Täytyykö teinien saada haukkua ja puhua rumasti vanhemmilleen?

Ei ole mielestäni ok. Meillä teini saattaa kyllä välillä sanoa minua tyhmäksi, strict momiksi ja tiukemmaksi kuin kukaan muu, mutta tuota tapahtuu aika harvoin. Ehkä kerran kuukaudessa keskimäärin? Nuo liittyy aina johonkin tilanteeseen, kun teini ei saa jotain mitä haluaa, ja menee sitten huoneeseensa huokaillen suureen ääneen nuita asioita, että "sä et ymmärrä ikinä mitään, sä oot niin TYHMÄ ja kukaan muu ei oo tollanen ku sä!"

Tuo on mielestäni normaalia ja kuuluu asiaankin kun laittaa teinille rajoja, mutta jos teini on jatkuvasti aivan tulisilla hiilillä ja aggressiivinen muita kohtaan, niin miettisin onko perhedynamiikassa jotain pielessä, tai teinillä tarpeettoman paha olo tms. Toki en väitä, etteikö tuollainenkin voisi olla normaalia. En tiedä tarpeeksi näistä asioista, mutta itse olen pitänyt linjaa, ettei muille puhuta lähtökohtaisesti rumasti, vaikka harmittaisikin. Sehän on karhunpalvelus lapselle sallia tosi huono käytös, kun joskus hän joutuu sen kuitenkin sitten opettelemaan, ettei ole ok raivoilla muille miten sattuu, vaikka itseä ärsyttäisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhempi piikittelee nuorempaa ilkeästi. Ei siis huuda, kiukkua tai raivoa, mutta sopivassa kohtaa sivaltaa huonosta koulumenestyksestä tai muusta.

Tuollainen on törkeää 😑

No ei tietenkään kehitys edellytä sitä että saisi haukkua tai muutoin kaltoinkohdella ketään! Tietenkin rajoja koetellaan, ehkä tämän myötä yritetään vanhempiakin haistatella tms, mutta tätä ei missään nimessä tarvitse sallia tai hyysätä ilman seuraamuksia. Huonoa käytöstä ei tule sietää eikä antaa nuoren ymmärtää että se on ok.

Huh huh, tämänkö takia ihmiset antaa lastensa prseillä miten sattuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näissä keskusteluissa kaivautuvat esiin ne heikot ja periksi antaneet vanhemmat jotka eivät osaa eivätkä uskalla laittaa rajoja lapsilleen. Ja kun joku kertoo että heillä ei puhuta rumasti toisille eikä läpsitä jne, tulee heiltä kysymyksiä että saako näyttää tunteita? Uskomatonta. Eikö tosiaan tunteita voi näyttää muuten kuin solvaamalla?

Tunteita saa näyttää vain aikuismaisesti artikuloiden ja söpösti hymyillen.

Sitten ihmetellään kuin aikuiselämä parisuhteessa ei oikein suju. Ensimmäinen riita ja ero tuli... eiku 😌

Ei kai kukaan tällaisesta ole puhunut. Tunteita saa näyttää ja niitä saa ilmaista. Läpsiä ja lyödä ei saa. Alle 5 vuotiaalta vielä ymmärtää tällaisen käytöksen, mutta ei sentään teiniltä. Vanhempia ei esim. huoritella, asioita ei tarvitse huutaa kiroillen eikä muutenkaan vaan huutaa kurkkusuorana. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielestäni ok. Meillä teini saattaa kyllä välillä sanoa minua tyhmäksi, strict momiksi ja tiukemmaksi kuin kukaan muu, mutta tuota tapahtuu aika harvoin. Ehkä kerran kuukaudessa keskimäärin? Nuo liittyy aina johonkin tilanteeseen, kun teini ei saa jotain mitä haluaa, ja menee sitten huoneeseensa huokaillen suureen ääneen nuita asioita, että "sä et ymmärrä ikinä mitään, sä oot niin TYHMÄ ja kukaan muu ei oo tollanen ku sä!"

Tuo on mielestäni normaalia ja kuuluu asiaankin kun laittaa teinille rajoja, mutta jos teini on jatkuvasti aivan tulisilla hiilillä ja aggressiivinen muita kohtaan, niin miettisin onko perhedynamiikassa jotain pielessä, tai teinillä tarpeettoman paha olo tms. Toki en väitä, etteikö tuollainenkin voisi olla normaalia. En tiedä tarpeeksi näistä asioista, mutta itse olen pitänyt linjaa, ettei muille puhuta lähtökohtaisesti rumasti, vaikka harmittaisikin. Sehän on karhunpalvelus lapselle sallia tosi huono käytös,

Se viha ja aggressiivisuus voi johtua myös nuoren persoonallisuudesta ja sitä myöten psyykkisistä ongelmista. Kokemusta on ja äidin päällehän se viha on ladattava koska on ainoa turvallinen ihminen yleensä, ainakin minun tapauksessani. Lastensuojelu ei ymmärrä tätä ja luulevat aina että syy on kotioloissa ja äidissä nimenomaan. Onpahan luonnetta lapsessani ainakin eikä ole mikään alistuva ihminen, se auttaa elämässä eteenpäin. Isänsä on samanlainen ihminen ollut jo nuoresta.

Minun lapsuudenkodissa ei kukkaan teininä haukkunut vanhempia. Eikä minun lapset koskaan teineinä haukkuneet meitä vanhempia. En kyllä ymmärrä, että ihmiset haukkuu oman perheen jäseniä. Mitä mormaalia siinä muka olisi? 

Puhua voi ja keskustella ilman haukkuimista. 

Haukkuminen on vain huonoa käytöstä, oli haukkuja kuka tansa. Vanhempien haukkuminen ei kuulu teini-ikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näissä keskusteluissa kaivautuvat esiin ne heikot ja periksi antaneet vanhemmat jotka eivät osaa eivätkä uskalla laittaa rajoja lapsilleen. Ja kun joku kertoo että heillä ei puhuta rumasti toisille eikä läpsitä jne, tulee heiltä kysymyksiä että saako näyttää tunteita? Uskomatonta. Eikö tosiaan tunteita voi näyttää muuten kuin solvaamalla?

Tunteita saa näyttää vain aikuismaisesti artikuloiden ja söpösti hymyillen.

Sitten ihmetellään kuin aikuiselämä parisuhteessa ei oikein suju. Ensimmäinen riita ja ero tuli... eiku 😌

Ei kai kukaan tällaisesta ole puhunut. Tunteita saa näyttää ja niitä saa ilmaista. Läpsiä ja lyödä ei saa. Alle 5 vuotiaalta vielä ymmärtää tällaisen käytöksen, mutta ei sentään teiniltä. Vanhempia ei esim. huoritella, asioita ei tarvitse huutaa kiroill

Niin ei saa siis huutakaan. Meillä sai, nykyään huudetaan todella vähän jos ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näissä keskusteluissa kaivautuvat esiin ne heikot ja periksi antaneet vanhemmat jotka eivät osaa eivätkä uskalla laittaa rajoja lapsilleen. Ja kun joku kertoo että heillä ei puhuta rumasti toisille eikä läpsitä jne, tulee heiltä kysymyksiä että saako näyttää tunteita? Uskomatonta. Eikö tosiaan tunteita voi näyttää muuten kuin solvaamalla?

Tunteita saa näyttää vain aikuismaisesti artikuloiden ja söpösti hymyillen.

Sitten ihmetellään kuin aikuiselämä parisuhteessa ei oikein suju. Ensimmäinen riita ja ero tuli... eiku 😌

No johan on liioiteituatunteita saa.

hups, ja sitten mukamas ihmetellään kun aikuiselämä ei

Taidat olla aika pihalla hyvästä/tasapainoisesta käytöksestä! Riidelläkin voi niin monella tapaa paitsi ei solvaamalla ja kiroilemalla.  Näitä voi ihan opetella, minäkin!

Tää on taas tätä. Minulla on kaveri, jonka mukaan heillä ei ikinä riidellä ja aina käyttäydytään sivistyneesti. Lopulta eskaloitui niin, että kaverin mies lähti lasten kanssa, kun koki kaverin niin tunnelylmäksi ja kodin ilmapiirin ahdistavaksi.

"Niin ei saa siis huutakaan. Meillä sai, nykyään huudetaan todella vähän jos ollenkaan."

Saa korottaa ääntään ja ei sellainen hetkellinen huutaminenkaan ole väärin. Mutta ei sentään sellaista pitkään jatkuvaa huutoa tai kirkumista kukaan kestä. Kyllä kotona pitää vanhempien ja sisaruksienkin saada olla rauhassa, vaikka yhdellä kuinka hormonit heittää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään saa puhua vanhemmille noin. Täytyyhän niiden vanhempien kasvattaa lapsensa niin että osaavat käyttäytyä, se on vanhempien tehtävä.

Liian hyvät käytöstavat opettamalla lapsen pärjäämismahdollisuudet ihmiskontakteissa heikkenevät kun ei kasvatuksesta johtuen voi käyttää niitä kovimpia ja kieroimpia keinoja joilla pystyy päihittämään muut käytöstavattomat ja muuten rajattomat

Vierailija kirjoitti:

"Niin ei saa siis huutakaan. Meillä sai, nykyään huudetaan todella vähän jos ollenkaan."

 

Saa korottaa ääntään ja ei sellainen hetkellinen huutaminenkaan ole väärin. Mutta ei sentään sellaista pitkään jatkuvaa huutoa tai kirkumista kukaan kestä. Kyllä kotona pitää vanhempien ja sisaruksienkin saada olla rauhassa, vaikka yhdellä kuinka hormonit heittää.

Useimmat teinit vetäytyvät kiukuspäissään erityisen mieluusti sinne omaan huoneeseen, eikä äiti seuraa sinne perässä selittäen, että kiroilla ei saa eikä huoneen ovea paukauttaa kiinni mennessään. 

Ei kuulu. Henkinen väkivalta on henkistä väkivaltaa myös lapselta ja teiniltä. Meillä on nollatoleranssi. Asiallista kritiikkä saa antaa, asioista puhutaan ja kuunnellaan haluna ymmärtää ei pelkästään vastaamisen vuoksi.  Meillä äitikin on ihminen, jolla on oikeus rauhalliseen ja turvalliseen kotiin. Tällä on menty. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä. Minulla on kaveri, jonka mukaan heillä ei ikinä riidellä ja aina käyttäydytään sivistyneesti. Lopulta eskaloitui niin, että kaverin mies lähti lasten kanssa, kun koki kaverin niin tunnelylmäksi ja kodin ilmapiirin ahdistavaksi.

Ja toisissa kodeissa taas oikeasti käyttäydytään hyvin. Itse en ole huutanut ainakaan 15 vuoteen eikä nyt jo aikuiset lapsetkaan huutanut edes teini-iässä. Toki heistä minä en ymmärtänyt välillä mitään, olin toisinaan kuulemma nipo jne. mutta käytös oli kyllä varsin maltillista, jos vertaa läpsimiseen, kiroiluun ja kirkumiseen. Meillä on edelleen todella lämpivät välit ja tunnen saavani paljon arvostusta äitinä.

Paskan pälinää... ketä kiinnostaa mitä teillä tehdään.  Vastailkaa itsellenne ja keksikää lisää paskaa.

Toki,toki,toki,toki ....voi kauheeetaaaa.  Ja meillä ihanaaaaa.....

Mielestäni on kohtuutonta odottaa tai vaatia, ettei teinillä koskaan saisi mennä hermot. Koko ajan ei tietenkään voi kiukutella, mutta ei sekään ole maailmanloppu, jos teini joskus kiehahtaa. Ei tunteiden hallintaa voikaan oppia, jos ihan nuoresta asti tunteet pitää aina tukahduttaa. 

Lapsuudenkodissani oli hyvin sellainen meininki, ettei negatiivisia tunteita sopinut ilmaista ja "vaikeista" asioista ja tunteista puhumisesta tehtiin aina joku vakava kokous jossa vallitsi painostava ilmapiiri. Tunteet piti piilottaa ja  korkeintaan häpeillen suljettujen ovien takana supista asiat ja sitten esittää ettei mitään puhuttukaan. Vanhemmat toki saivat silti huutaa ja raivota halutessaan, mutta lapset ei koskaan. Sisaruksia parvesta löytyy ja puolista tuli sellaisia kireäpinnaisia, herkästi ärtyviä kivahtelijoita joilla menee hermo pienistäkin asioista eikä haittaa tehdä siitä kaikkien muidenkin ongelmaa, toisesta puolista tuli lukkoisia, ahdistuneita, pelokkaita rautakankia. Hyvin meni.

Vierailija kirjoitti:

Ap, teidän perhe toimii oikein! 

Se on selvä asia että teini ei saa käyttäytyä niin kun tuttavanne perheissä, sehän on järkyttävää. Mitä eväitä sellainen löysä kasvatus antaa elämälle, ei mitään! 

Kaikkea Hyvää!

 

T. Lastenhoitaja, valmistumisvuosi 1991

Äiti alkaen 1998, ei hyvään vuorovaikutukseen tarvita lastenhoitajan ammattia. 

Tämä on vähän perheenjäsenten teperamentistäkin kiinni. Meillä kaikki on enemmän tai vähemmän sovinnollisia ja inhoaa erimielisyyksiä. Meillä ei kukaan huuda tai hauku. Ulkomaailmassa opetellaan kovasti pitämään puoliamme ja sitä.yrirän lapsillekin opettaa. Siis hyvää käytöstä, mutta ei kuitenkaan kynnysmatoksi alistumista.