Antakaas neuvoja te kun tiedätte kaiken!
Miten saan 1,5-vuotiaan tottelemaan kun hän ei tottele mitään?
Jos sanon ei, niin lapsi nauraa ja tekee ihan minua ärsyttääkseen ihan tahallaan sitten vielä enemmän.
Hävettää eikä voida missään käydä kun lapsi ei tottele mitään.
Ainoastaan jos tukistan kunnolla niin sitten lopettaa, mutta niinhän ei saisi tehdä.
Kommentit (27)
Lapsi saas siis lyödä minua niin paljon kuin jaksaa, enkä saa tehdä mitään.
Vierailija:
Lapsi saas siis lyödä minua niin paljon kuin jaksaa, enkä saa tehdä mitään.
Ainoa mitä voit tehdä on hakea pois pahanteosta miljoona kertaa peräkkäin ja toistaa joka kerran kiellon, vaikka vaikutusta sillä ei olekaan. Ja järjestää muuta mielenkiintoisempaa puuhaa, kuin pahanteko. Ja odottaa, että voit ottaa käyttöön jäähyt, kun lapsesi kasvaa.
Ja sitä ennen voisit laittaa oman pääsi järjestykseen.
Ja toistat tämän miljoona kertaa peräkkäin.
Siis että lyöt lasta, että lapsi lopettaisi lyömisen... Älä odota mitään vuoden äiti palkintoa.
luovuttaa. tuskin se murrosikäisenä enää pöydälle kiipeää! Sulta nyt vaan kysytään pitkää pinnaa.
Luulisin, että on vähän sama tilanne täälläkin, kuin ap:lla. Ja joo, kyllä se lapsi joskus lopettaa - kun nukahtaa... Huutoa voi olla koko hereillä olo ajan ja se todella käy hermoon.
Vierailija:
Luulisin, että on vähän sama tilanne täälläkin, kuin ap:lla. Ja joo, kyllä se lapsi joskus lopettaa - kun nukahtaa... Huutoa voi olla koko hereillä olo ajan ja se todella käy hermoon.
Lapsi todella koittelee hermoja joka päivä, huutaa, heittelee tavaroita, lyö, potkii, puree, repii hiuksista jne.
Itselläni on hartiat jo ihan jumissa kun olen nostellut niin paljon lasta. Ja korvissa soi jatkuvan huudon takia.
Harmittaa kun ei ikinä voi käydä missään kun lapsi pistää shown pystyyn, viimeksi potki ystäväni koiraa ja veti videot alas hyllyltä.
Ihana lasku tuli meille.
Jos kiellän, lapsi todellakin vain nauraa. Jos nostan pois tilanteesta, lapsi juoksee heti takaisin tekemään samaa.
Kukaan ei jaksa katsella kun me kielletään lastamme koko vierailun ajan. Lapsi saattaa heittäytyä lattialle ja huutaa niin, että kukaan ei ajatuksiaan kuule.
Ja vielä ei muka ole uhmaikä alle 2-vuotiaalla!
Ap
pysyn itse rauhallisena ja hyväntuulisena vaikka lapsi tekisi mitä, uhma ei ylly samanlaiseksi tai on ainakin lyhyempi kohtaus. Olen toki myötätuntoinen lapselle, mutta yritän viimeiseen asti olla hermostumatta. Ja sitten kun joskus hermostun, lapsi menee ihan mahdottomaksi.
Huutoa on pakko kestää. Itse jumitan lapsen syliin jos ei lopeta pahan tekoa. Jos lapsi yrittää lyödä tai potkia niin jumittaisin kädet ja jalat (tästä minulla ei ole kokemusta).
Yritä keksiä tekemistä, leiki lapsen kanssa ja puhu nätisti vaikka lapsi kiukuttelisi. Älä sysää syrjään kylässäkään, ettei lapsi riehu ainakaan huomionpuutteen takia.
Lapsi syliin ja pidetään tiukasti (satuttamatta) kiinni. Kun mikään muu ei auta, lapsi riehuu, satuttaa muita ja itseään, niin pakkohan se on. Raivoaminen jatkuu aina vaan korkeammalla volyymilla, mutta jotenkin on katkaistava riehuminen ja satuttaminen... Ja näin voidaan mennä tunninkin verran päivässä...
Joten ap, ei mekään usein käydä julkisissa paikoissa ;)
11
Vierailija:
Huutoa on pakko kestää. Itse jumitan lapsen syliin jos ei lopeta pahan tekoa. Jos lapsi yrittää lyödä tai potkia niin jumittaisin kädet ja jalat (tästä minulla ei ole kokemusta).En jaksa pitää monesti päivässä. Hän yrittää purra ja repii mm. korviksiani irti.
Olisiko sinulla joku toinen loistava idea?
Ap
Selkeät rajat ja säännöt. Lapselle pitää tehdä selväksi, että äiti on pomo. Eli vaikka kuinka hävettäisi kodin ulkopuolella, niin toimit johdonmukaisesti ja rauhallisesti, teki lapsi sitten mitä tahansa. Ulkona kulkiessa (siis muualla kuin turvallisella leikkialueella) rattaissa kiinni valjailla. Ja todella vaikka " istut" lapsesi päällä, ellei muuten rauhoitu (tietenkin kipua tuottamatta).
Neuvolasta voisit tiedustella ammattiapua.
Anna naapureiden elää omaa elämäänsä, älä välitä heistä.
Oletko kokeillut lapsen huomion kääntämistä omiin leluihin tai mielenkiintoisiin " sallittuihin" esineisiin? Käyttekö riittävästi pihalla purkamassa energiaa/ puistoissa/ kerhoissa? Meillä on täällä pari samanikäistä tuholaista ja heille usein tepsii huomion kiinnittäminen muihin asioihin. Ja sitä kieltämistä on vaan jatkettava, samastakin asiasta kymmeniä kertoja päivässä, *huoh, turhauttavaa tiedän*... Voimia sinne ja juttele vaikka terkan kanssa, sekin helpottaa.
oletko karsinut asuntonne " kielletyt kohteet" minimiin? Vähemmän on nääs kieltämistä, mitä vähemmän tavaraa pienten käsien ulottuvilla :).
Jos huuto muita häiritsee niin anna häiritä. Älä opeta lasta siihen, että heti hyppäät ja yrität hänet hiljentää kun kiekaisee. Sitähän se sitten käyttää hyväkseen. Jos et reagoi, loppuu häiritsevä käyttäytyminen aikanaan. Ellei sitten ole kyse lapsesta, jolla on joku neurologinen ongelma.
Meillä on läheisessä piirissä 6kpl 1-3 vuotiaita lapsia, eikä niistä kukaan ole käyttäytynyt noin vallattomasti.
Kiukkukohtauksiin ja tottelemattomuuksiin (meidän piireissä) tehoaa se, että ohjaa lapsen muihin juttuihin. Meillä lapsi heti tulee katsomaan mitä teen, kun menen vaikka " innoissani" leikkimään hänen autoillaan. " Tekoitkun" ja kiukkuilun lopettaa kun hymyilen ja pussaan häntä ja, vaikka hän olisi ollut tuhma ja potkisi tai muuta niin sanon vain, että oletpas sinä rakas ja väkisin halaan, niin että lapsikin leppyy :D
Jos on oikein pahalla päällä niin vien sänkyyn rauhoittumaan.
Jos on oikein raivokas niin lapsi lattialle makaamaan ja itse päälle " halaamaan" . Se toimii joissain tilanteissa, mutta voi viedä aikaa.
Usein kiukulla ja huonotuulisuudella on (meillä) jokin syy! Eli tylsää, tai nälkä, jano, hapenpuute (=ulos kävelylle). Kun aktiivisesti touhuaa ja leikkii vähän aikaa, niin lapsikin on jo paremmalla tuulella myöhemmin.
Lisäksi kannattaa miettiä mitä kaikkea kieltää! Eilen katselin äitiä joka kielsi lastaan kaivamasta korvaansa, kun korva menee siitä rikki (hei oikeesti eiköhän se lapsi lopeta korvan kaivamisen ennenkuin sattuu?), kielsi lasta kanttaamasta lattialla (ihan oli puhtaat lattiat), kielsi lasta hyppimästä, kielsi lasta siinä ja tässä. Ainut mikä oli hyväksyttävää olis ollut tuolilla istuminen. Jos äiti olis alunperin ollut kieltämättä sitä korvankaivelua, niin lapsi varmaan vieläkin istuis nätisti tuolilla.
Yritän siis sanoa, että joskus kieltämisestä tulee vaan kierre, jota ei itse tajua katkaista esim. huomiota/ tekemistä antamalla.