Mä en koskaan kelpaa mun vanhemmille...

Korkea aika muuttaa katsontakantaa ja alkaa miettimään, kelpaavatako vanhempasi sinulle. 

Älä tapaa heitä. Yhteydenpito minimiin. Huomaat että irtiotto parantaa mielenterveyttäsi.

Jotkut vanhemmat vaan ovat sellaisia, on helpompi valita oma suosikki, varsinkin jos lapsi on ns. helppo ja ei tarvitse aikuisen tukea paljon. Käytännössä tää tarkoittaa sitä että vanhemmilla itsellään ei ole keinoja tukea ja kasvattaa lasta. Joiltakin ihmisiltä puuttuu kyky toimia empaattisesti. Sellainen voi johtua vaikka persoonallisuushäiriöstä.

Mä oon vaan huonossa tilanteessa kun ei ole muitakaan, ei ystäviä ja sukuun en pidä yhteyttä. Veljen kanssa välit ok kun ei pidetä yhteyttä. Harmittaa, sitä koko ajan toivoo että olisi ymmärretty vanhemmilleen. En kyllä arvosta sellaisia joilla on suosikki lapset. 

Ap

Sun pitää pelastaa itse itsesi. Karuahan se on, kun tuntee että omat vanhemmat ei välitä, mutta heitä ei oikein voi muuttaa.

No voisiko olla peiliin katsomisen paikka? Voisitko itse tehdä jotain paremmin? Arvostus pitää ansaita. Älä uhriudu pysy liikkeessä ja tee jotain hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Älä tapaa heitä. Yhteydenpito minimiin. Huomaat että irtiotto parantaa mielenterveyttäsi.

Tämä. Itselleni myös koko ajan kommentoitiin negatiiviseen sävyyn kaikkea mahdollista elämässäni. Sukukokouksissa tms. sitten jopa nolattiin kertomalla asioitani suurimpanakin vitsinä.

Välien katkaisu on ollut itselleni suurin mielentervettä parantava teko.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vaan huonossa tilanteessa kun ei ole muitakaan, ei ystäviä ja sukuun en pidä yhteyttä. Veljen kanssa välit ok kun ei pidetä yhteyttä. Harmittaa, sitä koko ajan toivoo että olisi ymmärretty vanhemmilleen. En kyllä arvosta sellaisia joilla on suosikki lapset. 

 

Ap

Tuonkin olen itse kokenut. Mutta sitten taas, yksinolokin oli lopulta paljon mielekkäämpää kuin ainaisen v*ttuilun ja arvostelun kuunteleminen.

Ja kun ei ollut tuota henkistä taakkaa koko ajan harteillaan, niin vähitellen sitä alkoi olla energiaa tutustua uusiin ihmisiin. Aiemmin kun oli koko ajan niin luuseri-olo, että ajattelin ettei kukaan halua kanssani olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vanhemmat vaan ovat sellaisia, on helpompi valita oma suosikki, varsinkin jos lapsi on ns. helppo ja ei tarvitse aikuisen tukea paljon. Käytännössä tää tarkoittaa sitä että vanhemmilla itsellään ei ole keinoja tukea ja kasvattaa lasta. Joiltakin ihmisiltä puuttuu kyky toimia empaattisesti. Sellainen voi johtua vaikka persoonallisuushäiriöstä.

Joo tätä mä epäilen. Äitini ei osannut kasvattaa mua, pakeni töihin, teki vaan ylitöitä kun olin pieni. Meillä ei ole kunnollista suhdetta edes nyt. Mä en saanut kuulua tai näkyä kodissa, piti olla kiltti. Mun olis pitänyt hoitaa kotia, veljen ei tarvitse kun on poika. Näin mulle uskoteltiin nuorena. Jos kiukuttelin mun äitini suuttui mulle ja sanoi että ai kun mä olen ilkeä tai sitten että toivoo mulle samanlaista tytärtä kun mä olen. Mun isä nyt ainakin valinnut puolensa, on täysin veljeni ja hänen vaimonsa pauloissa. Ylpeä puhuessaan heistä.

Ap