8-20 opiskelua, itseni hoitaminen retuperällä..

Kuule, mä vein lapset klo 6 hoitoon, menin työharjoitteluun. Hain lapset, vein mummille tai otin mukaan ja pamautin iltaluennolle 30 km päähän, ihan vaan valmistuakseni ammattiin. Kotona klo 22. Jonka jälkeen vielä koulutehtäviä lasten nukkuessa. Yh olin ja olen.

Kyllä sulla oli helppoo, kun oli mummi lastenhoitajana ja autokin ilmeisesti.



Terveisin autoton ja mummiton yh

minulla on kaksi opiskelupaikkaa, toinen hesassa, toinen tampereella. esim. eilen lähdin kymmenen junalla hki:iin opiskelemaan ja tulin takas tre:eelle luennolle 17-19. lapsi oli flunssasta toipumassa vaarin kanssa kotona. itsellä hirveän huono omatunto, kun välillä on pitkää päivää. kaken huipuksi aloitin juuri perjantaityöt, kun rahaa tarvii. koko ajan on takaraivossa tunne ja pelko, että kohta palan puhki. toisaalta en ole stressaantunut ainakaan vielä, osa hommista hoituu puolihuolimattomasti. ehkä mua helpottaa se, että olin luullut yliopisto-opiskelun olevan sata kertaa vaativampaa. nyt pitäis osata löysätä. ei tarviis saada ja tavoitella vitosta joka asiasta, riittää että läpi menee ja oppii sen mitä tarvii.



eilen just mietin, minkä takia asetan itselleni samat tavoitteet, kuin niille, jotka opiskelevat vain yhtä asiaa. No mulla ei muuta elämää olekaan. Se joskus sieppaa. Enkä köy lenkillä. Viikonloppuisin teen pitkän lenkin lasta rattaissa työnnellen. Ulokona on pakko käydä, tai pää räjähtää. Ja tää av korvaa kai mulle jotain hömppätarvetta, kun en omista telkkua.



Alkuvuodesta lapsi selvästi kärsi, kun tein koko ajan jotain hommia kotona. En siis ollut henkisesti läsnä. Silloin päätin, että en tee yhtään opiskeluhommia, kun lapsi on hereillä. Eli satsaan täysillä lapseen. Ja silloin kun opiskelen, satsaan täysillä siihen.



t: yh (jolla onneksi vaari apuna), tänä vuonna tulossa 62 op ja toisesta koulusta 15 ov, perjantailta aina muutama kymppi palkkaa ja 2 v. lapsikin on vielä tolkuissaan.