Miksi joidenkin ihmisten on vaikea käsittää että ihminen haluaa eri asioita elämässä kuin he itse?

Ja toinen juttu on se, että miksi jotkut kuvittelevat että kaikkien kulttuurien edustajat ovat "pohjimmiltaan samanlaisia"? Eivät ole. Jossain kulttuureissa on ihan ok t@ppaa oma tytär jos hän on ollut miehen kanssa. Meillä kysyttäisiin tytöltä et ootko ok, annoitko suostumusta? Näin esimerkiksi.

Jonkinlainen aivovamma. 

Eräs sukulaisnainen joskus sai slaagin kun juttelin omista uravalinnoistani, että "entä jos ei halua X". Omasi ilmeisesti kyvyttömyyden hahmottaa erillisyttään minusta ihmisenä, kun kuvitteli minun puhuvan hänestä. Tai siis... En ole sukua hänelle, vaan sukulaismies panee häntä. Eli ei ole perinnöllistä.

Jotkut ne polttaa tupakkaa vaikka heille sanoisi että typerämpää harrastusta ei voi olla.

Huomaan että suuret ikäluokat on pitkälti opetettu ajattelemaan, että kaikilla on samat unelmat, päämäärät ja tahtotilat, ja jos joku normista poikkeaa, on hän vain eksynyt ja tarvitsee oikaisua toisilta.

Minulla on suvussakin ikäihmisiä, jotka kuvittelevat että kaikki naiset haluavat keittiöremontin ja kuusi lasta, kaikki miehet taas kalliin puvun ja uran. Huuto ja leukojen loksunta on ollut melkoista, kun olemme suvun kahden nuoremman sukupolven edustajina korjanneet näitä käsityksiä.

Sen yritän toki ymmärtää, että heidän nuoruutensa maailmassa pakotettiin olemaan tietyssä muotissa ja siitä ulos hyppääminen oli vaarallista. Jos nainen ei halunnut naimisiin ja lapsia, oli hän hysteerinen hullu ja ansaitsi tulla suljetuksi laitokseen. Mies, joka ei halunnut olla 15h/pvä töissä oli selkärangaton nahjus ja ansaitsi joutua köyhäintaloon keuhkosairaiden kanssa lyötäväksi.

He vaan kerta kaikkiaan ovat oman aikansa tuotteita ja elävät vanhanakin pelossa. Traumaahan siinä eletään.

Erilaisuuden pelkohan on tosi yleistä. Ja näin marginaali-ihmisenä, jopa lähisuvussa on porukkaa joka ei kertakaikkkaan voi ymmärtää, että toiset valitsevat elää toisin ihan arvopohjalta. Heillä hiertää se itse rakennettu häkki, jossa ei sitten ihan viihdykään. Miksi, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan että suuret ikäluokat on pitkälti opetettu ajattelemaan, että kaikilla on samat unelmat, päämäärät ja tahtotilat, ja jos joku normista poikkeaa, on hän vain eksynyt ja tarvitsee oikaisua toisilta.

Minulla on suvussakin ikäihmisiä, jotka kuvittelevat että kaikki naiset haluavat keittiöremontin ja kuusi lasta, kaikki miehet taas kalliin puvun ja uran. Huuto ja leukojen loksunta on ollut melkoista, kun olemme suvun kahden nuoremman sukupolven edustajina korjanneet näitä käsityksiä.

Sen yritän toki ymmärtää, että heidän nuoruutensa maailmassa pakotettiin olemaan tietyssä muotissa ja siitä ulos hyppääminen oli vaarallista. Jos nainen ei halunnut naimisiin ja lapsia, oli hän hysteerinen hullu ja ansaitsi tulla suljetuksi laitokseen. Mies, joka ei halunnut olla 15h/pvä töissä oli selkärangaton nahjus ja ansaitsi joutua köyhäintaloon keuhkosairaiden kanssa lyötäväksi.

He vaan kerta kaikkiaan ovat oman aikansa tuotte

Osittain totta, sitten taas ei. On ihan ok olla rohkea ja toteuttaa itseään tiettyyn rajaan saakka, mutta on silkkaa itsesuojeluvaiston puutetta ylitellä rajoja holtittomasti - tällä ei ole mitään tekemistä traumojen kanssa, vaan pelkästään ihmisyyden ja järjen. Itse en esimerkiksi koskaan perustaisi homoperhettä, koska epäilen sen nykymaailmassa ottavan turpaan useammassa sukupolvessa.