Oon koko aikuisiän ollut köyhä...
Ennen lapsia olin matalapalkattu, mies työtön. Sitten tuli lapset ja ei ollut yhtään enempi rahaa. Mies rupesi saamaan palkkaa ja jonkun aikaa ehkä meni ok paitsi ettei kumpikaan saanut hyvää palkkaa. Lapsista oli kuluja. Sitten mä sairastuin ja tein jonkun aikaa täyttä päivää silti matalapalkka alalla. Lopulta kuntoutustuelle ja osapäiväiseksi. Nyt kun lapset isoja niin oon eläkkeellä ja mies lomautettuna. Ja mä kasvoin perheessä missä matkusteltiin ja ostettiin kaikkea. Mun veli on hyvätuloinen ja heidän perheellään aina ollut kaikki hyvin, ovat matkustelleet jne. Kaikki mun tuntemat sukulaiset on työelämässä. Ystäviä ei mulla ole. Näin sieltä huono osaisuudesta on vaikea pyristellä pois.Tekisin melkein mitä vaan että olisi varaa tukea lapsia ja matkustella kuten mun nuoruudessani
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla olis rohkeutta niin olisin varmasti jo tehnyt itselleni jotain. Ei tää ole elämää...hirveä syyllisyys kaikesta
Ap
Elä nyt hyvä ihminen rahan ja statuksen takia..
Mun läheisillä ihmisillä menee hyvin nyt. Kannattavat kokoomusta ja on rahaa, matkoja ja lapset menestyy. Mulla ei ole ketään kuin he mutta en voi pitää yhteyttä kateuden takia
Ap
Eli tulot ovat ilmeisesti pysyneet melko samana kokoajan. Mutta onko elintasossa tullut vuosien varrella isoja muutoksia, oletko huomannut esim. palvelujen ja tuotteiden huomattavaa hinnannousua,