Mieheni vain haukkuu minua mutta en osaa erota
Ajattelen muka lapsia. Ja niitä hyviä hetkiä, mitä oli viimeksi vuosikaudet sitten. Sitten alkoi hiipiä tiuskiminen, kuittailu ja huutaminen. Nykyään hän haukkuu ihan päin naamaa minua mm. sekopääksi, haukkuu äitiyttäni, haastaa riitaa vaikka yritän vältellä konflikteja kaikin tavoin.
Olen niin henkisesti lytyssä tästä kaikesta. Tiedän, että eroaminen on vaikeaa ja raskasta lapsille, mutta ei tämäkään ole hyvää elämää.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ritarimiehiäkin on jotka haluaisi vääntää mieheltäsi ranteen vääräksi seagal ilmeellä ja vaatia kaikkien lukijoidenkin puolesta ja myös sinulta sekä lapsiltasi anteeks. Eikö lihaksikas isoveljesi voisi kouluttaa miestäsi itsetunnon nollaan nyrkein? Minä kävin opastamassa siskoni aviomiestä nöyremmäksi. Nykyään vain änkyttää ujosti ja pitää katseen maassa.
Vedä runkkukädestäs ranne auki, pelle.
Taidan kuitenkin pompotella päälläsi kuin jalkapallolla. Lätty vain lätisee rytmikkäästi.
Kuin putin ei usko kuin voimaa. Onko sulla ap isoveljeä?
Lapsetkin kärsivät tuosta enemmän kuin erosta. Annat heille myös haitallisen esimerkin siitä, miten annat itseäsi kohdella parisuhteessa. Etsi nyt voimia lähteä äläkä ajattele noin sumuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ole naisissa (myönnän että samanlaisia miehiäkin on) ymmärtänyt koskaan. Vaikka toinen kohtelisi kuinka huonosti, ei lähdetä.
Tuo kolahti. Itse tajusin lähteä vasta kun 16v esikoinen kysyi, että miksi ette eroa. Mitään haukkumista ei ollut, mutta mies kohteli minua todella kylmästi. Ei oikeastaan puhunut minulle ja nukkui sohvalla.
Miehesi kuulostaa työkaveriltani. Saa mut melkein hulluuden partaalle. Lähes samanlaista itsekin koen töissä.
Kesäloma just tulossa ja harkitsen vaihtaa tuulia.
Tätä en ole naisissa (myönnän että samanlaisia miehiäkin on) ymmärtänyt koskaan. Vaikka toinen kohtelisi kuinka huonosti, ei lähdetä.