jos kyseessä on harvinainen tapahtuma ja kiusaaminen ei ole kovin vakavaa (esim selkään antamista tai teräaseilla uhkailua) niin tyydyn kyllä vain lohduttamaan omaa lastani. Yritän antaa lapsilleni eväitä sietää jonkinasteista kiusaamista, koska liika herkkänahkaisuus ei kyllä ole tässä maailmassa hyväksi. Seuraava askel olisi sitten ehkä mennä itse puhumaan ko. lapsille. Vanhemmille puhuminen täytyy aina miettiä tapauskohtaisesti. Joillekin ei kannata, jotkut taas voivat tehdäkin jotain asian eteen.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu