Seura: Kun Arjan rahat hupenivat ja edunvalvoja äkkirikastui Kuka pitää puoliamme, kun emme itse enää pysty?

(Provo)

Tässä on taas yksi niistä tarinoista, jotka paljastavat, kuinka helposti vanhus voi jäädä täysin omien lastensa armoille ja kuinka yhteiskunta katsoo vierestä.

Muistisairas Arja menetti talonsa, siivoojan ja kunnollisen elämän. Edunvalvoja oli oma tytär, joka sattumalta osti uuden auton ja ulkomaanasunnon. Ja Arja? Pyykkivuoren ja likaisen lounaan keskellä, eikä kukaan pitänyt huolta.

Missä vaiheessa lapsesta tulee huoltaja ja milloin huoltajasta tulee hyväksikäyttäjä? Ystävät huolestuivat, mutta viranomaiset olivat hitaalla. Toinen tapaus, jossa hyväuskoinen äiti uskoo, että oma tytär kyllä hoitaa kaiken. Ja sitten se oma rakas lapsi vie enemmän kuin antaa.

Mammat, kuinka moni teistä oikeasti tietää, mitä tapahtuu, kun edunvalvontavaltuutus aktivoidaan? Oletteko miettineet, mitä käy, jos valittu henkilö ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jos vaikka oma lapsi tai lapsen puoliso alkaakin käyttää valtaa väärin?

Tämä ei ole poikkeus. Tämä on se todellisuus, johon moni vanhus voi herätä liian myöhään eikä enää itse kykene reagoimaan. Kun muisti katoaa, katoaa myös valta omaan elämään.

Kertokaa rehellisesti - luotatteko omiin lapsiinne niin paljon, että uskaltaisitte jättää heille valtakirjan kaikesta? Vai pitäisikö meidän lopulta pelätä enemmän omia kuin vieraita?