Saako hyvästä todistuksesta iloita?
Jotenkin tänä keväänä on vallinnut sellainen ilmapiiri, että koululaisen todistuksen numerot eivät merkkaa mitään ja että ei saisi kysyä millainen todistus tuli. Lapseni sai hyvän todistuksen ja oli itsekin todella iloinen saamastaan kympistä. Nyt jotenkin tuntuu, että siitä ei saa iloita tai kehua, tai muuten joku pahoittaa mielensä. Onko tämäkään nyt ihan tervettä, että omia saavutuksiaan täytyy vähätellä ja itseään pienentää tasapuolisuuden nimissä?
Kommentit (27)
Eipä saa iloita, koska se räsismiä jotain lukutaodotinta raukkaa kohtaan...
Ei mulla muuta.
Voi kirjoittaa, että lapsen keskiarvo oli 9. Lapsen luvalla. Todistusta en laittaisi nettiin.
Saa olla ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa hs mielipiteissä oli teksti, jossa kyseenalaistettiin se, että samat saavat aina stipendejä. Uskomatonta.
Niin no kyllähän se "hikipinko" nyt jotain tunnustusta työstään ansaitsee, kun luokkakaverit lähinnä kiusaavat. Vai?
Pinkoa pitääkin vähän kurmuuttaa nurkan takana. Se on sen osa.
Puhuin tuossa aloituksessa ihan oikeista keskusteluista sukulaisteni ja ystävieni kanssa, en someen kehuskelusta. En jaa henkilökohtaisia asioitani someen, saati sitten lasteni asioita. Kun keskustelut ihmisten kanssa menevät tyyliin näin:
Sukulainen: millä mielellä lapset lähtivät kesälomille?
Minä: ihan hyvillä mielin, lapseni sai käyttäytymisestä 10 todistukseen ja oli iloinen ja yllättynyt siitä
Sukulainen: ok, mutta ne todistuksen numerot eivät merkkaa mitään, jokainen lapsi on erilainen, minun lapseni sai 7
Ap
Olin todella iloinen lapseni yli 9 keskiarvosta. Mikään kovin suuri yllätys tämä ei minulle ollut. Somesta en pidä. Lähimmille, mukaville ihmisille voin tämän tiedon kertoa. Tilannetajua pitää olla, sellaisen ihmisen seurassa joka on kokenut koulun vaikeaksi en mainostaisi. Lapseni on tehokas tiedon prosessoija. Kyllä siitä faktasta iloinen saa olla!
Intersrktionaalien mielestä ei saa.
No onhan se väärin ettei laiskottelusta anneta stipendiä...