Lapsi on alkanut käyttäytyä välinpitämättömästi puolisoani kohtaan
Mistä voi johtua, että lapseni käyttäytyy yhtäkkiä välinpitämättömästi ja joskus jopa tylysti puolisoani kohtaan sen jälkeen, kun puolisoni osti tämän sisarukselle pyynnöstäni asian tarpeeseen? Toiselle kerrottiin, että hänkin saa, kun tulee tarve siihen. Käytiin vielä kirppiksellä ja sieltä löytyi toisellekin väliaikaisesti halpa korvike.
Muutos ei tapahtunut meillä ollessa, vaan sen jälkeen, kun lapsi oli ollut viikon lasten toisella vanhemmalla. Lapsi sanoo ettei haittaa, että sisarus sai uuden tavaran, koska hänkin saa sitten kun siihen on tarve.
Exälläni on omat periaatteensa, mutta en uskoisi hänen mustamaalaavan puolisoani lapsille. Mutta jotakin tässä on käynyt.
Onko yleistäkin tällainen muutos? Ja mistä se voi johtua? Kuuluuko kehitykseen? Miten tilannetta voisi parantaa, vai annetaanko mennä omalla painollaan?
Lapset 8-10 vuotiaita. Toinen yrittää kompensoida sisaruksensa käytöstä välillä. Puolisoni haluaa pelkkää hyvää lapsilleni ja ihmettelee yhtäkkistä suurta muutosta. Hänen omansa asuu jo pois kotoa.
Kommentit (12)
Joskus lapset tuntee huonoa omaatuntoa tykätessään vanhemman uudesta puolisosta ja käytös muuttuu. Mutta sekin on ohimenevä kausi usein.
Ai pikkusisko sai paremman puhelimen/läppärin tms?
Uusperheen perustaminen ei ole helppo juttu. Joskus tulee eteen odottamattomia vaikeuksia. Rauhallinen pohdinta ja avoin keskustelu yleensä kuitenkin selvittävät tilanteen.
Ap:n kuvaaman tapahtumaketjun perusteella voisi sanoa, että tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Siinä käydä hyvin, voi toki käydä huonostikin ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Kannattaa puhua lasten kanssa rehellisesti, se täytyy osata.
Aloitus on hieman epäselvä.
Lapsilla on oikeus tunteisiin ja ajatuksiin turvallisesti.
Sirkushuvejako sun lapsesi sitten pitäisi sun puolisolle järkätä?
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen perustaminen ei ole helppo juttu. Joskus tulee eteen odottamattomia vaikeuksia. Rauhallinen pohdinta ja avoin keskustelu yleensä kuitenkin selvittävät tilanteen.
Ap:n kuvaaman tapahtumaketjun perusteella voisi sanoa, että tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Siinä käydä hyvin, voi toki käydä huonostikin ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja j
Mummo hoiti tuon tilanteen kyllä tyylikkäästi. Tosi fiksusti toimittu, varsinkin kun hän oli vasta lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen perustaminen ei ole helppo juttu. Joskus tulee eteen odottamattomia vaikeuksia. Rauhallinen pohdinta ja avoin keskustelu yleensä kuitenkin selvittävät tilanteen.
Ap:n kuvaaman tapahtumaketjun perusteella voisi sanoa, että tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Siinä käydä hyvin, voi toki käydä huonostikin ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja j
Voisitko ap hiukan selventää mummosi roolia tässä nykypäivän tilanteessa. Minulle jäi vähän epäselväksi, miten ajattelet hänen tähän vsikuttaneen.
Isäpuolia ei saa jättää lasten kanssa ilman valvontaa. Kertakaikkiaan.
Olisi kiva kuulla myös mummon myöhemmistä vaiheista. Tuosta tilanteestahan taitaa olla kulunut jo noin 80 vuotta.
Jospa juttelisit sen lapsen kanssa?
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria myös, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Voi olla koulukaveritkin, jotka puhuvat vanhempien uusista puolisoista mitä sattuu. Ottaa aikaa. Uusilla puolisoilla on joskus eniten kestettävää. Joskus kaikki sujuu hyvin. Joskus jännitettä aiheuttaa lasten toinen vanhempi. Aika auttaa kaikkeen.