***3-kuumeilijat***- Viikko 13

Mukavaa Palmusunnuntaita ja aprillia kaikille. Pojat katsovat Pikku kakkosta ja isäntä ylitöissä ja minä vanhasta muistista täällä.



DeFeis: pahoittelut tädin ilmaantumisesta. Eiköhän se päivä paista vielä risukasaan ja plussatuulia sinne.



(.) Joka päivä mä mietin vielä näitä vauvajuttuja, ei niitä niin vaan unohda. Eilen juteltiin pikaisesti asiasta ja tosi on, että meillä on aika rankkaa juuri nyt. Aikuisten olisi syytä riittää jo olemassa oleville lapsille mahdollisimman tyytyväisinä, eikä yrittää repiä itseään vielä enempää. Mä uskon, etteä tässä elämässä kaikella on tarkoitus, vaikka sitä ei aina heti itse tajuakaan. Ehkä mun ei ollutkaan tarkoitus raskautua vaan selvittää ensin tämä tilanne.

Mies oli ajatellut vasektomiaa kolmannen lapsen jälkeen ja musta se olis ollut hyvä vaihtoehto. Nyt täytyy keksiä joku toinen vaihtoehto, ettei mahdollisuus kokonaan häviä. Mistä sitä tietää jos iskee vielä joku 40-villitys. Viimeiset 9 vuotta ollaan touhuttu kumien kanssa kun tulin e-pillereistä niin kiukkuiseksi. Onko teillä hyviä kokemuksia jostain?



Vielä kerrankyselen, eikö Apteekin oma raskaustesti kelpaisi jollekin, kun kuitenkin testailette. Laittakaa viestiä os. plena@suomi24.fi, niin mä lähetän sen ihan ilmaiseksi kunhan vaan pääsen eroon (en viitsisi

kuitenkaan laittaa roskiin). Sen ymmärrän paremmin, etteivät foolihapot (Foliren) kelpaa.



Terveiset tutuille ja onnea kaikille tulevaisuudessa.

Äiti1972

Olen ollut tosi ailahtelevainen tällä kertaa odottaessani ja onhan minulla edellisen synnytyksen jälkeen todettu masennuskin, josta juuri luulin toipuneeni. Sen tähden uskalsin edes ajatella tätä vauvaa. No, nýt näyttää kuitenkin käyneen niin, että masennus on uusinut. Mieliala on samanlainen ja kyllä tämän jo osaa tunnistaa. No, mies eilen sanoi (hän kun alkuunsa oli raskausvastainen, olisi halunnut odottaa pidempään, mutta ihan yhteistuumin tähän alettiin -luulin) että tämä vauva on vahinko, ollut sitä alusta alkaen jo. Minä kysyin sitten, että aborttiko minun tulisi tehdä (jota en ikinä tee, en edes miehen takia). Hän tuumas ettei huono idea ollenkaan!!! En tiedä mitä tehdä, olen itkenyt ja tunnen olon toivottomaksi. Eikä tämä ainakaan paranna tätä masennusta.



Minun on varmaan pakko aloittaa taas masennuslääkitys, vaikken haluaisi raskausaikana mitään syödä. En kuitenkaan jaksa tätä ahdistavaa tilannetta enkä olla äiti lapsilleni näin. Kaiken lisäksi kumpikin lapsi kuumeessa eikä nuku ollenkaan. Miten tämä elämä taas tällaiseksi meni, kaikenhan piti olla hyvin?



Sorry tämä purkaus, en voi minnekään muuallekaan näistä asioista puhua.



Epätoivoinen Salima

Mulla alkaa kituviikko, eli viikko ennen kuukautisia. Sunnuntain paikkeilla pitäisi alkaa, toivottavasti jää tulematta ;) Olishan se tietysti aika ihme jos ekasta yrityksestä tulisi raskaaksi.



Äiti1972-mulla on ollut ehkäisynä aikaisemmin hormoonikierukka ja olin siihen todella tyytyväinen. Tosin 2 kuukautta menee siihen totutellessa. Nippailee mahasta ja saattaa tulla pientä tiputusvuotoa ja naama kukkii. Sen jälkeen sitä ei huomaakkaan. Kuukautiskivut ja ovulaatiokivut häviää kokonaan, samoin vuoto on todella niukkaa. Pieni määrä hormoonia paikallisesti pitää limakalvot kunnossa. Sitähän käytetään myös vaihdevuosien hoitoon. Minulle ei käynyt pillerit, kun sain niistä mielialavaihteluita ja päänsärkyä. Kun saan lapsiluvun täyteen hommaan taas hormoonikierukan. Se on hiukan kallis kertaostos mutta kun jakaa sen viidelle vuodelle, se on halvempi kuin e-pillerit.

Virtuaalihalaus sinulle Salima. Väsyneenä ihmiset päästelevät sammakoita suustaan. Luulen että miehesikin on vaan väsynyt ja pelkää että sinä et jaksa. Jos puhuisit neuvolassa asiasta ja pyydät jonkulaista lasten hoitoapua ja itsellesi terapiaa. Minkä ikäiset sinulla on vanhemmat lapset? Jos vaikka saisit heidät väliaikaisesti päivähoitoon, niin saisit mahdollisuuden levätä ja mahdollisuuden käydä hoitamassa masennustasi. Pelkät lääkkeet kun taitaa hoitaa enemmän oiretta, eikä todellista syytä. Mutta en ole asiantuntija tässä asiassa.