Lue keskustelun säännöt.
En ole osannut tukea lastani oikein, harmittaa vaikka miten yritin.
11.06.2025 |
Vähän kateellisena seuraan kavereiden nuoria aikuisia jotka etenevät elämässään :(
Kiellettyä tunteita, ääneenhän näistä ei oikein voi missään puhua. Onko kellään muulla ollut samanmoista tai olenko ainoa?
Kommentit (12)
onko tukeminen puskemista, arvostelua, puuttumista ja mikromanagerointia? vai hänen itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on, kasvamista omaksi itsekseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakin äiti marttyyrinä "kaikkensa on yrittänyt" ja kun "muilla menee niin hyvin". Kouluhommat ja työelämä alkoi sujua vasta kun pääsin eroon tästä vaikutuspiiristä. Ja nyt menee mukavasti.
Lapsi on juuri oikeanlainen. Ehkä tiedostava jotenkin. Muut menevät muodin tai jonkun pakon mukana.
Vierailija kirjoitti:
Omakin äiti marttyyrinä "kaikkensa on yrittänyt" ja kun "muilla menee niin hyvin". Kouluhommat ja työelämä alkoi sujua vasta kun pääsin eroon tästä vaikutuspiiristä. Ja nyt menee mukavasti.
Kiva kuulla että menee mukavasti!
En tietenkään hänelle ajatuksiani esiin tuo. Mutta kyllä pieni harmitus tuolla takaraivossa kun en osannut tsempata oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kertoisitko vaikka miten epäonnistunut lapsesi on? Ja missä suhteissa? Niin sitten osattaisiin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
No kertoisitko vaikka miten epäonnistunut lapsesi on? Ja missä suhteissa? Niin sitten osattaisiin auttaa.
Se ei ole relevanttia, vaan nämä tunteet, joiden kanssa painin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi voi, kun lapsi ei olekaan juuri sellainen kuin sinä haluaisit.
Onhan se syy relevantti. Onko lapsi väkivaltarikollinen tms oikeasti kurjaa, vai johtuuko pettymyksesi tyyliin välivuodesta tai työttömyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempana sitä on aina kesken ja vaillinainen, kuten ihmisenäkin.
Olet varmasti tehnyt sen, mitä olet osannut ja tilanteessasi jaksanut.
Olet myös epäonnistunut asioissa& hoitanut tilanteita huonosti, ihan kuten me kaikki muutkin vanhemmat.
Ymmärrän, että vertailu aiheuttaa sekalaisia tunteita, joiden kanssa painit ja pohdit, mitä olisi voinut tehdä toisin.
Kirjoita lapsellesi kirje? Sitä ei ole pakko lähettää tai antaa.
Anna itsellesi anteeksi, muista että vain hyvä vanhempi kykenee reflektoimaan omaa toimintaansa.
Se, ettei lapsesi etene tänään samoja polkuja kuin muut, ei tarkoita ettei hän löydä joku päivä perille.
Tsemppiä 💚
Ap, olet tehnyt kaiken varmaan just ,niinkuin pitääkin. Lapset vaan ovat perusluonteeltaan niin erilaisia. Yksi on helposti innostuva aktiivinen ja tietää mitä tahtoo ja toinen taas ns taivaanrannan maalari, joka ei tajua ,että kaikki ei tule kuin manulle illallinen , on ihan laa, laa. Eikä sille mitään voi. Meilläkin on tällaiset tapaukset.
Me vanhemmat olemme olleet aina innostuneita asioista.
Ootkohan tukenut vähän liikaakin sitten, jos niikseen. Toisaalta, ei kaikkien tarvitse edetä työelämässä. Hänellä lienee omat mielenkiinnon kohteet, pitäiskö sitten niissä tukea.