Eilen kaupan leikkipaikalla eräs lapsi lällätteli pojalleni, kun poikani...
...ei osannut kiivetä kiipeilytelineessä yhtä korkealle, kuin hän. Poikani tuli sanomaan asiasta minulle ja olin menossa huomauttamaan tätä poikaa asiasta, kunnes hänen isänsä tuli paikalle.
Kerroin mitä oli tapahtunut ja miten poikani oli pahoittanut mielensä (on erityislapsi ja on hieman kömpelömpi, kuin muut ja korkealle kiipeäminen on kiellettyä).
Isä pahoittelo kovasti asiaa ja puhutteli poikaa ja vaati häntä pyytämään anteeksi. Niin poika tekikin ja oma lapseni tietysti vastasi " saat anteeksi" . Sanoin isälle asian olevan kunnossa ja kiitin, kun hoiti sen niin hienosti.
Lapsenikin oli tosi onnellinen, kun asia sovittiin. Ja miksikö kerron tämän? No siksi, kun usein täällä saa lukea, että em. kaltaiset tilanteen on päättyneet vanhempien rähinöintiin tms. jos toisen lapsen vanhemmat asennoituvat tyyliin " ei meidän lapsi mitään tee" .
Ihanaa oli nähdä aikuinen joka hoiti homman, niinkuin aikuisen mielestäni pitääkin:o))))
Kommentit (7)
Lapset nyt vaan lällättelevät toisilleen milloin mistäkin ja jos jokaiseen lällättelyyn kiinnittäisi huomiota, ei muuta saisi kohta tehdäkään. Ehkä kannattaisi karaista sekä itseään että lastaan, sillä kaikki ihmiset eivät ole yhtä hyväkäytöksisiä kuin tämän tapauksen isä. Säästyisi monelta surulta sekä äiti että lapsi, kun lapselle opetettaisiin, että ei kannata välittää moisista.
Monesti on myös kirjoituksia ...olisi pitänyt sanoa... ja sitten täällä nuristaan jälkeenpäin ku ei ole ollu pokkaa sanoa asiasta.
10 pistettä myös sen lapsen isälle!
Loppu hyvin, kaikki hyvin:o)
Auttaisi varmaan poikaasikin, jos hän oppisi pikku hiljaa hoitamaan itse asioitaan, ilman emoa. Ei kovin vakavalta kuulosta tuollainen lällättely.
Annatkos kolmonen omia lapsiasi haukkua puuttumatta tilanteeseen? Mitenköhän ne lapset tietävät kuinka toimitaan, jos aikuiset eivät näytä mallia?
Osaatkohan arvata minkäikäisistä lapsista oli kyse? Heitäppäs villiarvaus?
ap:n lapsihan oli tullut sanomaan asiasta äidilleen. Eikä ap ollut puuttunut tilanteeseen ennen sitä.
Sua ei ilmeisesti haittaa jos lapses pahoittaa mielensä ja voisit tehdä asialle jotain, mutta et tee. Pärjätkööt itse!
Onneksi se olikin ap etkä sinä joka oli paikalla!
Kiusaamiseen on puututtava heti, oli se minkälaista tahansa jos se tuntuu pahalta hänestä johon se kohdistuu!!!
Nimim: aikoinaan pahasti koulukiusattu, (eikä kukaan välittänyt " pienestä lällättelystä" vaikka se sattui saatanasti)
itse muuten kun lapsi aloitti päiväkodissa ja oli puhetta kiusaamisesta yms. niin tuli sanottuakin päiväkodissa, että itse pahasti koulukiusattuna en sitä tule hyväksymään ja toivoinkin siitä kerrottavan jos omaa lasta kiusataan/kiusaa.
järkytys olikin kova kun ekassa tai toisessa kasvun tukemis... palaverissa sanottiin lapsen lällättävän ruokapöydässa yhdelle pojalle, että sää et saa ruokaa ja toinen oli aina itkulla sen takia. tuli aika tiukka keskustelu lapsen kanssa siitä sinä iltana (miten se tuntuu toisesta pahalle ja saa toisen pelkään ettei oikeasti saa ruokaa ja mille pojasta tuntuisi jos hänelle sanotttaisiin samalla lailla ja tahtoisiko hän itse jäädä ilman ruokaa yms) ja tulikin kysyttyä jonkin (pari viikkoa-kuukauden) aikaa myöhemmin vieläkö poika lällättää. ei kuulemma KERTAAKAAN sen jälkeen kun olin siitä kuullut.