Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää työtäni, vaikkei siinä ole mitään muuta vikaa kuin esimies
28.05.2025 |
Joka päivä esimies hankaloittaa kaikkea. Tahallisesti, tahattomasti. En pysty tekemään töitäni hyvin, edes keskinkertaisesti. Kaikki sujuu erinomaisesti, kun esimies on lomalla tai muuten poissa. Minulla ei ole mitään ongelmia kenenkään muun ihmisen kanssa, ei työpaikalla, ei vapaa-ajalla. Esimiehen mukaan olen vaikea ihminen, kun valitan kaikesta.
Yksinkertainen esimerkki: Tarvitsin yhden raportin, jotta pystyin itse palauttamaan ison työn eteenpäin. Kaikki odottivat sitä isoa työtä ja hiillostivat minua, kun en sitä toimittanut. Kerroin, että odotan esimieheltä edelleen sitä raporttia. Kävikin ilmi, että raportti oli valmis, mutta esimies oli unohtanut kertoa siitä minulle. Sen sijaan, että esimies olisi pyytänyt anteeksi, hän syytti minua siitä, etten ollut kysynyt sen valmistumisesta. Minun olisi siis pitänyt tunnin välein kysyä josko se raportti olisi valmis? Odotin raporttia kaksi päivää. Tällaisia tapahtuu koko ajan.
Mikään ei vaan suju. Joka ikinen päivä on typerää valtataistelua. En saa tehtyä töitäni ajoissa, hyvin, tehokkaasti. Koko ajan tungetaan kapulaa rattaisiin.
Työkaverit ovat kivoja, palkka on kiva, työmatka kiva. Silti tulen ärtyneenä ja pahalla päällä joka ikinen päivä kotiin. En jaksa sitä tunnekuormaa enää!
Kommentit (24)
Hommaa woodoo -nukke johon pistelet aina työpäivän jälkeen neuloja.
Tai opettele muuten ottamaan nuo toilailut huumorilla. Muista, että asenne ratkaisee aina kaiken. Ja siinä samalla sivussa tietysti etsit uutta työpaikkaa.
Ps. Ja sen raportin laitoit tietysti kaikille eteenpäin pahoitteluviestin kera, että lähetit sen nyt hieman viestissä, sillä xx oli unohtanut toimittaa sen sinulle ajallaan ja toimitti sen vasta nyt sinulle eteenpäin toimitettavaksi. Eli ei muuta kun vanhaa kunnon passiivisagressiivisuutta kehiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä luonnehäirioisiä esihenkilöitä riittää Suomessa.
Minullakin. Oikeastaan hän sijaistaa ylempäänsä, ts. tekee ylimmän pomon töitä. Hänen oma sijaisensa on oikein mukava, mutta vain väliaikainen.
Eli kun uusi ylin työnjohtaja valitaan eläköityneen tilalle, kiva saa lähteä ja huono jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä luonnehäirioisiä esihenkilöitä riittää Suomessa.
Sen ei pitäisi silti olla ok, vaikka joka toinen esimies olisi luonnehäiriöinen. Miksi tällainen käytös sallitaan? Miksi minä olen se, joka tästä kärsin? Kuormitan ihan turhaan työterveyttä, kun käyn psykologilla hakemassa apua jaksamiseeni ja syön unilääkkeitä.
ap
Kaupallisella/yksityisellä on aina nostettu taidottomat ihmiset pomoiksi. Julkisella sektorilla nämä ovat jääneet varsinaisen työn tekijöiden riesoiksi. Isot pomot ovat olleet häijyjä, mutta tehokkaita. Nykyään ensin mainittu malli on kopioitu myös sinne: alalle sopimattomat, käytännön töitä osaamattomat ponnistavat suoraan johtotehtäviin tai höpönpöö -kouluttajiksi.
Mun esimies on matematiikanopettaja. Ei minkäänlaista koulutusta esihenkilöydestä. Olen toimistotyössä, en ole siis opettaja.