Millaista on opiskelu todella korkean keskiarvon lukioissa?

Vierailija kirjoitti:

Alkaa entistä enemmän jännittää, kun luen tätä ketjua. Olisin siis halunnut, että lapseni menisi ns. tavislukioon. Ei olla varakkaita, koulutettuja tai muutenkaan ymmärretä näistä mitään. Nuori on viihtynyt koulussa ja väen vängällä halusi tällaiseen ns. Suomen korkeimman keskiarvon lukioon, vaikka joutuu matkustamaan sinne tunnin suuntaansa.

Luota lapseen. Jos hän on itse sinne hakeutunut niin eiköhän hän nauti siitä rääkistä. Ehkä jopa niistä kusipäistä luokkatovereista. Itselle se oli kauhistus ja hain ihan muualle, ja muualla pysyttelen loppuelämäni.

T ka 9.6

Varmaan korkean keskiarvon lukioissa ei tehdä mitään muuta kuin opiskellaan. Ns. tavallisissa lukioissa on muutakin elämää kuten seurustelua, harrastuksia, kavereita. Tavalliset lukiot ovat yleensä siistejä kun taas korkean keskiarvon lukiot voivat alla aikalailla nuhjuisia, epähygienisia, likaisiakin. Korkean keskiarvon lukioissa ei kovinkaan hyvä ilmapiiri ole oppilaiden kesken eikä edes opettajien kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan korkean keskiarvon lukioissa ei tehdä mitään muuta kuin opiskellaan. Ns. tavallisissa lukioissa on muutakin elämää kuten seurustelua, harrastuksia, kavereita. Tavalliset lukiot ovat yleensä siistejä kun taas korkean keskiarvon lukiot voivat alla aikalailla nuhjuisia, epähygienisia, likaisiakin. Korkean keskiarvon lukioissa ei kovinkaan hyvä ilmapiiri ole oppilaiden kesken eikä edes opettajien kesken. 

Yleensä korkean keskiarvon lukioissa suurella osalla oppilaista on jokin aikaa vievä harrastus, esim. soitto- tai urheiluharrastus.

Muutenkin juttusi kuulostaa siltä, että sinulla ei ole mitään kokemusta eliittilukiosta.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sellainen, joka ei ole aiemmin  kovasti kouluun panostanut? Viihtyykö?

Joo. Olin sellainen. Ihmidet oli aika ystävällisiä. Ne hommat millä pystyi pätrmään vanhassa koulussa ei toimineet täällä. Nämä kunnioittivat kovaa työtä ja hyviä arvosanoja. Oli ok jutella läksyistä ja kokeista ja tärpeistä. Tuntui aluksi tosi oudolta. Jouduin kyllä ottamaan kiinni muita mutta samaa oppimääräähän me tehtiin. Täällä vaan satsartiin enemmän siihen että asia osataan. 

Hikkejä ei kiusattu, mutta ei kyllä ketään muutakaan. Se tuntui kivalta. En ollut kiusattu enkä kiusaaja, mutta kärsin kun muita kiusattiin enkä uskaltanut mennä väliin. 

 Lukio oli hienoa aikaa. Työtä tehtiin mutta myös juhlia oli paljon. Ja suhteita.  

Kaikki eivät menneet yliopistoon. Mutta luokka-asteelta tuli kyllä muutama tohtori ja pari proffaakin. Minä pääsin lisensiaatiksi ennen kun tuli "nahkaväikkärin" aika.

Itse ainakin muistan, että luokassani oli 25 ihmistä, josta "vain" 5 oli poikia. Eli aika epätasaiset sukupuolijakaumat eliittilukioissa yleensä. Näin ulkopuolelta tulleena voin sanoa, että oli hemmetin vaikeaa löytää samanhenkisiä kavereita sieltä.

Ei ne tutut lapset sen parempia arvosanoja saaneet kun keskiverto lukiossakaan opiskelleet. Edes se kympin keskiarvolla lukioon päässyt.

Hassua minusta olettaa, että korkean ka. lukioissa olisi itse opetuksessa eroa, samat opettajat siellä opettavat samoja oppisisältöjä kuin kaikissa muissakin lukioissa. Erona on oppilaat jotka ovat perfektionisteja.

Miten perfektionismi vaikuttaa? Vaativuus, itseä ja muita kohtaan, ehdottomuus ja mustavalkoisuus. Yhdeksiköstä murtuu maailma. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tulee viihtymään

Samaa tasoa olevia

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ns. eliittilukioissa ja tavallisissa lukioissa töissä. Pk-seudulla ongelma on loputon opiskelijalähtöisyyden painottaminen, eli että nuorten pitää viihtyä ja pitää olla kivaa. Eli ei voi järjestää opetusta niin vaativaksi kuin itse haluaisi, mistä seuraa se, että vaativuutta arvostavat opiskelevat itsenäisesti ja ne eliittilukion huonoimmat viihtyvät mukavasti. Kaikki pärjäävät kuitenkin kirjoituksissa, kun kodin paine on niin kova ja opiskelu- ja ymmärrystaidot kunnossa.

Hyviin tuloksiin pääsee tavallisissakin lukioissa, jos opettaja saa järjestää opetuksen niin kuin haluaa, eikä ulkoa päin tuoda hömppäpainetta, että pitää olla sitä ja tätä kivaa, pelillistä ja toiminnallista huttua. Se on kyllä opetusalan syöpä nykyään, koska pelien ja viihteen avulla ei päästä syvään osaamiseen. Niillä voidaan herättää kiinnostus, joka säilyy tasan niin kauan kun opettaja jaksaa viihdyttää keskittymiskyvyttömiä ja mukav

Yotilastot.fi

Vierailija kirjoitti:

Varmaan korkean keskiarvon lukioissa ei tehdä mitään muuta kuin opiskellaan. Ns. tavallisissa lukioissa on muutakin elämää kuten seurustelua, harrastuksia, kavereita. Tavalliset lukiot ovat yleensä siistejä kun taas korkean keskiarvon lukiot voivat alla aikalailla nuhjuisia, epähygienisia, likaisiakin. Korkean keskiarvon lukioissa ei kovinkaan hyvä ilmapiiri ole oppilaiden kesken eikä edes opettajien kesken. 

Poika oli nörtti ja kirjoitti erittäin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa entistä enemmän jännittää, kun luen tätä ketjua. Olisin siis halunnut, että lapseni menisi ns. tavislukioon. Ei olla varakkaita, koulutettuja tai muutenkaan ymmärretä näistä mitään. Nuori on viihtynyt koulussa ja väen vängällä halusi tällaiseen ns. Suomen korkeimman keskiarvon lukioon, vaikka joutuu matkustamaan sinne tunnin suuntaansa.

Antaa lapsen päättää, voi lukea junassa jos sillä kulkee.

Hgin norssi, korkein ja raja 9.69, Ressu 9.64

Tavallaan hienoa ja ihailen erinomaista koulumotivaatiota. Nuorena kuuluu kuitenkin olla myös muita nuorten juttuja ja väkisin tulee mieleen, että joutuu tekemään valintoja jättää muu vähemmälle. Voi olla hyvä tai huono asia. Jossain vaiheessa nuoruutta on hyvä myös nauttia ja ottaa rennommin. Paras jos nämä saa yhdistettyä. 

Kivaa. Tykkäsin lukiosta todella paljon, sai keskittyä ja nauttia opiskelusta. Inspiroivaa seuraa. 

Muinoin opiskelin hyvän lukion matikkalinjalla. (Muinoin sai valita kielilinjan tai matikkalinjan kaikissa lukioissa)

Olin hyvä matemaattisissa aineissa, mutta luokallani ei ollut rento meno ollenkaan. Kaikki olivat aikamoisia hikipinkoja. Meitä tyttöjä oli vain 7 ja muut poikia. Siihen aikaan luokat oli suuria. 

Menin välitunneilla välillä rentoutumaan kielilinjalaisten porukkaan. Tunsin sieltä muutamia, joka oli olleet samalla luokalla keskikoulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua minusta olettaa, että korkean ka. lukioissa olisi itse opetuksessa eroa, samat opettajat siellä opettavat samoja oppisisältöjä kuin kaikissa muissakin lukioissa. Erona on oppilaat jotka ovat perfektionisteja.

Miten perfektionismi vaikuttaa? Vaativuus, itseä ja muita kohtaan, ehdottomuus ja mustavalkoisuus. Yhdeksiköstä murtuu maailma. 

Ei opettajat ole samoja, ellei ihmisiä voi kloonata. Kyllä huippulukioihin valikoituu helposti myös kunnianhimoisemmat opettajat eri tavoin ja voivat valita parhaat päältä. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua minusta olettaa, että korkean ka. lukioissa olisi itse opetuksessa eroa, samat opettajat siellä opettavat samoja oppisisältöjä kuin kaikissa muissakin lukioissa. Erona on oppilaat jotka ovat perfektionisteja.

Miten perfektionismi vaikuttaa? Vaativuus, itseä ja muita kohtaan, ehdottomuus ja mustavalkoisuus. Yhdeksiköstä murtuu maailma. 

Enpä sanoisi. Kyllä niihin lukioihin yleensä hakeutuvat motivoituneemmat opettajat. Et kai nyt vakavissasi väitä, ettei opettajissa ole eroja? 

Siskoni tytär oli tällaisessa koulussa ja kirjoitti sieltä. Hyvinhän se meni, mutta kyllä minulle jäi jotenkin tunne että näiltä nuorilta puuttui elämästä jotakin. He olivat ikään kuin omassa kuplassaan liiallisesti. Esimerkiksi tämä siskoni tytär ei voinut rentoutua edes joululomalla, vaan puhui koko ajan tammikuussa tulevista kokeista tai jotakin. Siinä oli jotakin liiallista ja häiritsevää. Hän vaikutti enemmän robotilta kuin normaalilta teiniltä, vaikka en halua arvostella. Hänen veljensä sen sijaan oli tällainen kasin oppilas, joka kävi toisen lukion ja harrasteli joukkuepelejä yms. Hän oli paljon onnellisemman ja rennomman oloinen. 

Lapseni ovat/ ovat olleet tällaisessa lukiossa. Ovat tykänneet. He pitävät opiskelusta ja se on heille helppoa. Parasta on kuulemma se, että yläkoulun häiriköt ja ne joita ei kiinnosta eivät tulleet samaan lukioon. Nyt kun kaikki ovat suht fiksuja ja hyviä opiskelemaan, ei tarvitse vääntää kaikkea rautalangasta sen tyhmimmän mukaan. Vanhin lapseni on jo yliopistossa. Pääsi sinne ensimmäisellä yrittämällä heti lukion jälkeen ja on tykännyt siitäkin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Siskoni tytär oli tällaisessa koulussa ja kirjoitti sieltä. Hyvinhän se meni, mutta kyllä minulle jäi jotenkin tunne että näiltä nuorilta puuttui elämästä jotakin. He olivat ikään kuin omassa kuplassaan liiallisesti. Esimerkiksi tämä siskoni tytär ei voinut rentoutua edes joululomalla, vaan puhui koko ajan tammikuussa tulevista kokeista tai jotakin. Siinä oli jotakin liiallista ja häiritsevää. Hän vaikutti enemmän robotilta kuin normaalilta teiniltä, vaikka en halua arvostella. Hänen veljensä sen sijaan oli tällainen kasin oppilas, joka kävi toisen lukion ja harrasteli joukkuepelejä yms. Hän oli paljon onnellisemman ja rennomman oloinen. 

He tekivät kovasti töitä, jotta pääsevät tuohon kuplaan. Eliittilukioissa on todella paljon erilaisia kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia.