miten päästä yli kun imetys ei onnistunut?

Käy jossain mielenterveyshoitajalla juttelemassa omista odotuksistasi itsellesi, kuullostaa että vaadit liikoja. Ja jo se saattaa olla ongelmien alkusyy..

Minä (osittais)imetin muutaman viikon ja se oli siinä. Pahalta tuntui lopettaa, mutta kyllä se siitä. Nyt poika maailman tervein 3-vuotias.

siis juuri TÄLLÄ HETKELLÄ se tuntuu vaan niin pirun vaikealta! Olen käynyt ihan psykologin kanssa juttelemassa tästä ja muusta, mutta kun ei vaan helpota. Uskon kyllä että muutaman kuukauden kuluttua tilanne on ihan toisenlainen kun vauva on kasvanut ja syö jo ruokaa...



ap

Eikö tärkeintä ole se, että lapsi kasvaa ja syö ruokaa? Myös äidinmaidonvastike on vauvalle ruokaa.



Minulta ei onnistunut imetys käytännössä ollenkaan, kuukauden yritin lypsää, mutta laihoin tuloksin. Tuttelin ansiosta lapsi sai kuitenkin ruokaa, ja tuloksena on terve ja reipas eskarilainen.



Tiedän, ettei varmasti kauhesti lohduta, mutta kyse ei loppujen lopuksi ole sinusta vaan lapsesta. Ja lapsi pärjää länsimaissa muullakin kuin äidinmaidolla. Onneksi.

mutta silti sydän särkyy! uskon että tämä menee ohi, ajattelin vaan jos joku on joskus kokenut saman... ehkä mäkin tän murheen unohdan jo muutamassa viikossa...



ap

Käy vielä psykologilla, kyllä se siitä.

Kaikkien pitäisi olla täydellisiä äitejä ja sitä ainakin esitetään ulkopuolisille kovalla äänellä. Sitten kun joku parka ei pystykään samaan, niin iskee hirveä syyllisyyden tunne.



Miksi ihmeessä olette niin raakoja toisillenne ja itsellenne? Ihmisiähän tässä vaan ollaan. Ap ottaa vaan rennosti, sun vauvalla on varmasti varsin hyvät eväät elämään : )

kun äidit yrittää suorittaa ja olla täydellisiä. Enää ei ymmärretä, että jokainen äiti on erilainen, toinen imettää viikon ja toinen 5-vuotta. Ei se imetys sinusta tee äitiä vaan aivan kaikki muu. Eikä tuo imettäminen näytä tuovan terveyttäkään. minulla on kaksi lasta...toista imetin 3kk ja toista vuoden. 3kk imetetty lapsi on nyt eskari ikäinen eikä vieläkään ole sairastanut oksennustautia. räkää on välillä valunut, mutta edes kunnon flunssaa ei ole vielä ollut. terve kuin pukki. 1v imetetty on nyt 4v ja on sairastanut kaiken mahdollisen. on myös allerginen vähän kaikelle. pääasia on, etä lapsi saa rakkautta, ruokaa, hoivaa ja lämpöä.

Vaikea oli luopua, ja myöntää, että ku ei onnistu niin ei. Yksi suuri syy, miksen halua enää kolmatta on se, etten enää halua sitä imetyshelvettiä. Siis sitä, kun kaikkensa yrittää, eikä onnistu. Meillä mentiin myös osittaisimetyksellä, ja minä koetin imettää mahdollisimman paljon, neljä kuukautta mentiin, kunnes viimein luovutin.



Ole onnellinen, että olet saanut lohdutusta, minä sain syyllistämistä. Sellaiset läheiset äidit, jotka oli imettänyt jopa toista vuotta, ihmetteli, miksen vaan imetä ja pumppaa pumpulla maidon nostattamiseksi, tee sitä ja tee tätä. Voi, kun olisi sekin äiti käynyt täällä joskus vuorokauden seuraamassa, miten suuren työn sen eteen tein.



Nyt minulla on jo yksi vuotias iloinen onnellinen lapsi, kasvanut hienosti ja kehittyy ihan normaalisti. Enää en asiaa murehdi, aika tekee tässäkin surutyössä tehtävänsä. Muista imetyksestä huolimatta, että sinä olet paras äiti lapsellesi! Etsi teidän yhteisiin hetkiin muuta mukavaa, kyllä se siitä helpottaa. Sylitelkää ja leikkikää, siitä sitä läheisyyttä tulee ihan yhtä hyvin!

näitä sanoja mä kaipasin... kyllä se perspektiivi tästä kasvaa kun toi vauveli kasvaa!



eniten harmittaa se kun päässä pyrörii jonkun lause "harvoin imetys epäonnistuu" jotenkin olo vaan sellainen, että miks mulla sitten epäonnistu?!?!?!



no mielestäni olen nyt kaikkeni tehnyt ja nyt on paras alkaa keskittymään muihin juttuihin ja päästä asiasta yli, sitä tässä vaan mietin että kuinka kauan siihen menee... toivotaan että pääsen tästä möykystä yli!



kiitos teille vertaistuesta!



ap

Tai tarkemmin sanottuna: asia saa oikean perspektiivin.



Lapsi ei ole suoritus! Eikä ole olemassa "täydellisen vauva-suorituksen ohjekirjaa", joten niin kauan kun lapsella on kaikki hyvin, ole onnellinen!



terveisin nro 6

Jouduin lopettamaan imetyksen kun ei siitä vaan enää tullut mitään. Lapsi huusi rinnalla naama punaisena, ja rauhoittui vaan pulloon.



Olo oli tosi paska, eli edes rintani ja oma rintamaitoni ei kelvannut omalle lapselleni. Olin vihainen ja pettynyt ja syytin siitä kaikesta neuvolaa. Olo oli tosi paska koin että epäonnistui täysin.



Ja pitkään vielä kun joku kyseli imetyksen perään tai mainitsi edes koko asiaa, alkoi vihastuttamaan.



Mutta nyt, kun on kulunut jo 9kk kun jouduin lopettamaan imetyksen, kohautan koko asialle jo ihan vaan olkapäitä. Tietenkin harmittaa että imetys meni pieleen, olisin halunut tuntea sen läheisen yhteyden lapseni kanssa, mutta asia nyt meni miten meni. Ja pääasia on että mulla on oikeasti terve ja tosi tyytyväinen pienokainen.

Mielessäni on nyt jo ihan erilaiset asiat, ei enää vaivaa pieleen mennyt imetys.



Tsemppiä, kyllä siitä pääsee yli!

laittaa niin vihaks antaa korviketta! jo korvikkeen väri saa mut voimaan pahoin ja maku siihen vielä niin kyllä vituttaa! /i]

Voitko ihan hyvin, ethän ole masentunut tms?

siksi se just monella epäonnistuu, kun ei ne imetyshormonit pääsee jylläämään jos ressaa liikaa.

Proteeseilla on vaikea imettää.



Olen ikionnellinen, että ylipäätään sain vielä lapsen, ja että saan elää ja nähdä hänen kasvavan.

Juma****ta jos ei saa tissiä 3v. asti, niin sulla ei ole minkäänlaista otetta lapseen sen jälkeen Hunningolla, sanon minä.

turhauttaa ja suututtaa! toivoin saavani täältä kertomuksia että joku on ajatellut asiasta samanlailla kuin minä ja onneksi teitäkin oli...



siinä vaiheessa kun puhuin ystävä äidin kanssa maidon pummpaamisesta, ajattelin että asia saa meidän puolesta loppua... minä saatan joskus pumpata tunninkin käsipumpulla maitoa rinnasta ja saan tulemaan puoli pulloa nippa nappa. tämä ystävä äiti sanoi että muutamassa minuutissa sai pullon täyteen ja joutui välissä tyhjentelemään... eli siis multa sitä maitoa ei niin paljoa vaan tule



ja tiedän että maitoa siis tulee mutta vauva ei vain suostu rinnalle enkä mä voi sitä siihen huutavana pakottaa, kaikki temput on yritetty. jotenkin vaan kolahtaa se että nyt tuo ihanuus pärjäis jo ilman mua, vaikka järjellä tajuan että toki vauva tarvitsee äitiään!!!



ap

juuri sunlaisia ihmisiä täällä kaikki kaipaa! susta huokuu välittäminen!



ap

oletko käynyt imetystukiryhmässä, siellä tekivät meille ihmeitä? Minkä ikäinen vauvasi on?

mutta lapsi ei huolinut rintaa IKINÄ. Kuukauden pumppasin ja pumppasin ja pumppasin. Kun tuloksena oli enää täysin turhautunut äiti ja max 20ml maitoa/kerta (isoin määrä oli ollut 80ml) niin päätin että nyt loppuu. Hyvin on myös meidän muksu Nannilla kasvanut eikä ole sen herkempi sairastelemaan kuin muutkaan.

Mulle tämä tuli vielä sen päälle että synnytys pysähtyi ja ainoa vaihtoehto oli sektio. Mielessä oli siis myös että olen huono nainen/äiti kun en pysty synnyttämään enkä imettämään. Vieläkin joskus tulee mieleen että niin vain oltais molemmat kuoltu jos oltas satuttu jossain alkeellisessa ympäristössä olemaan:(



Voin kyllä vakuuttaa että nykyinen mielentilasi menee ohi. Iloitse lapsestasi ja hänen kehityksestään!