Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta tullut kipuherkempi alatiesynnytyksissä?
19.09.2008 |
Minulla on kolme normaalia alatiesynnytystä takana. Kun menin synnyttämään kuopusta, niin en todellakaan ollut valmis kohtaamaan kipua enää siinä määrin kuin ennen ekaa synnytystäni. Pyysin epiduraalin ja sassiin, heti kun sen vaan sai.
Kipu ei jalosta ihmistä, vaan päinvastoin. Koettu kipu on varastoitunut sisääni ja kun synnytyskipu alkaa, niin ajattelen, että en jaksa tätä enää, kun tiedän, että se vain pahenee ja pahenee.
Minulla synnytykset ovat edistyneet nopeasti heti, kun olen saanut kiuvunlievitystä, joten ilman puudutteita kipuilu tuntuu turhalta paikallaan junnaamiselta. lman kivunlievitystä vain kärsisin lihakset kireinä pidätellen, vaikka kuinka yrittäisin olla rentona.
Muuten kuin synnyttäessä en ole niin kipuherkkä. Esim hammaslääkäri saa porata minua ilman puudutusta tosin jo raskaana olessani olen niin kipuherkkä, että hammaslääkärissä kyyneleet nousevat silmiini kun porataan, vaikka muulloin ei niin.
Kommentit (7)
Synnytyskipua tms. en erityisemmin pelkää (tosin olen saanut synnytyksissä hyvät kivunlievitykset), mutta hammaslääkäriä kammoan aika lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin olevani erityisen kipuherkkä, mutta synnytyksessä huomasin, että en olekaan. Olen raskaana nyt ja tiedän mitä tuleman pitää, mutta olen jotenkin että "ihan sama kuinka paljon sattuu". Mulla oli tosi pitkä, vaikea ja kivulias synnytys, mutta siitä huolimatta se oli ihan mielettömän upea kokemus, eikä kivulla ole siksi mitään väliä, kestän sen joka tapauksessa.
Silloin on ollut helppo keskittyä siihen palkintoon ja ammentaa sieltä motivaatiota. Lisäksi synnytyskivussa mua jotenkin auttoi se, ettei se aiheutunut mistään ulkopuolisesta vaan tuli mun omasta kropastani.
Sen sijaan jo synnytysten jälkeen olin taas ihan oma itseni enkä yhtään aiempaa vähemmän kipuherkkä (en toisaalta enemmänkään). Esim. synnytyksessä syntyneitä komplikaatioita korjattaessa oli enää vaikea löytää motivaatiota siitä että mulla oli vauva kotona, ja vaikka kysymys ei ollut läheskään yhtä kovasta kivusta kuin supistuksissa, se tuntui jotenkin pahemmalta.
mieluummin synnytykseen kuin hammaslääkäriin! :)
Synnytyksessä kipu on hyvää kipua ja vie hommaa eteenpäin.
Hammaslääkärissä? Öök ja eek jo se poran ääni!
Minulla 2 niin kipeää alatiesynnytystä että luulin niiden aikana kuolevani kipuun, epiduraalista ja ilokaasusta ei mitään hyötyä. Toisella kertaa muistin ekan synnytyksen kivun määrän ja itkin vuolaasti pelkästä pelosta etten enää kestäisi sellaista tuskaa.
Nykyään en kestäisi oikein minkäänlaista kipua. Ja siis ennen lapsia kestin kipua tosi hyvin, tykkäsin jopa hammaslääkärissä käynnistä ilman puudutteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ennen ollut kipuherkkä, itse asiassa aika harva nainen on niin kipuherkkä kuin miehet yleisesti.
Mutta minulla oli kaksi todella kivuliasta synnytystä, räjähdysmäinen (kätilön kuvaus) kohdunsuun aukeaminen molemmissa. Kivunlievitystä en saanut. Ja ihan rehellisesti olisin mieluummin tappanut itseni kuin vienyt sen homman loppuun. Luoja kiitos mulle ei annettu tappovälineitä silloin... !
Taju meinasi mennä ja olisin tehnyt mitä vain että se olisi loppunut.
Nyt en kestä ajatustakaan enää mistään alapään ronkkimisesta enkä kivusta. Synnytyksestä on jo kohta vuosi enkä vieläkään uskalla mennä kierukan laittoon, pelottaa se kipu niin vietävästi.
Mulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa vaihtelevasti kivuliaita jaksoja. Nyt vuosien kuluttua näitä kipuja jaksaa huomattavasti huonommin kuin alussa, ne ikään kuin vie suhteettomasti tilaa elämästä. Siinä saa oikein tosissaan hokea itselleen, että tämä menee ohi, tämä menee ohi. Olen tullut herkäksi myös muulle kuin tuohon sairauteen liittyvälle kivulle, joku jalan nyrjähtäminen tuntuu ihan kauhealta, puudutukset pyydän aina hammaslääkärissä jne jne. Eli komppaan teoriaasi, että koettu kipu jotenkin varastoituu sisään ja pullahtaa ulos uudessa kiputilanteessa pahentaen sitä uutta kipua.
Meidän perheeseen haluttaisiin perheenlisäystä, mutta en tiedä, miten kestää näiden muiden kipujen päälle vielä raskausajan kivut ja vaivat ja terveydenhoitajien/lääkäreiden sörkkimiset, saati synnytys. Tästä kommentista tulee varmasti ikävää huutelua, mutta näin koen asian nyt.