Katsoitteko eilisen " Inhimillisen tekijän" . Oli kyllä säälittävä se nuorehko mies

palautui ennalleen. Mies teki muutamanisomman töppäyksen, ei siis mitään rikollista, vaan kännisekoiluja ( putkareissua yms) ja ei voinut enää selitellä tekojaan mitenkään.



Muistissa on kuitenkin tuo vaihe, että ei hänessä ole mitään vikaa yms ylimielistä. kaikissa muissa oli aina vikaa, minä liioittelin yms. Jos ihminen on siinä vaiheessa, ni ei siihen auta mikään. Se on läheiselle hirveetä, kun itse tajuaa miten asiat ovat. Mutta sitä alkaa sitten todellisuus hämärtyä itseltäkin, kun tarpeeksi kauan tuota jatkuu. Sitä ei itsekään kehtaa katsoa totuutta silmiin.



Jossain vaiheessa mitta täyttyy ja mulla se täyttyi siinä vaiheessa, kun mies itsekin tajusi asian. Nyt sanoo, että hän ei halua enää juoda, että ei ole aiemmin koskaan ollut tällaista tilannetta. Jos on juomatta vain sen takia, että haluaa hyvittää perheelle yms ja koko ajan odottaa, että koska vois taas lähteä bailaamaan/ mokaamaan, kaatuilemaan kännissä ja tullen pää ruvella kotiin hyvillä omallatunnolla, ni ei se johda mihinkään.



Mulla on tilanne se, että haluan eron heti, jos tilanne palaisi tuohon vanhaan. Mulle se kirkastui, kun olin tarpeeksi monta kertaa pettynyt, pelännyt ja surkutellut tilannetta.



Huomattakoon, että minunkin mies käy vaativassa työssä yms eli ei ollut mikään rapajuoppo tai sellainen, että sen edes ois kaikki läheskään tienneet. Toki pikkuhijaa alkoivat ihmiset tietää, kun kerroin ystäville ja lopulta vanhemmillekin.

Voi ei, mähän olen tavannut sen vuosia sitten. En koskaan tuntenut erityisesti, mutta kuitenkin harmittaa tosi paljon, jos mukavan oloiselle pojalle on käynyt noin:(

vai kannattaako luovuttaa?

Olen tuntenut Mariuksen, kun hän oli pikkupoika, ja suloisempaa lasta saa etsiä. Erikoinen hän oli tosin, ja hänellähän onkin Asperger. Harmittaa ja itkettää, että mikä ihmisen saa tuolla tavalla tekemään. Pelkään, että omalle pojalleni käy samalla tavalla, koska hänellä on nyt ihan samat fiilikset kuin Mariuksella oli ennen kuin alkoi juoda.

Sydäntäpuristavaa katsottavaa oli ja luulenkin, että se, ettei Marius tunne syyllisyyttä juomisestaan johtuu juuri Aspergerista.



Kaunis ja herkkä nuorimies, voi mitä haaskuuta!

joka usein ilmenee ongelmia kommunikaatiossa ja empatian osoittamisessa (ei siis niinkään tuntemisessa) sekä sen ymmärtämisessä että toiset ajattelevat erilailla kuin minä. Ongelmia on myös isojen ihmisjoukkojen kanssa elämisessä, toiminnan ohjauksessa, ja aistiylihekkyyksissä. Älykkyysosamäärä on yleensä vähintään normaali, joillain on ns. erityislahjakkuuksia.



Alkoholi ja päihteet tulevat kuvaan helposti kahdesta syystä. TOinen on se, että näillä ihmisillä on suuri masennusriski ihan siksi että heitä usein kiusataan sekä koulussa että töissä, eikä heistä tunnu siltä että heitä ymmärretään tai he ymmärtävät muita. TOinen on se, että monilla on myös adhd-tyyppisiä aivojen välittäjäaineinen ongelmia ja sitä yrittää vaistomaisesti lääkitä jollain: levottomalla liikehdinnällä tai päihteillä. Jos ei siis saa ajoissa toisenlaista apua.

Ajattelin vain kun äiti mainitsi kauheasta riidasta autossa matkalla kuvauksiin. Ja sen jälkeen minusta puhekin oli aika takkuavaa, vai johtuiko juuri aspergerista.



Jännä miten olikin kaunis ja hyvännäköinen alkoholisti, ei mitään viitteitä ns. normaalin juopon ulkonököön vaikka olikin vasta 30-v



Itselle liippasi kyllä tod läheltä, oma mies alkoholisti (33-v) ja juuri eroa tehdään parhaillaan. Tuntuu vaan niin vaikealta päästää irti, mutta tajuaa myös ettei voi toisen hyväksi tehdä mitään jos itse ei halua muutosta (vaikka kyllähän mies haluaa, mutta oikeasti mitään ei tapahdu

alkoholisoitunut poika ja dementoinut, kiinni pitävä äiti on aika kkova parivaljakko meillä. Siihen ei mahdu ketään väliin.

Kyselee se joka vieläkin elättelee toiveista että kaikki vielä muttuu, vaikka varmasti kaikille parempi jos lähdetään eri teille.