Aaaargh kun rasittaa!

Aviomies oli työmatkalla ja viettivät eilen illalla yhden tiimiläisen läksiäisiä samalla. Minä oli koko viikon viritellyt itseäni viikonlopputunnelmiin, ajatellut kerrankin sulkea kaiken sälän pääni ulkopuolelle ja miettinyt vain sitä miltä tuntui, kun alettiin seurustella mieheni kanssa ja kuinka kaikki oli niiin ihanaa silloin vastarakastuneena.



Noh, haettiin iskä juna-asemalta tänään illalla ja herra oli juovuspäissään kaatunut jossain. Tuloksena rikkimennyt nenänpää, rupiset "hitler-viikset" ja iso haava leuassa. Ja haisi edelleen vähän vanhalle viinallekin vielä.



Voi p*rkule kun kiehahti ja alkoi rasittaa. Mumisi vain jotain, että iskällä meni vähän jalat solmuun kun ei katsonut eteensä kun lapset kilvan kyselivät haavojen syntyperää. Tuolla se nyt kuorsaa yläkerran sohvalla, laittoi sentään lapset nukkumaan, ja meikäläistä rasittaa ihan yyyyyyyyyyyylipaljon enkä oikein edes tiedä miksi.



Tuli sitten tehtyä vielä sekin virhe, että erehdyin vilkaisemaan työsähköposteja ja siellähän niitä odotti, kiireellisiä (viikonloppu)töitä.... ¤%##¤!