Nykyajan työelämä

Olen itse vajaa 30v nainen ja pienituloinen duunari ja työskentelen kaupanalalla. Ja olen kyllä aivan tyrmistynyt nykyajan työelämästä. Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani nyt 2 vuotta. n. 20 työntekijää ja pomo on mies ja muuten kaikki naisia. Itse olen luonteeltani reipas ja tunnollinen ja haluan tehdä työni kunnolla. Kun olen kerran nimeni työsopimukseen laittanut niin hommat sitten kunnolla.

Mutta kun seuraa tätä työyhteisöä sivusta niin alkaa motivaatio itselläkin loppua. Ihan käsittämätöntä omien töidensä laiminlyöntiä ja suoranaista laiskuutta. Jatkuvaa saikuttamista, valittamista ihan mitättömistä asioista. Työtehtävistä luistetaan milloin mistäkin syystä. Esim. minun on käsi kipeä, selkä kipeä, ei huvita, en jaksa, ja päätä särkee kun joku lamppu vilkuttaa katossa. Ja sitten luimistellaan jossain hyllynvälissä ja valitettaan että mitä minä nyt sitten teen kun en kassaa voi tehdä kun selkää sattuu. no mitähän sinä sitten voit tehdä? Kun mikään tarjottu työtehtävä ei nappaa. Myöhästellään töistä. Juostaan tupakalla. Tauoilla viivytään liian pitkään. Tai jos sattuu vaikka väsyttämään niin ei tulla ollenkaan. Mikä tarkoittaa että kaikki hommat kasaantuu ja kaatuu muiden niskaan. Ja nämä ihmiset on ihan nuoria alta 30v. Ei pitäisi olla paikat niin rikki. Sijaisia ei löydy tai eivät tule kun tarvittaisiin. Ja samaan aikaan valittavat kun töitä ei ole mutta eivät sitten vaivaudu töihin tulemaan kuitenkaan kun niitä tarjotaan. Pomo on ihan tossu eikä pysty tekemään mitään tilanteelle. Moni kokeneepi ja pitkään talossa ollut on jo käynyt pomon puheilla yritänyt sanoa että uusia työsopimuksia ei sitten enään tehdä.   

Ei nykyajan työelämä ole lähelläkään niin raskasta kuin ajatellaan esim. historiaa 1900 luvun alkuun kun ihmiset teki 12h päivässä ja 6 päivää viikossa. Nykyään tehdään 7h päivässä ja 4 pv viikossa ja ollaan ihan rikki. kaikki apuvälineet tarjotaan. Työterveys tarjoaa apua ja kevennettyä työtä mutta ei mikään ei kelpaa. Valitetaan vaan. Menee  hermot. Työpaikassa ja johtamisessa on myös ongelmia mutta itse kyllä tykkään työstäni enkä koe että se olisi fyysisesti ja henkisesti liian raskasta. Mutta tämä asia ottaa henkisesti päähän. Suomessa on paljon työttömiä jotka haluaisi töitä mutta sitten on näitä kun työnteko ei nappaa pätkääkään ja silti kirjoitellaan työsopimuksia ja sitten mennään töihin valittamaan ja lorvimaan kun muiden pitää tehdä sinun työt. Tähänkö tämä lopulta menee? En ihmettele yhtään että yrittäjät ei enää palkkaa työntekijöitä tai että työpaikkoja ei ole. En minäkään palkaisi kun katselee tätä menoa. tekisin mielummin itse. 

Monen mielestä on varmasti rumaa kun kutsua laiskaksi ja väliinpitämöttömäki mutta siltä se tilanne valitettavasti alkaa näyttää