Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitkä ystävyytesi päättyi?
12.06.2025 |
Itse päätin pitkän ystävyyden, kun tajusin, että tämä parhaana ystävänä pitämäni henkilö kertoi henkilökohtaiset ja perheeni asiat eteenpäin paitsi miehelleen myös muille kavereilleen. Hän kyllä "kannusti", mutta suhtautumisessa minuun oli jatkuvasti jotain vähättelevää. Arvomaailmamme muuttuivat eri suuntiin, ja omastani vitsaili koko perheensä voimin. Pari kertaa yritin ottaa näitä asioita puheeksi, mutta hän jyrkästi torjui, että mitään olisi oikeasti vialla. Niinpä pitkän harkinnan jälkeen päätin ystävyyden. Outoa kyllä, en ole katunut tai kaivannut. Joskus mietin, oliko välien katkeaminen hänelle yllätys, yhdentekevää, vai mitä.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni täytti 30v ja kutsui minut juhliin. Huomasin olevani sukujuhlissa, kaverijuhlat oli erikseen illalla. Oltiin tunnettu lapsesta asti
Ihastuin siihen ystävääni. Päätin ystävyssuhteen kun hän oli koko ajan mielessä. Poissa silmistä poissa mielestä.
Minua kohtasi todella suuri kriisi, joka kesti muutaman vuoden. Ystävät (kahta lukuunottamatta) katosivat heti kriisin alkumetreillä. Olen ollut äärimmäisen yksin nuo vuodet. Kun pahin vaihe alkaa olla takana, yksi entinen ystävä otti jälleen yhteyttä ja haluaisi jatkaa ystävyyttä. Minulta meni luottamus häneen, eli en osaa enää olla hänen seurassaan. Iloitsen niistä, jotka pysyivät kaiken keskellä vierelläni. Tuen puolestani heitä, jos he tarvitsevat vierelläkulkijaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua kohtasi todella suuri kriisi, joka kesti muutaman vuoden. Ystävät (kahta lukuunottamatta) katosivat heti kriisin alkumetreillä. Olen ollut äärimmäisen yksin nuo vuodet. Kun pahin vaihe alkaa olla takana, yksi entinen ystävä otti jälleen yhteyttä ja haluaisi jatkaa ystävyyttä. Minulta meni luottamus häneen, eli en osaa enää olla hänen seurassaan. Iloitsen niistä, jotka pysyivät kaiken keskellä vierelläni. Tuen puolestani heitä, jos he tarvitsevat vierelläkulkijaa.
Melkein kuin minun kirjoittamani. Suuressa kriisissä ei-ystävät paljastuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan tiedä. Kai hän kyllästyi. Teki viimeisen vuoden aikana ihmeellisiä ohareita. Ei vastannut viesteihin eikä puheluihin. Ihme selittelyjä, että on kiire ja sitten vielä kirjoitti, että soitan lähipäivinä. Se soitto tuli 3 kk kuluttaa ihme selittelyin. Olin jo päättänyt tuona aikana etten enää ota yhteyttä. Sitten vielä sovimme tapaamisen, johon hän ei tullut. En kysellyt viestillä perään, mutta häneltä tuli pahoitteluviesti ettei ollut muistanut. En vastannut. Tuosta on jo vuosia aikaa eikä hän ole ottanut yhteyttä.
Ajattelin, että hän oli paras ystäväni kunnes alkoi tehdä ohareita.
Ystävän sekoilu alkoholin kanssa äitiy niin pahaksi, ja käytös sekä humalassa että loppuvaiheessa myös selvin päin alkoi olla loukkaavaa ja holtitonta (esim. sovituista asioista ei pidetty kiinni, tapaamiset suunniteltiin aina alkoholin ympärille ja tilanteesta riippumatta sitä vedettiin tappiin asti, kiukuteltiin, jos muut eivät halunneet juoda). Totesin jossain vaiheessa, että näen ystävääni vain tilanteissa, joissa ei juoda alkoholia. Tämän jälkeen emme ole tavanneet.