Lue keskustelun säännöt.
Miten pitäisi toimia tai rohkaista tällaista 2,5v lasta? ov
26.03.2007 |
Lapsi on kotona todella villi, puuhakas, vaatii paljon huomiota ja on tottunut sitä saamaankin, jääräpäinen, voimakkaasti tunteva ja reagoiva. Lapsi on aina ollut kehityksessä enemmänkin edellä kuin jäljessä muita, puhe on ollut todella selkeää jo 1,5v asti ja mielikuvitus selvästi rikas, ainakin nyt 2v6kk kehittää koko ajan tarinaa leikkiinsä. Taidollisesti on taitava monissa asioissa, osaa jo paljon, on omatoiminen ja haluaa tehdä paljon itse. Henkinen kehitys ei ole yhtä pitkällä kuin taidollinen kehitys. Lapsi kuulee paljon kehuja miten osaa mitäkin, ihan vierailtakin ihmisiltä.
Käytös muuttuu täysin, kun lapsi on tilassa, jossa paljon muita lapsia ja meno villiä kuten perhekerhossa. Hän haluaa olla paljon sylissä, katsoo vaiti muita, ei ota kontaktia. Kotiin tultuaan kuitenkin selittää mitä on muut ja hän kovasti tehneet. Ulkona puistossa riehuu, mutta jos paikalle tulee suurempia mölyäviä lapsia, kihnaa hän vanhempien jaloissa.
Pienemmässä porukassa 2-4 lapsen porukoissa ottaa itse aktiivisesti kontaktia hetken tilannetta seurattuaan vieraisiinkin lapsiin. Monesti on ikätovereidensa seurassa pienissä porukoissa se, joka jonkun leikin keksii ja saa muutkin innostumaan ja riehaantumaankin. Eli ei aivan totaalisen ujo tai arka sentään.
Lapsi on kotihoidossa, hänellä on nuorempi sisarus. Meillä käy jonkin verran vieraita (myös lapsiperheitä), käymme 2 kertaa viikossa tilaisuuksissa, joissa paljon lapsia ja kerran viikossa lapsi on tunnin puistotädin kanssa ihan vaan oppimassas rohkeutta lisää (on innossaan ja yleensä menee kivasti, viihtyy siellä pienessä porukassa muiden lasten kanssa ja ottaa kontaktia joskus rajustikin). Pienessä porukassa sanoo napakasti takaisin, jos joku koittaa ottaa lelua kädestä tms, mutta suuressa joukossa " halvaantuu" täysin.
Mitä tällaisen lapsen tukemiseksi kannattaisi tehdä? Olenko liian paljonkin eteenpäin puskeva äiti? Pitäisikö elämää rauhottaa sittenkin enemmän? Onko lapsella jo nyt huono itsetunto vai mistä tämä johtuu?
Kommentit (8)
Kuullosti niin tutulta. Meidän poika on juuri samanlainen ihan joka mielessä! Olen miettinyt monesti, että onko arkuus normaalia. Olen tullut siihen tulokseen, että on vain hiukan varovainen isossa ryhmässä. Haluaa siis katsella toisten touhuja. Luultavasti ajan kanssa oppii, miten suuressa ryhmässä toimitaan. En ole ollenkaan huolissani :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on vähän ujo. Mutta miksi ihmeessä se on sinulle likimain maailmanloppu! Opettele hyväksymään asia, niin et aseta lapsellesi niin valtavia paineita. Työntämällä lasta muiden seuraan pahennat vain tilannetta. Anna lapsellesi aikaa sopeutua muihin lapsiin. Äläkä kiellä, ettei lapsesi muka ole ujo, kun kerran selvästi sitä on.
Tärkeintä olisi, että antaisit lapsen olla sellainen kuin hän on. Hän on nimittäin aivan normaali. Sinä olet vain antanut puheiden hämätä itseäsi, ja olet lähtenyt mukaan siihen, että lapsen pitää pienestä pitäen oppia sosiaaliseksi. Jos et ole sitä vielä huomannut, niin kerron sulle nyt, että tässä yhteiskunnassa sosiaalisuus on nostettu jalustalle, ja se tuntuu olevan ainoa luonteenpiirre, jota arvostetaan. Ja samalla yleensä unohdetaan, mitä sosiaalisuus oikeasti tarkoittaa. Sosiaalisuus ei ole sitä, että rynnätään suinpäin innoissaan toisten seuraan. Vaan sosiaalisuus on sitä, että kykenee sopeutumaan yhteiskunnan sääntöihin, toimimaan ohjeiden mukaan, joustamaan tarpeen tullen, jne. Eli ujo ihminen voi olla paljon sosiaalisempi kuin vilkkaampi.
Vedä siis henkeä ja rentoudu. Anna lapsesi olla lapsi ja kasvaa ja kehittyä omaa tahtiaan. Ei meidän muidenkaan 2,5-vuotiaat viihdy suurissa äänekkäissä ryhmissä, mutta me muut ei tehdä siitä ongelmaa, vaan pidetään lasta sylissä, koska hän selvästi sitä tarvitsee.
juuri siksi, että ulospäinsuuntautuneisuus ja joskus jopa " kyynärpäät ojossa" asenne näyttää olevan ainut sallittu ja hyväksytty asenne, maailma on mennyt minusta kylmäksi. Nyt rauhoitun ja pidän pientä sylissä niin kauan kuin suinkin viihtyy. Kyllä lintu lentää pesästä nopeammin kuin tajuankaan ja sitten kaiholla muistellaan pientä sylikissaa.
Vierailija:
Lapsesi on vähän ujo. Mutta miksi ihmeessä se on sinulle likimain maailmanloppu! Opettele hyväksymään asia, niin et aseta lapsellesi niin valtavia paineita. Työntämällä lasta muiden seuraan pahennat vain tilannetta. Anna lapsellesi aikaa sopeutua muihin lapsiin. Äläkä kiellä, ettei lapsesi muka ole ujo, kun kerran selvästi sitä on.Tärkeintä olisi, että antaisit lapsen olla sellainen kuin hän on. Hän on nimittäin aivan normaali. Sinä olet vain antanut puheiden hämätä itseäsi, ja olet lähtenyt mukaan siihen, että lapsen pitää pienestä pitäen oppia sosiaaliseksi. Jos et ole sitä vielä huomannut, niin kerron sulle nyt, että tässä yhteiskunnassa sosiaalisuus on nostettu jalustalle, ja se tuntuu olevan ainoa luonteenpiirre, jota arvostetaan. Ja samalla yleensä unohdetaan, mitä sosiaalisuus oikeasti tarkoittaa. Sosiaalisuus ei ole sitä, että rynnätään suinpäin innoissaan toisten seuraan. Vaan sosiaalisuus on sitä, että kykenee sopeutumaan yhteiskunnan sääntöihin, toimimaan ohjeiden mukaan, joustamaan tarpeen tullen, jne. Eli ujo ihminen voi olla paljon sosiaalisempi kuin vilkkaampi.
Vedä siis henkeä ja rentoudu. Anna lapsesi olla lapsi ja kasvaa ja kehittyä omaa tahtiaan. Ei meidän muidenkaan 2,5-vuotiaat viihdy suurissa äänekkäissä ryhmissä, mutta me muut ei tehdä siitä ongelmaa, vaan pidetään lasta sylissä, koska hän selvästi sitä tarvitsee.
Mutta kun nyt otit asian noin positiivisesti, niin jatkan vielä: Jos olet kiinnostunut lukemaan lapsesi luonteesta lisää, niin lainaapa Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Minusta tuo kirja auttaa todella paljon ymmärtämään paremmin, että lapsilla on erilaisia luonteita, ja siksi jokaiseen lapseen on suhtauduttava yksilönä. Suosittelen.
2v8kk. Esimerkkinä se, että tyttö on ollut aina kielellisessä kehityksessä edellä (puhuu kotona pitkiä mielikuvitusleikkejä), mutta välillä vieraat ihmettelevät, osaako hän lainkaan puhua. Kun on paljon vieraita ihmisiä ympärillä, saattaa " mykistyä" kokonaan, eikä vastaa kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yritäkään tyrkätä lasta liikaa " vaikeisiin" tilanteisiin. Helppo ymmärtää toista kun olen itsekin ollut lapsena ujo (vielä lastanikin ujompi). Hyvä jos lapsella on edes yksi kaksi hyvää kaveria joiden seurassa viihtyy.
Meillä myös kotioloissa erittäin avoin, vilkas ja ulospäinsuuntautunut, kielellisesti ja taidollisesti ikäistään paremmin kehittynyt tyttö 2v 8kk, on varsinkin vieraassa ja isommassa porukassa todella ujo.
Isänsä on samanlainen, enkä ole ollut todellakaan huolissani siitä, ettei tyttö juokse suuna päänä muiden mukaan leikkiin, vaan katselee ensin ja tutustuu.
Ihan normaalia käytöstä aika ajoin keneltä tahansa 2-vuotiaalta.