Kun on 50 vuotias niin tuntuuko aika pitkältä siihen kunnes on 70 vuotias?

Vierailija kirjoitti:

Tuota on tutkittu ja johtuu siitä että ihmiset ei enää kehitä itseään ja tee uusia asioita siinä 25v jälkeen. Sen takia aika tuntuu menevän nopeammin kun tehdään vaan samaa juttua päivästä toiseen. Sitten 0-25 menee taas hitaasti koska ihminen kehittyy ja oppii kaikki uudet asiat siinä vaiheessa

Jep. Lukaiskaa kirja "kuolleiden kanssa kassajonossa". Kirjoittanut Leena Tähtinen . Siinä tästäkin ilmiöstä juttua.

Jos miettii vaikka 19-20 vuotta taaksepäin, aika tuntuu menneen nopeasti. Jos mietin esim. Viikko sitten, puoli vuotta sitten, viime kesänä - niistä tuntuu olevan ikuisuus.

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä alkaa ajatella, että kuolema on kohta lähellä? Tai että sen kuoleman ajatus konkretisoituu.

Minä aloin ajatella noin 47-vuotiaana. Hirvitti ajatellakin 17 vuotta taaksepäin, kun ne tapahtumat tuntuivat olleen kuin 3-4 vuotta aikaisemmin. Nyt ikää 53, ja tuo sama 17 vuotta menee ihan hujauksessa, enkä edes usko, että elän niin kauan.

Just viikonloppuna kuuntelin Metallican Black-albumia, jonka ostin silloin kun se julkaistiin 1991 eli 34 vuotta sitten. Ei millään jaksa uskoa että siitä on niin kauan. Tai WTC-tornien romahdus 2001, siitä tulee nyt syyskuussa 24 vuotta.  Elämä tuntuu kestävän ikuisesti kolmekymppiseksi asti, sen jälkeen kaikki tuntuu menevän pikakelauksella.

Pitkältä tuntuu. Vielä 20 v eläkkeeseen. Kyllä se tuntuu todella pitkältä.

Tuntuuhan tuo. Olen 50 v. Elämäni on tylsää, yksinäistä ja vihaan työtäni. Tuntuu, että sinne 67 vuoden tavoite-eläkeikään asti on ikuisuus. Jaksaa, jaksaa.... 

Ei mulla ole koskaan ollut sellaista tunnetta, että aika menisi jotenkin nopeasti. Se ilo sentään tästä, kun on yksinäinen ja epäonnistuja ja kaikessa huono, että elämä tuntuu pitkältä :D

Sama aika ku 3kymppisestä 5kymppiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sama aika ku 3kymppisestä 5kymppiseksi. 

Se on pitkä aika, kun istuu siinä samassa lähiöbaarissa, samassa pöydässä, samojen naamojen kanssa. Jutut kiertää sitä samaa kehää. 95-lätkäkulta ikuinen kestosuosikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä alkaa ajatella, että kuolema on kohta lähellä? Tai että sen kuoleman ajatus konkretisoituu.

Minä aloin ajatella noin 47-vuotiaana. Hirvitti ajatellakin 17 vuotta taaksepäin, kun ne tapahtumat tuntuivat olleen kuin 3-4 vuotta aikaisemmin. Nyt ikää 53, ja tuo sama 17 vuotta menee ihan hujauksessa, enkä edes usko, että elän niin kauan.

Just viikonloppuna kuuntelin Metallican Black-albumia, jonka ostin silloin kun se julkaistiin 1991 eli 34 vuotta sitten. Ei millään jaksa uskoa että siitä on niin kauan. Tai WTC-tornien romahdus 2001, siitä tulee nyt syyskuussa 24 vuotta.  Elämä tuntuu kestävän ikuisesti kolmekymppiseksi asti, sen jälkeen kaikki tuntuu menevän pikakelauksella.

Mä olen myös 47 ja WTC, Estonia ym tuntuu todella kaukaisilta. Meinasin muuten ensin kirjoittaa että Titanic, kertonee jotain :D Silti en tunne itseäni muumioksi, on vaan hurjaa miten paljon elämään onkin mahtunut. Asuinpaikkoja, työpaikkoja, suhteita, nousuja ja laskuja. Ja hyvässä tapauksessa vielä ehtii tapahtua vaikka mitä, mikä on huikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuhan tuo. Olen 50 v. Elämäni on tylsää, yksinäistä ja vihaan työtäni. Tuntuu, että sinne 67 vuoden tavoite-eläkeikään asti on ikuisuus. Jaksaa, jaksaa.... 

Ei mulla ole koskaan ollut sellaista tunnetta, että aika menisi jotenkin nopeasti. Se ilo sentään tästä, kun on yksinäinen ja epäonnistuja ja kaikessa huono, että elämä tuntuu pitkältä :D

Positiivinen ajattelu sulla sentään on. Naurahdin tuolle sinun loppukommentille :) Halaus! 

Kyllä. Sehän on melkein toisen vanhempani ikä. Olen 52, ja elävä vanhempani 74.

Oma elämäni ei ole valmiissa muotissa, siinä on paljon kesken. Ehkä siksi se tuntuu menevän tällä hetkellä hitaasti. 40-50 väli meni paljon nopeammin. Silloin asiat olivat täysin eri tavalla.

Toinen samanikäinen nainen taas väitti päinvastaista, koska työelämässä ei ollut mitään uutta. Arkikin kulki samaa rataa. 

Vierailija kirjoitti:

Sama aika ku 3kymppisestä 5kymppiseksi. 

Mutta tuntuu nopeammalta, koska se on prosentuaalisesti pienempi aika koko elämästä. Sen vuoksi lapsuus tuntuu pitkältä, kun vuosikin on prosentteina aika iso osa elämästä, toisin kuin vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Jos miettii vaikka 19-20 vuotta taaksepäin, aika tuntuu menneen nopeasti. Jos mietin esim. Viikko sitten, puoli vuotta sitten, viime kesänä - niistä tuntuu olevan ikuisuus.

Muutimme paikkakuntaa, kun poika oli pieni. Ympäristö vaihtui täysin. Hänen varhaisesta lapsuudestaan on aina tuntunut olevan ikuisuus. Jopa enemmän kuin vanhemman siskon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama aika ku 3kymppisestä 5kymppiseksi. 

Se on pitkä aika, kun istuu siinä samassa lähiöbaarissa, samassa pöydässä, samojen naamojen kanssa. Jutut kiertää sitä samaa kehää. 95-lätkäkulta ikuinen kestosuosikki.

Sinä tunnut istuvan, kun tiedät mitkä jutut kiertää. Se, että oon saavuttanut 5kympin iän, ei tarkoita, että juon ja elämä eletty. Juotko minun tienaamia verorahoja?

Vierailija kirjoitti:

Tuota on tutkittu ja johtuu siitä että ihmiset ei enää kehitä itseään ja tee uusia asioita siinä 25v jälkeen. Sen takia aika tuntuu menevän nopeammin kun tehdään vaan samaa juttua päivästä toiseen. Sitten 0-25 menee taas hitaasti koska ihminen kehittyy ja oppii kaikki uudet asiat siinä vaiheessa

Tuo riippuu ainakin omalla kohdalla vähän näkökulmasta. Mulle jo yksittäinen päivä tuntuu päinvastoin pitkältä, jos tekee yhtä ja samaa työtä. Sitten kun on monipuolinen touhupäivä niin kyllä menee nopeasti. 

Mutta jos ajanjaksoja tarkastelee jälkikäteen niin sellainen jakso joka on ollut yhtä ja samaa, tuntuu tosi lyhyeltä kun ei siinä ole mitään muisteltavaa. Sitten taas jossain kuukauden seikkailulomassa on muisteltavaa enemmän kuin harmaassa työvuodessa, joten jälkikäteen se tuntuu pitkältä vaikka silloin meni nopeasti 🤔

Vierailija kirjoitti:

50 vuodesta 60 vuoteen meni hujauksessa. 

Mitään en tehnyt enkä saanut aikaiseksi, yhtä möllötyämistä jos ei ole rahaakaan tehdä mitään.

Eikö tuo ole jo ansaittu tila, vuosien puurtamisen jälkeen?

Saavutan taloudellisen riippumattomuuden hyvillä kuukausituloilla näillä näkymin kuusikymppisenä. Siihen tuntuu olevan ikuisuus aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama aika ku 3kymppisestä 5kymppiseksi. 

Mutta tuntuu nopeammalta, koska se on prosentuaalisesti pienempi aika koko elämästä. Sen vuoksi lapsuus tuntuu pitkältä, kun vuosikin on prosentteina aika iso osa elämästä, toisin kuin vanhempana.

Kiitos tästä. Annoinkin jo palautteen sille, joka kehtasi muovata minusta baarissa istujan. Joo todellakin myös vanhemmuus tuntuu pidemmältä kun ikää tulee. Sain ensimmäisen 26 vuotiaana, hän on nyt 27 ja toisen 36 vuotiaana täyttää 18. Ensimmäisen kanssa aika meni kuin siivillä toisen kanssa kuin jurraisi paikoillaan. Onnellista aikaa kaikki. Olen myös mummu. Vanhempani ovat liki 8 kymppisiä ja meitä on jo 4 polvessa.