Mun sos.tilanteiden pelko on ollut melkeen sairallisella tasolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juo viinaa, se auttaa.

Rehellisesti, annoin itse tälle alapeukun, syystä että en itse kannata päihteiden käyttöä ratkaisuna mt-ongelmiin. -ap

No hommaa bentso resepti ja vedä niitä

Eikä bentsoja. Ite en koskaan lähtenyt niihin, mulla oli fiksu lääkäri

Mullakin oli fiksu lääkäri, sain opinnot suoritettua, pääsin työelämään ja löysin ihanan puolison bentsojen avustuksella. Nyt en ole käyttänyt niitä 11 vuoteen. Alkoholia (tai muita päihteitä) en käytä. Nämä eivät ole mitään mustavalkoisia asioita. -eri

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa sairallinen? Sairallisella tasolla? Sairaallinen? 

Sairaalla tasolla piti kirjoittaa, mutta kirjoitin näemmä sen verran innokkaasti tästä omasta projektistani, että kielentarkistus jäi. Onko sinulla muuten useinkin tapana tarkistaa ja keskittyä nettipalstoilla siihen oikeinkirjoitukseen sen ihmisen kertoman ongelman sijasta? Itse asiassa mulla tuli sellainen olo, että mun sos.tilanteiden pelko on vielä aika pieni ongelma, jos löytyy tällaistakin, että joku ei jaksa auttaa tai tsempata toisia vaan kommentoi vaan sitä niiden kirjotustyyliä. Empatiakyvyn puuttuminen on vielä isompi ongelma mun mielestä. :D -Ap

Tutulta kuulostaa. Mulla on lääke nykyään käytössä ja on auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina miettinyt mistä tämä johtuu.

Onko teillä niin valtavan suuri ego, ettette kestä ajatusta siitä, että joutuisitte jollain tavalla menettämään kasvonne?

Mitä? Pikemminkin ei mitään egoa vaan erittäin huono itsetunto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa sairallinen? Sairallisella tasolla? Sairaallinen? 

Sairaalla tasolla piti kirjoittaa, mutta kirjoitin näemmä sen verran innokkaasti tästä omasta projektistani, että kielentarkistus jäi. Onko sinulla muuten useinkin tapana tarkistaa ja keskittyä nettipalstoilla siihen oikeinkirjoitukseen sen ihmisen kertoman ongelman sijasta? Itse asiassa mulla tuli sellainen olo, että mun sos.tilanteiden pelko on vielä aika pieni ongelma, jos löytyy tällaistakin, että joku ei jaksa auttaa tai tsempata toisia vaan kommentoi vaan sitä niiden kirjotustyyliä. Empatiakyvyn puuttuminen on vielä isompi ongelma mun mielestä. :D -Ap

Tämä, samaa mieltä sinun kanssa ap

Onko joku teistä kokeillut mennä niihin joihinkin ryhmiin mukaan? Näin joku aika sitten jossain (netin syövereissä) ilmoituksen, että haettiin osallistujia johonkin jännittäjien ryhmään. Multa meni se ohi, mutta jäin miettimään, pitäiskö joskus osallistua sellaiseen

Tai onko joku kokeillut jotain niitä selfhelp kirjoja? Osaako joku suositella jotain? -edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina miettinyt mistä tämä johtuu.

Onko teillä niin valtavan suuri ego, ettette kestä ajatusta siitä, että joutuisitte jollain tavalla menettämään kasvonne?

Heh, sinun pahin ongelmasihan on tuo huomionkipeä trollaaminen. Noin käy kun kaikki hylkäävät luonteen takia ja vain provosoimalla irtoaa sitä huomiota. Tsemppiä silti, et sinä valinnut tuollaiseksi kasvaa, jotain mennyt lapsuudessa todella pahasti pieleen. 

 

Outo neuvo sosiaalisella yli 60 vuotiaalla seuramiehelle, jolla naisia joka kaupungissa

Eli siipiveikolle. Vai huomiotako sinä heiltä haet etkä ilmaista majoitusta ja päänahkaa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvin paha sosiaalisten tilanteiden pelko, ja pahimpia paikkoja on koulutukset, kokoukset, kaffepöydässä istuminen ja yhteisruokailut. Toki moni muukin paikka saa kylmän hien nousemaan pintaan.. 

Mulla on auttanut venlafaksiini-niminen lääke. Ilman sitä en ennen pystynyt  kulkemaan bussilla tai edes käymään aina ruokakaupassa. Tällä hetkellä sen lisäksi/tueksi on Opamox sekä ketipinor mitä voi ottaa tarvittaessa. 

Suosittelen myös lämpimästi nettiterapiaa! Siihen saa lähetteen omalta lääkäriltä. 

Tämä on kuin minun kirjoitukseni. Voin mennä ruokapaikkaan läheisten kanssa, mutta sama toiminta työkavereiden kanssa aiheuttaa kamalan ahdistuksen.

Sain lääkäriltä essitalopraamireseptin, mutta aloitus pelottaa kun luin,  että voi aiheuttaa sydänsairauksia jopa ja pahat lopetusoireet yms. Mietin vielä, mitä tekisin sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Mulla on lääke nykyään käytössä ja on auttanut.

Mikä lääke sulla on?

Ruokapaikkoihin meno on pahinta mitä tiedän ja en ole ikinä varannut ravintolasta pöytää ja olen keski-ikäinen. Itselläni sosiaalisten tilanteiden pelko pahentui korona aikana todella paljon ja meillä alkoi etätyöt mitkä jatkuu edelleen, jotenkin olen ihan mökkiintynyt. Hurja muutos itselläni siitä millainen olin nuorena kun en silloin yhtään pelännyt sosiaalisia tilanteita, nyt en tyyliin pysty käymään juuri missään enkä ainakaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku teistä kokeillut mennä niihin joihinkin ryhmiin mukaan? Näin joku aika sitten jossain (netin syövereissä) ilmoituksen, että haettiin osallistujia johonkin jännittäjien ryhmään. Multa meni se ohi, mutta jäin miettimään, pitäiskö joskus osallistua sellaiseen

En ole ap mutta itselleni jännittäjänä pahin painajainen olisi mennä mukaan johonkin tuollaiseen ryhmään.

Beetasalpaaja (Ranoprin) auttaa hallitsemaan fyysisiä oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku peukutti alas. Haluaisitko perustella, mikä sai sinut painamaan juuri sitä? Eikö sen ajattelisi olevan hienoa, että joku pyrkii tarttumaan härkää sarvista ja tekemään omille ongelmilleen jotain? Sosiaalisten tilanteiden pelko vaatii nimenomaan altistusharjoitusta.

Itselläni ei altistus ole auttanut. Hikoilen ja jännitän silti ihmisten parissa. Tai on se kai auttanut siinä määrin, että nykyään menen ihmisten pariin vaikka jännitän? Mutta ei se kivaa ole. Ja varmaa johtuu siitä että mua pienempänä kiusattiin ja olen aika herkkä. 

Tuo kiusaaminenhan se on. Monet noita terapiassa käsittelee. 

Toistan itseäni mutta pyri välttämään ennakkoluulojen syntymistä. Tässä on kaksi eri ihmisen ilmettä: 😁😒 Mieti mitä tulkintoja niistä voit tehdä. Mieti miksi ihminen käyttäytyy eri tilanteissa kuten käyttäytyy? Mitkä ovat ihmisen motiivit havaintojesi pohjalta. Erota tosiasiat ja epätosi toisistaan ja tee ainoastaan tosiasioiden pohjalta johtopäätelmä.

Mullakin jännittäminen alkoi hallita elämää niin, että se vaikutti esim. ammatinvalintaan ja kaikkeen muuhunkin. Mietin, että joudun luopumaan työnteosta kokonaan, mutta onneksi sain työterveyslääkäriltä apua lääkityksen muodossa. Sillä olen pärjännyt nyt 25 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvin paha sosiaalisten tilanteiden pelko, ja pahimpia paikkoja on koulutukset, kokoukset, kaffepöydässä istuminen ja yhteisruokailut. Toki moni muukin paikka saa kylmän hien nousemaan pintaan.. 

Mulla on auttanut venlafaksiini-niminen lääke. Ilman sitä en ennen pystynyt  kulkemaan bussilla tai edes käymään aina ruokakaupassa. Tällä hetkellä sen lisäksi/tueksi on Opamox sekä ketipinor mitä voi ottaa tarvittaessa. 

Suosittelen myös lämpimästi nettiterapiaa! Siihen saa lähetteen omalta lääkäriltä. 

Tämä on kuin minun kirjoitukseni. Voin mennä ruokapaikkaan läheisten kanssa, mutta sama toiminta työkavereiden kanssa aiheuttaa kamalan ahdistuksen.

Sain lääkäriltä essitalopraamireseptin, mutta aloitus pelottaa kun luin,  että voi aiheuttaa sydänsairauksia jopa ja pahat lopetusoireet yms. Mietin vielä, mitä tekisin

Minulla on krooninen sydänsairaus ja olen käyttänyt lääkettä. Ei ole ollut haittavaikutuksia ja on auttanut. Puolikas päivässä on riittänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina miettinyt mistä tämä johtuu.

Onko teillä niin valtavan suuri ego, ettette kestä ajatusta siitä, että joutuisitte jollain tavalla menettämään kasvonne?

Mitä? Pikemminkin ei mitään egoa vaan erittäin huono itsetunto. 

Minulla ainakin on todella huono itsetunto ja todella paha sosiaalisten tilanteiden pelko.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin jännittäminen alkoi hallita elämää niin, että se vaikutti esim. ammatinvalintaan ja kaikkeen muuhunkin. Mietin, että joudun luopumaan työnteosta kokonaan, mutta onneksi sain työterveyslääkäriltä apua lääkityksen muodossa. Sillä olen pärjännyt nyt 25 vuotta.

Työpaikassani varmaankin joutuisi seuraavalla yt irtisanomiskierroksella irtisanotuksi jos menisin sanomaan työterveyslääkärille että olen sosiaalisten tilanteiden pelkoinen.