Lue keskustelun säännöt.
Millainen on herkkä poika?
16.06.2025 |
3-vuotias esikoisemme aloitti päiväkodin ja ensimmäisessä vasu-keskustelussa hänen kerrottiin olevan päiväkotiympäristössä herkkä. Kysyin tarkemmin mitä he tällä tarkoittavat? Herkkyys koettiin hieman negatiivisena piirteenä, koska lapsi ei suin päin ryntää menoon, vaan seuraa ennemmin luotettavan aikuisen sylistä ensin rauhassa. Vaatii joskus myöskin aikuisen tukea ja tsemppiä esim. "Liikuntatunnilla", että lähtee mukaan vaikkapa pallon potkimiseen. Välillä harmitus/itku tulee siitä, jos kiva leikki pitää lopettaa.
Itse koen pojan herkkyyden mieluumminkin positiivisena asiana, sillä hän imee ympäristöstä valtavasti asioita, tietoja ja taitoja sillä välin kun muut lapset hyppii, pomppii, heittelee tavaroita ja huutaa kilpaa. Lapsi omaa lisäksi äärimmäisen hyvän tilannetajun sekä on kaikkien kaveri ja valtavan utelias, vaikka ei suinpäin ryntää kohti tuntematonta. Hyvin harvoin on koskaan saanut itkupotkuraivareita, mutta jos itkettää joku asia niin itkee vuolaasti - minusta se on ok!
Kuulisin mielelläni muiden herkkien lapsien, erityisesti poikien, vanhempia ja kokemuksia aiheesta.
Kommentit (44)
Ujo ja harkitseva lapsi miettii, ennen kuin syöksyy päistikkaa tyhmiin tempauksiin. Miettii sivussa rauhassa, että onko tuo nyt hyvä idea, ennen kuin kokeilee jonkun tarjoamia huumeita.
Jotkut taas tarttuvat kaikkeen eteentulevaan ilman mitään harkintaa.
Ap ole iloinen, että sinulla on ykköstyypin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on se ongelma, tuntemattomat ihmiset alkavat diagnosoimaan toisten lapsia jo päiväkodista lähtien, sitten lapsella on 100 diagnoosia siitä kuinka "epänormaali" hän on. Kasvaessaan alkaa itsekin uskomaan niihin. Ne on lapsia, niiden pitäisi antaa olla rauhassa
Meidän poika oli myös ujo ja herkkä.Onnekseen tykkäsi liikunnasta ja oli/on hyvä siinä, sai sitä kautta arvostusta eikä alettu kiusata.
Rohkaistiin ja tehtiin kovasti töitä sosiaalisten suhteiden eteen, vusein vietin unettomia öitä näitä miettien. Joitain kavereita on onneksi ollut, niin on päässyt sitä kokemaan, kuinka kiva kavereiden kanssa on olla.
Sosiaalisista taidoistaan on kuitenkin aina tullut hyvää palautetta (stipendejä koulusta ja harrastuksista). Tyttöyståvän löysi 16-vuotiaana (ja tyttö muuten teki aloitteen ja näki muutenkin vaivaa tutustumisen eteen). Nyt päätti juuri lukion, on urheilulajissaan sm-tasolla ja saa yliopistosta opiskelupaikan todistuksen perusteella.
On mukava, kiltti, herkkä, ei enää niin ujo. Kavereita on joitakin ja tosiaan ihana tyttöyståvä.
Todellakaan ei ole kirjolla (eikä siinä siis mitään vaikka olisikin, sanon vaan kun sitä heti tarjotaan jos joku on vähän erilainen), vaikka jo päiväkodissa meitä peloteltiin, kuinka syrjäytyy, kun on niin ujo.
Hyvä huomio. Kaikki lapset eivät myöskään aina halua, pysty tai osaa sanoittaa itseään jokaisessa tilanteessa.
Aikuisten tehtävä on turvata lasta ja kuunnella sekä ymmärtää lasta. Aikuisen tulee kyetä tähän. Hermostua ei saa.