huomenna onkin sitten minun vuoroni mennä kampaajalle (tänään kävi Milla) ja siellä saan nauttia ja rentoutua muutaman tunnin. :)

Milla-Mea kyseli suikussa/kylvyssä käymisestä...meidän perheessä ei ole sitä ongelmaa. Mikkokin kun kuulee suihkun äänen niin sinne on pakolla päästävä :-) eilen kun huuhtelin lasten saappaita suihkun alla niin jo herra rupesi kirkumaan että hänkin haluaa suihkuun...Meillä kaikki viihtyy hyvin saunassa, suihkussa ja kylvyssä, välillä käydään taisteluja pois tulosta :-)



Minullakin on kampaaja, tosin viikonlopulla, mutta odotan innolla että pääsee hiukan uudistamaan itseään...tänään kävin kaupoilla ja yllättyin kun ostin itselleni housut niin ne olivat 3 numeroa pienemmät kuin entiset, jippii! Tosin en ole kyllä laihdutellut tms. tehnyt...on näköjään kilot hävinnyt mutta mukava niin. Mikolle katselin kaupassa kenkiä niin kyllä osaa olla kenkien hintahaitari melkoinen ja eri liikkeissä samat kengät maksaa eri hinnan..mutta se siitä, kengät löytyi ja herra oli iloinen kun maassa istui!



Nyt viimeiset iltapuuhat tekemään ja sitten huilaamaan!



Tupuhupuna ja Mikko sekä muut :-)

Oi-kukka: Teillä kävi, etten sanoisi, p...a tuuri teidän leikkipuistokeikalla ;). On ne pulut vaan aika epäreiluja, kun jakoivat onnea vain toiselle tytölle...



Me taidamme asua täällä " herran kukkarossa" , kun asuntoalueellamme on vuoden vanha leikkipuisto ja yksi kissa. Joten hiekkalaatikko lienee aika puhdas - ainakin meidän pikku-ukko toistuvasti testaa sen maun, useita kertoja päivässä. Hänen mielestään elämä on vasta nyt alkanut, kun voi olla ilman hanskoja hiekkiksella ja TUNTEA hiekan valuvan sormien välistä. Ja tietysti maistella sitä. Äiti yrittää epätoivoisesti tunkea tuttia suuhun joka välissä. Tässä hiekan maistelussa lienee sama efekti kuin meidän keittiön puusohvan alle yrittämisellä. Se tehdään päivittäin ja aina on vekki otsassa. Milloinkohan hän oppii... Meillä löytyi muuten hiekkaa pojan navasta eilen...



Tänään esikolla oli taas pitkästä aikaa hoitopäivä (10pv/kk), ja ukkeli etsi kummissaan koko aamupäivän siskoaan. Ryömi täällä huoneesta toiseen ihmeissään. Taisi olla ikävä leikkikaveria, vähän sitten lohdutti, kun mentiin naapurin kaksosten kanssa hiekkalaatikolle.



Ukkeli oppi tänään nousemaan lelulaatikon " päälle" (laatikko oli siis ylösalaisin) polviseisontaan. Apua! Kohta se nousee seisomaan... Tosin vielä ei ole löytynyt sitä konttausasentoakaan. Mulla on vaan sellainen kutina, että herra jättää tän konttauksen kokonaan väliin, saapa nähdä miten käy.



Päivyli

Muutaman päivän auringonpaiste on vaihtunut pilvisen harmaaseen taivaaseen, joten ulos on tänään vähemmän kiire kuin edellisinä päivinä...



Milla-Mealle ei mullakaan ole antaa yhtään vinkkiä kylvyssäkäymiseen (suihkussa vauvat eivät meillä käykään); molemmat kylpevät mielellään ja aloittavat kirkumisen vasta kun ammeesta nostetaan pois.



A-tyttö on alkanut nukahtaa hieman huonommin yöunille; hän itkee ensin sänkyyn laitettaessa ja sitten, kun poistun huoneesta. Yleensä hän nukahtaa kuitenkin muutaman silittelykäyntikerran jälkeen n. puolessa tunnissa. Joskus riittää myös se, että käväisen lastenhuoneen ovella ja juttelen hänelle. Viime viikolla torstai-iltana tilanne oli pahin; molemmat tytöt itkivät kovasti vuorotellen, joka kerran kun saimme yhden rauhoittumaan, aloitti toinen eikä sylissäkään juuri rauhoituttu, kun väsymys oli niin kovaa. Yhden aikaan pääsimme nukkumaan; mies sängyssämme A-vauva vierellään ja minä sohvalla B:n kanssa.

Selitin miehelle asiantuntevasti, että kyseessä on A-vauvan kohdalla eroahdistuksesta (B nyt vain sattui tempautumaan mukaan kiljumisen riemuun ja väsyneenä häntä on hyvin hankala rauhoitella - ainoa mikä häntä rauhoittaisi, on oma peukalo, mutta suuttuneena hän kieltäytyy laittamasta sitä suuhunsa, jos olemme lähistöllä, viesti on ihan selkeästi: " tee jotain ääliö" , mutta mikään ei oikein auta). Seuraavina iltoina molemmat rauhoittuivat nukkumaan hyvin, lukuunottamatta A-tytön puolen tunnin itkeskelyä ja kiemurtelua. Mietin, voiko pahin eroahdistus mennä näin vähällä ohi.



Toissa päivänä ja eilen on ollut B-vauva vuoro itkeskellä ja nukahtaa huonosti. Molempina iltoina olemme hakeneet hänet syliimme olohuoneeseen (väsyneenä kummallekin kelpaa vain äidin syli, jos olen näkyvillä.), silitelleet ja kutitelleet ja jutelleet hänelle ja hän on nukahtanut sänkyynsä puoli yhteentoista mennessä. B-vauva on aina ollut helppo nukutettava; hän pitää omasta sängystään ja väsyneenä kitisee muualla, mutta hymyilee autuaana ja huokaisee, kun hänet laskee omaan sänkyynsä. Näin ei tietenkään ihan aina ole, mutta pääasiassa kuitenkin. Eilen illalla joristuani taas eroahdistuksesta miehelle, aloin miettiä, että nämä suuret kriisit ovat kummallisesti sattuneet samoille illoille, jolloin olen pessyt unipussit eivätkä ne ole ehtineet yöksi kuivua... Eli ilmeisesti pätevästi diagnosoimani eroahdistuskohtaus onkin pyjamakaiherrusta :oP.



Ruokapuolella on muuten tapahtunut edistystä: A-tyttö syö nyt porkkanapohjaisia soseita jopaa 2dl ja muitakin, joita on aikaisemmin kieltäytynyt syömästä paria lusikallista enempää, menee nyt vähintään desi. Jippii :o)! Kummaltakin on nyt jätetty lounasimetys pois ja sen sijaan annan maitopohjaista jälkiruokaa (A-parka oli hyvin yllättynyt saadessaan suuhunsa päärynärahkaa rinnan asemesta...). B syö edelleen kaikkea mielellään, mutta A on ilmeisesti tullut äitiinsä ja valikoi ruuista vain makeimmat... Itse olen ryhtynyt kaikkiruokaiseksi vasta päälle parikymppisenä; siihen asti kieltäydyin kaikesta vähänkin " tavallisuudesta poikkeavasta" (=lähes kaikesta) ihan periaatteen vuoksi... A:n eduksi on laskettava, että hän sentään suostuu MAISTAMAAN...



Ohos, siitä puheenollen, nyt onkin jo ruoka-aika!



Kampaajalle kaunistuville rouville hyviä hemmotteluhetkiä ja c_v:lle onnittelut nukutuista öistä!



Oi-kukka & tyttäret 8kk 11pv

kävi aina (käy edelleen) ihan kiltisti kylvyssä ja suihkussa. ihan vauvana oppi suihkuun kun meillä oli niin pieni kylppäri ettei sinne oikein hyvin sopinut kylvettämään. isin kanssa neiti kävi suihkussa vielä 3-vuotiaanakin. ja nykyään ihan yksin ja jostain syystä haluaa vähintään 2 kertaa viikossa käydä vauva-ammeessa kylvyssä... vielä tuo sinne mahtuu joten käyköön minun puolestani. :) oletan että Meankin " vesikammo" menee ohi myöhemmin. ehkä nyt kesällä saadaan totutettua neiti kylpemiseen jos annetaan tyttöjen pulikoida yhdessä uima-altaassa tuossa meidän pihalla.



ihanaa, tunnin päästä pääsen kampaajalle! viime kerrasta onkin jo aikaa... jotenkin ei vaan " päivitä" kampaustaan yhtä usein kotona lasten kanssa ollessa kun silloin kun on töissä. saa nähdä mitä neidit taas tuumivat äidin uudesta tukasta ;). Milla antaa kommenttinsa alle sekunnin, sen tiedän entuudestaan. Mea oli viime käynnin aikaan niin pieni että hänen reaktiostaan en vielä osaa sanoa. luulisin kyllä että tiukan tarkastelun alle joudun :)



aamupäivällä oltiin taas puistossa ja Mea oikein kiljuui taas nähdessään keinun. hiekkalaatikollakin oltiin ja Measta oli mukavaa valuttaa hiekkaa käsistään vaikka lapaset olikin kädessä. Milla kun veti Meaa kärryissä pitkin puistoa, niin Mea örisi ja hymyili kuin naantalin aurinko. :) ja itku tuli tietysti kun kärryttely loppui.



Mea on myös oppinut tunnistamaan päärynän. ruuan jälkeen tarjosin neidille taas päärynän paloja ja ennen kuin ehdin päärynä kädessäni edes pöytään alkoi mahdoton iloinen kujerrus kuulua Mean suusta. :) kummasti nuo naperot tietää mikä on hyvää.



mutta nyt tämä mamma alkaa katsoa josko löytyisi jostain joku puhdas paita (ilman kuola- ja muu erite jälkiä ;) ) ja sitten alkaakin ihana muutaman tunnin hemmottelu. toivottavasti en nukahda kampaajalle!

Saimme nautti aivan mahtavasta kevätsäästä tunturi-lapin maisemissa. Lennot meni hyvin ja lapset nauttivat puhtaasta ulkoilmasta, pulkkailuista, lumileikeistä ja tietenkin isovanhempien seurasta. Mies lähti Meksikoon, minä anopin, apen ja oman äitini kanssa lappiin:) Oli kyllä ihanaa (kyllä, jopa anopin seurassa viikko), vaikka teloinkin häntäluuni heti toisena päivänä rinteessa...pitäisi kai uskoa jo, ettei sitä ole mikään 15-vuotias teini enää..otin nimittäin yksityisopetusta lautakikkailuun ja tietenkin hyppyjä harjoitellessa kaaduin suinpäin peffalleni ja häntäluu tärähti makoisasti rinteeseen. Pariin päivään hädin tuskin kykenin kävelemään:/



Mulle tuo viikko oli kyllä melkeinpä lomaa, vaikka lasten kanssa oltiinkin...kun on 4 aikuista hääräämässä ja vaan 2 lasta niin koko ajan on syliä ja leikittäjää...itse sain olla kerrankin välillä ihan rauhassa, saunoa, lautailla, käydä elokuvissa jne.



Neitokainen on tosin ollut syömälakossa yli viikon. Jo lusikan nähdessäänkin alkaa huuto ja suu menee niin tiukasti kiinni, ettei sitä saisi edes tongilla auki. Maidolla ja vellillä on neiti sitten elellyt pääasiassa...jotakin sormiruokaa on suostunut syömään. Mikäköhän tämänkin takan taas on? Hampaat kenties? (yhtään ei vielä olekaan)

No, tänään kotona söi jo jopa puolikkaan broileripurkin (sellainen pieni tosin). Se on PALJON verrattuna viime päiviin....:D



Nyt ollaan siis takaisin kotona, isukkikin on lomalla lopun viikkoa. Käytiin tänään Bauhausissa ostelemassa pihajuttuja, multaa, siemeniä.. tuli niin keväinen olo:) Päätin laittaa auringonkukkia pihamaalle, ostettiinpa uusi suihkulähdekin:)

Meilläkin mittari näyttää pihalla +27c!!



Kylvettämisestä...meillä kyllä molemmat lapset ovat nauttineet kylvyistä ja sittemmin suhkusta. Nyt, 3v uhmis tosin äksyilee suihkuttamisen kanssa ja vaatii päästä ' vannaan' eli ammeeseen myös. Ollaan annettu puljata sitten ammeessa, samapa tuo.



Ota näistä nyt selvää...kaikenlaisia kausia tulee ja menee...niin olen tämän tytön syömättömyydenkin ajatellut. Kun muuten on ihan terve ja iloinen tytteli. En jaksa stressata enää pienistä! (toisin kuin esikoisen kanssa...;))



Nyt viimeisiä polttarivalmisteluja...lauantaina jälleen kaverin polttareita juhlimaan:) Jos uskaltaisin jopa siltahypyn tehdä, hui!



E&E 0706/0504

Kivalta kuulosti Elinanan loma ja vielä kivemmalta siltahyppysuunnitelmat! Ihan kateeksi käy :o). Meillä hurjapäisintä elämässä on hissiinmeno ja kuudennesta kerroksesta katutasoon laskeutuminen; jännittää, pysähtyykö hissi tosissaan vai testaileeko vain oviaan. Jo kahdesti tällä viikolla hissi on pysähtynyt pariksi sekunniksi 3. ja 4. väliin ja avannut sisäoven auki. Tämä ei muuten olisi yhtään katastrofaalista, mutta hissi on n. 35cm leveä ja 100cm pitkä; en siis mahtuisi siellä tytöt sylissä kääntymään... Hississä mulla on yksi vauva kantorepussa edessä ja toinen " vapaana" käsivarrella - samaan aikaan ei voi pitää reppua tai kassia kädessä... Mutta hissi sentään ON :o).



Käväistiin B-tytön kanssa hiekkalaatikolla ja se oli Hirveän Ihmeellistä. Hiekkaa ei mennyt suuhun yhtään, housuihin ja kenkiin vähän enemmän :o). A-tyttö veti sikeitä rattaista ja jäi huvista paitsi :o).



Kun syötin A-tyttöä puistoreissun jälkeen, huomasin ihan sattumalta, että hänelle on puhjennut uusi hammas ylös ja sen vieressä on toinen ihan tuloillaan. Tiistaisella lääkärikäynnillä ei näkynyt vielä mitään, joten hammas on varmaan puhjennut eilen tai viime yönä. Tämä selittänee sen, miksi tyttö on ollut sormet koko ajan suussa viime päivinä.



Tuntuu ihan oudolta, että tässä ollaan jo näin isojen vauvojen äitejä; itsestäni ei ainakaan tunnu, että olisin hoidellut tyttöjä jo yli 8 kuukautta. Sinkkuystävämme ihmetteli perjantaisella kyläreissullaan sitä, että väitän viihtyneeni kotona hyvin enkä aika ole käynyt pitkäksi. No, enpä itsekään odottanut sen olevan näin auvoisaa, joten saahan hän ihmetellä, vaikea tässä on mitään kenellekään todistellakaan ;o).



Kotikin alkaa näyttää vihdoin oikealta lapsiperheen kodilta; leluja lojuu hujanhajan ja kuolavanat kulkevat olohuoneesta eteiseen, sohvassa on sosetahroja ja dvd-soittimessa sormenjälkiä. Tosin yleisen siisteyden eduksi on laskettava, että imuroin nykyisin joka toinen päivä ja pesen lattiat kerran viikossa - lapsettomina työssäkäyvinä aikuisina tahti oli kerran kuussa/kerran vuodessa :oP...



Jaahas, lapsiakin on kai kotiäidin hoidettava välillä... Kutsu kuuluu jo.



O-k

nyt on kampaajalla käyty ja voi että oli ihanaa. oikea hemmottelu " hetki" . pari tuntia vierähti kuin siivillä siinä höpötellessä ja nauttiessa. ja nyt on hiuksissa uusi räväkkä raidoitus :D



viikonloppuna (lauantaina) tulis mulle taas yksi vuosi lisää. iskeeköhän kohta kolmenkympinkriisi kun alkaa tuo ikä lähestyä. :) mitään juhlia ei kuitenkaan pidetä kun ukko on kaverin muutossa koko päivän (ja illan, ehkä yön puolelle asti) ja sitten etelässä juhlitaan hääpäivä ja synttärit ihan kahdestaan ja pidemmän kaavan mukaan. :)



mutta nyt taas pehkuihin pikapikaa

Lauri unilla- äiti netissä. Jos olisi järkeä niin menisi maate. Vaan on se ihanaa viettää pieni hetki omaa aikaa. Pienistä on äitin ilot :D Ei saa rauhotuttua. Esikoinen lähtee huomenna anoppilaan/mummolaan puoleksi viikkoa. Äidillä kamala eroahdistus! Miten paljon saa kokea eri tunnetiloja kun on lapsia. Äärimmäistä rakkautta, suunnatonta hellyyttä, pohjatonta raivoa, suurta ikäävää, musertavaa huolta, sellaisia tunnetiloja joista ennen lapsia ei ollut kuin hämärä aavistus. Se on kai juuri se elämän suola!

Poika tekee hampaita ylös, kiukkuaa ja on pisteliäs. Äiti on hänelle kaikki. Äsken leivoin hyydykekakkua huomiselle ja ajattelin " lahjoa" pojan kermavaahtoisella vispilällä että saan kakun tehtyä valmiiksi. Äii-ti-ti-ti kuului itkuisella äänellä olohuoneesta isänsä sylistä. Siis olo on aika otettu; ei vaihtaisi äitiä edes kermaiseen vispilän koukkuun ;)

c-v: olet aiban oikeassa mitä kirjoitit noista tunnetiloista. varsinkin totaalisesta raivosta aivan murskaavaan hellyyteen vihtuva tunne saa minut aina hämmästelemään voimaansa. :-o ja tuo ettei vauva vaihda äidin syliä edes kermavaahtoon ;) se on niin loistavaa mutta vie välillä myös voimat. eli tunne sirkusta on kaikki päivät pullollaan. :)



oltiin eilen tyttöjen kanssa leikkipuistossa maukujaisissa. sinne olivat ohjaajat järjestäneet näytelmän johon lapset osallistuivat. aivan mahtava keksintö ja toimi loistavasti! täytyy muistaa kiittää ohjaajia maanantaina kun puistoon mennään. :)



meidän menninkäinen ei syö. suu menee lukkoon kun lusikka lähestyy ja jos tuputtaa ruokaa, alkaa sellainen meteli ettei ilman korvasuojia täällä selviä. maidolla tuo marakatti nyt sitten (taas) elää. hampaita on kyllä tulossa ka i 3 tällä hetkellä että se varmasti vaikuttaa. mennään kyllä lääkärillekkin käymään. pieni epäilys on korvatulehduksesta... toisaalta normaalit korvatulehduksen tunnusmerkit puuttuvat (yskiminen varsinkin makuulla yms) mutta neiti repii korviaan jatkuvasti ja voimalla ja itkee ja marisee aivan mahdottoman paljon. mitään uutta ruokaakaan ei olla testattu että kitinä ei siitäkään johdu.



tänä yönä nukuttiinkin melko heikosti. Mea heräili siitä lähtien kun sänkyyn illalla laitettiin. lopulta en enää jaksanut hyppiä ja otin viereen, mikä yleensä neidin rauhoittaa, muuta eipä tällä kertaa. neiti sen kun vaan leikki ja pyöri ja piti meteliä (ei itkenyt) meidän välissä klo 02-04. jätte kiva!!! olen pistänyt merkille että näitä valvomis öitä (neidin touhuamisen takia) on vähintään kerran viikossa ja jotenkin tuntuu että ne osuisivat viikonlopuille. täytyy tutkia asiaa...



miten te muuten haluaisitte viettää syntymäpäivänne? kyse ei ole pyöreistä vaan " välivuosista" ? mulla tänään synttärit ja vietän sen yksin kahden nuhaisen, kitisevän ja räkää valuvan lapsen kanssa... ukko menee auttamaan muutossa ja sille tielle todennäköisesti jää... no mutta ei auta valittaa. :) viikon päästä ollaan etelässä...

meilläpä jää sitten virpomiset väliin. milla 40 kuumeessa ja valittaa korviaan. lääkäriin siis käy tie... saavatpa sitten tuon pienen menninkäisenkin tutkia kun ei ala flunssa helpottaa. kohta meillä siis varmaan kaksi antibioottikuurilla olevaa muksua. jippii. nooh, kunhan tulevat kuntoon ettei tarvitse kipeänä jättää hoitoon loman ajaksi.



sain muuten aivan ihanan rannekorun synttärilahjaksi mieheltä eilen :) eli ei täällä nyt aivan kaikki päin peppulia ole. :)

vähän karkasi tuo aiempi...



nyt on siis lääkärissä käyty ja molemmilla on korvatulehdus ja siis antibiootit aloitettu. Millan korvatulehduksen kyllä jo tiesin koska neiti on niin monet sitä sairastanut että osaa sanoa itse heti kun tulehdus on vasta alkamassa... ja taas oli neiti oikeassa. Mean korvatulehdus oli taas lievä yllätys koska oireita ei ollut. lääkärinä oli " ihanan sählä" vanhempi mieslääkäri. :) ja koska Mean vakuutuksesta on rajattu korvatulehduksen aihettavat laskut pois, laittoi lääkäri diagnoosiksi pitkittynyt ylähengitysteiden tulehdus eikä mitään mainintaa korvista. saadaan siis laitettua Meankin lasku vakuutuksen piikkiin. :)



Milla tietysti taisteli antibiootin ottamista vastaan mutta sai kuitenkin urhoollisesti sen otettua. neiti osasi jo vuoden ikäisenä ottaa lääkkeet aina itse kun niitä tosiaan tuli syötettyä useampi satsi. Mea taas istui isänsä sylissä lääkkeenoton ajan eikä pistänyt hamttiin yhtään. :) onneksi saatiin kolmen päivän kuuri molemmille ettei tarvitse montaa päivää sitä litkua antaa ja ottaa. :)



lapset on kyllä ihme energia pakkauksia. Milla tahtoisi jo pihalle leikkimään vaikka korvaa särkee ja kuume huitelee yli 38. illalla se taas nousee sinne 40 tietämiin, sen tiedän kokemuksesta. :/ huomenna lupasin tytön päästää omalle takapihalle minun kanssani siivoustalkoisiin. nyt siis odotetaan huomista innolla. :) Mea onneksi pääsee ulos aina edes nukkumaan. nytkin rötköttää pihalla jo kolmatta tuntia. :)



saas nähdä saako ensi yönäkään nukkua kunnolla. voi olla että Milla taas ei saa nukuttua kun korvaa särkee ja kuumetta pitää. viime yönä Milla lopulta nukkui Mean pinnasängyssä (neiti mahtuu sinne vielä ihan hyvin) kun oli ensin nukkunut jo omassa sängyssään sekä patjalla meidän huoneen lattialla. lattialta neiti heräsi kun alkoi pelottaa isin kuorsaaminen. :) on isi saanut kommenttia tänään kuorsaamisestaan enemmänkin :D enpä ole siis enää ainoa joka asiasta natkuttaa. yleensä tytöt eivät huomaa kuorsausta vaikka se tapahtuisi lähellä korvaa... taitavat vain nukkua paremmin kun isi kuorsaa huoneessa tasaisesti ja kovaa.



tätä tälläistä meillä päin. toivottavasti te muut olette saaneet nauttia ihanasta ilmasta ja virpomisesta yms kevät toiminnasta. :)

Milla-Mea: Tosi kurja kuulla, että teilläkin korvatulehduksia. Onneksi saitte lääkkeet!



Meillä pikku-ukon korvat vihdoinkin putkitettu! Molemmissa korvissa oli taas tulehdus, mutta nyt pitäisi siis ilmastoinnin hoitaa asia. Toivotaan, että toimii. Ainakin yö meni nyt jo paremmin. Heräsi ekan kerran vasta 5.40, tuttia kaipaili.

Perjantaina olikin tosi kiukkuinen sairaalasta tulon jälkeen, mutta illalla alkoi sen verran helpottaa, että hymy jo heltisi. Oppi muuten silloin illalla itse nousemaan istumaan. Oli niin polleata poikaa että :)! Muutenkin yrittää nousta pystyyn joka paikkaan. Vielä ei vain pääse seisomaan asti vaan jää polviseisontaan edelleen.

Nyt pitää mennä, lapset kutsuu!

päivyli

Tällä palstalla kirjoittelee oikeat kirjailijat ja SanaSeijat!!!Kiva lukea mukaansatempaavia kertomuksia :-)



Pikaista paranemista pienille potilaille!!!!Ikävää sairastaa :-(

Ja myöhästyneet onnittelut Äidille,jonka nikin suuresti pahoitellen unohdin!!!



Kuulostaa paljolti tutulta nämä 8kk kaverit.Meilläkin syöminen huonontunut radikaalisti nyt,kun uusia taitoja kovasti on oppinut ja harjoitellut.Aamupuuroa taisi mennä kokonaista neljä lusikallista.Kaurainen hedelmäherkkukaan ei maistunut:saldo kaksi lusikallista.Ruokaa menee vaihdellen pari lusikallista tai 1dl:n verran.Leipää tykkäisi mutustella,mutta kuinka paljon sitä oikein voisi antaa?Ei kai siinä se suolamäärä nyt niin kovin suuri ole??



Sormet on taas suussa:neljä hammasta jo on,mutta taitaa tulla lisää.Ainakin kulmahampaat alhaalla pullottaa ja näkyy valkoisina siitä sivusta.



Liekö hampaat vai uuden oppiminen,mutta varsinkin aamuyöllä heräilee,vaikka nukahtaakin nopeasti uudelleen.Parahtelee itkemään..Ajattelin,että saattaa kohta oppia heräilemään tutin tippumisen takia,joten jätin tutin pois!Tuhma äiti!!!(väsynyt äiti,joka haluaa nukkua tai ei ainakaan heräillä tutin takia).Se oli yllättävän helppoa,koska ei sitä ole syönytkään kuin nukahtaessa.No alkuun meni koko rätin kulma suuhun,kun niin teki mieli imeä,mutta nyt jo hiukan helpompaa.Montaa itkua ei onneksi tullut.Ehkä ihan pikkuriikkisen yöt rauhallisemmpia.



Ja nyt partsilta herättiin...pakko lähteä vielä ullos kärryilemään,joten tällaseksi tynkäversioksi jäi...



Heissulivei!!

Täällä piiiiiiitkästä aikaa, millonhan olen viimeksi kirjoitellut...kröhömmm...#nolona# Mutta lukemassa olen käynyt :)



Mua niin nauratti tuo oi-kukan p*skanen puisto reissu =D Parempi onni seuraavalla kerralla kaikille... =DD



Tutulta tosiaan kuulostaa teijän kirjotukset. Täällä pojalla on kaksi hammasta ja lisää näyttäs nyt tulevan lähiaikoina. Ekan hampaan sai noin 6kk iässä ja toinen tuli kuukauden päästä. Ja täällä opittiin ryömimään ja konttausasentoon pääsee, mutta hytkyy sitten vaan paikallaan :) Ja kova poika porisemaan, jutelee omalla kielellään josta ei vielä ota ei mitään selvää :))

Nukkuu kellon ympäri tosin muutamia kertoja saa tuttia viedä suuhun, saa itekki jonku kerran tutin ongittua sängystä...yleensä se menee väärin päin :) reppana...mutta yritys hyvä!!

Ruoka maistuu hyvin, ite olen vääntänyt ateriat, välillä homma kyllä väsyttää ku pitää monta kertaa päivässä tehä ruoka ja vielä itellekki eri sapuskat. Tänään just tein satsin pakkaseen soseita. Ja tissimies on vielä. Ajattelin imettää siihen asti kunnes siirrytään kaupan maitoon ja jos loppuu ennen sitä ni sitte se loppuu.

Mitäs vielä...tulee tämmönen romaani, että ei enää muista mitä piti kirjottaa.

Jokos muuten pukkaa vauvakuumetta?? Täällä vähän kuumeillaan ja odotellaan että millon pikkanen ilmoittaa itsestään :) esikoista saatiin odottaa 1,5 vuotta ja todennäkösesti pitää kakkosta kuumeillassaki hakee gyneltä metformiinia avuksi, koska mulla pco. Oon yrittäny tiputtaa hiljalleen muutamaa kiloa, jotka jäi pojasta, mutta heikolla menestymisellä...makea nimittäin maistuu paremmin kuin hyvin...



jatkan sitte ku muistan että mitä unohtu viestistä...



-mangu-