Hei useamman lapsen äidit! Oletteko muuttuneet lasten myötä " tiukemmaksi vai pehmommaksi" ?
Mietin tätä nyt kun kolmas lapsemme on 4kk ikäinen... Eli miten (pienen vauvan) äitiys on teillä muilla muuttunut lapsiluvun kasvaessa? Olisi kiva vaihtaa kokemuksia :)
Itse olen huomannut että olen muuttunut tosi paljon pehmommaksi ja suurpiirteisemmäksi. Eka lapsi nukkui omassa huoneessaan jo 6kk ikäisenä, toka omassa pinnasängyssään meidän makuuhuoneessa 1v asti ja tämä kolmas on jämähtänyt perhepetiin. Ekaa kylvetettiin joka toinen päivä ja vaatteet vaihdettiin jos niissä oli pieninkään likatahra, kolmas saa tyytyä tässä asiassa vähän suurpiirteisempään palveluun (toki vauva on suht puhdas, mutta usein tulee vaan vesihanan alla pestyä pahimmat poimut sen kylvyn sijaan). Ensimmäisellä kerralla menin töihin vauvan ollessa alle 6kk (selvennys: tosin pakosta: Emme asu suomessa eikä asuinmaassamme ollut silloin muuta vaihtoehtoa kuin mennä töihin tai irtisanoutua). Toisen kanssa olin kotona 11kk enkä voi sanoa nauttineeni kotiäidin roolista. Tällä kertaa olen kotona oloon ihan eri tavalla tyytyväinen ja osaan ensimmäistä kertaa ihan todella arvostaa sitä, ettei TARVITSE lähteä aamulla töihin...
Millaisia ajatuksia muilla?
Kommentit (6)
jälkeen muutuin suurpiirteisemmäksi ja rennonmaksi. Ekan lapsen kohdalla myös kylvetettiin harva se päivä vauvaa, tutit jäi pois päiväkäytöstä tasan 1 v synttäreillä samaten tuttipullot, yötutti oli vaan 1,5 v ikään asti. Töihinkin palasin silloin jo lapsen ollessa 1,5 v kun mulla oli " tylsää" lapsen kanssa kotona. Mulla ei silloin ollu paljon muita kavereita joilla olis ollu lapsia jo ja ei ollut sitä vertaistukea tarjolla ehkä siksikin kyllästyin kotona oloon. Kakkosen kohdalla melkein samoin kuin ykkösen kohdallakin tosin silloin julla oli jo äippäkavereita eikä ollu tylsää kotona. Kuivaksi aloin esikkoa ja kakkosta opettaan jo 9 kuisena silti kakkosella vieläkin yövaipat ( 4v ). Silti jotenkin pää pehmeni kotona ja halusin töihin kakkosen ollessa 1v 10 kk hetken päästä siitä jo kadutti työelämään paluu. esikko nukutettiin alusta asti omassa pinnasängyssään eikä koskaan vieressä. kakkosen kohdalla jo vähän löysemmin. Nyt kolmannen lapsella oon menny siitä mistä aita on matalin itselle. Eli jos riekkuu yöllä tai on kipeä niin viereen vaan ( 1 v juuri täyttäny) alussa myös perhepetiä paljon. Nyt en välitä onko kämpää ihan tiptop niinkuin ennen siivoushulluna. oon todennu että se on tyhmää ajatella että perheessä jossa on 3 pientä lasta on aina kaikki tavarat oikeilla paikoillaan aamusta iltaan. Nyt oeln yrittäny vähän enmmän nauttia kuopuksen vauva ajasta ja aion olla kotona ainakin siihen saakka kun hän täyttää 2,5 v eli ensi vuoden syksyllä. nyt ei kotona ole tekemisen puutetta eikä tylsää ja meilläpäin on paljon äippäkavereita joten ulkoilu ja päiväkahvi seuraa saa aina kun haluaa. Myös lapsille on leikkitovereita. Nyt kun on myös kaikenlaisia tälläisia vauvapalstoja netissä niin täältäkin sitä vertaistukea saa ja näin jaksaa paremmin kotona. Kiirettä ei ole työhön sillä ehdin vielä työssä käydä kyllästymiseen asti.
Ainoa missä olen tiukkius ehkä vielä enmmän kuin ennen kolmatta lasta on päivärutiini. koska lapsia on 3 ja haluan että kaikki saadaan illalla nukkumaan suht samaan aikaan ja näin on toiminutkin jo pidemmän aikaa niin ei oo varaa lipsuilla. Syödään puolen tunnin tarkkuudella joka päivä kaikki päivän ruuat, päikkärit nukutaa (paits kipeänä poikkeuksia) aina samaan aikaan (eli vaan kuopus nukkuu) ulkoillaan samaan aikaan ainakin joka aamu ellei olla kipeitä tai jos ei sääolosuhteet ole kamalat jne. Näin elämä on myös helpompaa 3 lapsen kans kun kaikilla suht samanlainen päivärytmi.
Näin siis meillä. lapset nyt 1v, 4v ja 6,5v.
No, mä olin ekan lapsen aikana jotenkin ehkä liiankin rento, eli vauvalla ei ollut mitään rytmejä ja jätin vauvan esim surutta hoitoon melko usein. Tavallaan oli hyvä, että osasin ottaa iisisti. En myöskään vaahdonnut ruoka-asioista jne. Esikoinen meni tarhaan kun oli 15 kk enkä koskaan potenut asiasta huonoa omaa tuntoa (tosin tyttö aina pärjäsi hyvin tarhassa, sairasteli vähän ja oli hyväntuulinen).
Tokan lapsen jälkeen musta tais tulla aika tiukkis, siis otin selkeät rutiinit ja tuntu että olin vähän nipo äiti. Mulla oli tosi tarkkaa mikä on " oikein" ja mikä " väärin" . Samalla kuitenkin sain pehmeitä arvoja, eli keskari sai aina nukkua vieressä ja imetin missä tahansa ym. Häntä en olisi suin surmin antanut vauvana hoitoon, ja tarhan poika alotti 3-vuotiaana. Sillonkin tuntu jotenkin niin pieneltä.
Kolmannen jälkeen olen ehkä löytänyt kultaisen keskitien =)) Tyttö on jo pian 2v ja on nyt pph:lla. Pehmeät arvot ovat edelleen voimassa meidän perheessä mutta olen sopivasti osannut olla myös erossa lapsesta (ei niin että lapsi sitä kaipaa, mutta minä). Lapsilla on rajat mutta kaikkea hauskaa en halua kieltää. Meillä on rytmi ja rutiinit ja nukkumaanmenoajat, mutta niistä voi myös joustaa.
..paitsi tietyt säännöt ovat kyllä myös tiukentuneet entisestään, koska mitä enemmän töitä kotisaralla, niin tietyistä asioista ei sitte lasten kohdalla anna luistaa yhtään jotta ei tulisi lisä hommia ja sotkuja ;DD
Mutta meillä ns.väliinputoajan asemassa on selkeesti keskimmäinen, eikä tämä nuorin =0 Eli miltei 4v keskimmäisen kanssa menen välillä missä aita on matalin kun taas esikoisen 8v ja nuorimman liki 9kk olen edelleen suhteellisen tarkka. AP:n aloituksen myötä tajusin itsekkin vasta että asia on näin ;DD
Meillä perhepedissä on nukkunut jokainen. Ensimmäisen kanssa tosiaan olin kaikkein tarkin -> en missään tapauksessa halunnut toisen nukkuvan poissa läheltäni, appivanhemmat etääntyivät minun mielessäni minusta ja lapsestani kun taas omat vanhemmat lähenivät ja tulivat tärkeämmäksi ihan kohisten.
Kukaan muu lapsi ei saanut tehdä " kaltoin" esikoista kohtaan kun taas kakkosen kohdalla pieni töniminen tai/ja kädestä lelun ottaminen onkin vain hyvää elämänkoulua oppia pitämään puoliaan ;)
Kolmannen kohdalla olen tosin myös huomannut sen, että kylpeminen on sille ylellisyys, eli ei todellakaan joka päiväistä herkkua kuten 2 ekan kanssa oli paljon useammin. Eli lavuaarissa meilläkin poimut huudotaan nopeammin kuin että kylpyyn asti pääsisi useammin ;DD
Nuo 2 ekaa saa vieläkin lotrata useasti koska ne pärjäävät kylvyssä/suihkussa itekseenkin ja tykkäävät siitä myös =)
Perhepedissä siis jokainen on saanut nukkua ja 6kk iässä olen ne omiin sänkyihin laittanut, tosin huomaan että tämän kolmannen kanssa viereen ottaminen tulee vieläkin helpommin, kunhan saan nukkua enemmän ;DD
Tuttia + tuttipulloja en ole ottanut keltään ajoissa pois (kiitos siitä et isäni on hammaslääkäri) vaan vasta 2v, ja niin mennään kolmannenkin kanssa. Mutta niiden keittäminen tämän kolmannen kanssa loppui ihan alkumetreillä, kunnes edes kerkesi kunnolla alkaakaan ;DD
2 ekan tutit + pullot olivat vielä säännöllisessä huollossa, harva se pvä ;)
Vaatteet vaihdan kyllä edelleenkin yhtä helposti kuin ekoillakin, mutta ulkovaatteiden pesu tosiaan on täälläkin jäänyt harvemmaksi. Pinta tosiaan kuluu niissä turhan paljon ja kyllähän talvihaalarit kadottavat lämpöisenä pitämisen jatkuvasta pesemisestä =) ;)
Vaikeaksi olen huomannut sen, miten jaan pvän/pvät niin, että jokainen lapsistani ehtisi saada sen kahden keskisen hetken kanssani. Tai keskimmäisen ja pienimmän kanssa se onnistuu vielä hyvin, kun pienin on pväunilla eri aikaan keskimmäisen kanssa. Mutta esikoisen kanssa on hankalla löytää se hetki, koska koulusta tullessaan toinen/pienin on jo hereillä ja kohta keskimmäinenkin. Jakun mies omaa oman yrityksen, aina ei ole takeita saada siltä aikaa 2 pienimmälle jotta esikoinen saisi minut hetkeksi. Väliinpuotajan asemassa esikoinenkin tavalla =/
No, summarum, eiköhän juu lopputulos kuitenkin ole se pehmoemommaksi tuleminen täälläkin ;)
Marieela kera 9kk tytön, 4v pojan ja 8v tytön
että miten saisin joka lapselle annettua ihan ikiomaa huomiota riittävästi. Meillä jako menee suunnilleen niin, että on " pojat ja vauva" ja isompia tulee helposti kohdeltua " yksikkönä" . Vauvan saamasta huomiosta isommat eivät ole lainkaan mustasukkaisia, mutta toistensa saamasta huomiosta kylläkin. Jos keskimmäinen on vaikka minuutin sylissä niin esikoinen saattaa huuta että miksen määäääää!!!!!!!??? vaikka tietysti hänenkin vuoronsa tulee joka kerta :/ Vauva taas saa olla mun sylissä vaikka 24h/vrk eikä kumpikaan isommista sano siihen mitään!
Mulla tuon ekan kanssa kotona oleminen kävi myöskin erittäin tylsäksi. Ahdistuin jopa jonkun verran kotona olosta mutta en siksi, etten haluisi olla lapseni kanssa vaan koska se muu sosiaalinen elämä oli kateissa.
Työssä käydessä kuitenkin saat jutella sitä päivittäistä sosiaalista kanssakäymistä pois mutta pienen lapsen kanssa kotona sitä ei tapahdu. Puistoissa oli paljon äiteja lapsineen, mutta mene nyt sitte 4kk ikäisen kanss apuistoon leikkimään ;DD
Mutta sitten kun löysin avoimenpväkodin läheltä, niin kotona olo muuttui iloksi ja sosiaalinen kanssakäyminen muiden kotona olevien äitien kanssa ajoi sen tarpeen hyvin. Töihin en halunnut mennä, masennuksen uhallakaan ja avoinpksitte pelasti senkin.
Tyttö olikin sitte 3v1kk kun palasin työelämään ->lastenhoitaja.
Kakkosen kanssa kotona olo oli edelleen kivaa, silloin oli mieskin kotona -> mies piti reilu vuoden sapattivapaata työelämästä ja oltiinkin sitte se aika tiiviisti myös miehen kanssa yhdessä. Pelkäsin aluksi että kyllästyn mieheen ennen ku kk on mennyt, mutta toisin kävi ;)
Pojan ollessa kuitenkin 1v2kk pomo sai minut ylipuhutuksi takaisin töihin ja suostuin menemään koska mies oli kotonaeikä lapsia tarvinnut laittaa hoitoon. Illat tosin oli sitte väsyttäviä -> pvät hoidat muiden lapsia ja annat itsestäsi kaiken, mehut oli poissa kun omien vuoro tuli =(( Joten työelämän jätin siihe yhteen vuoteen taas ja jäin takaisin kotiin.
Kun sitte vuoden kotona ollessa pähkäilin töihin paluuta rahallisesti, päätettiinkin tehdä kolmas (joka oli kyllä päätetty heti kun tavattiin mutta ajankohta oli siis sitte nyt..) ja tulinkin sitte raskaaksi ja nyt viihdyn kyllä loistavasti kotona. Toki välillä on päiviä joita ei millään jaksaisi kahlata läpi suossa ;D , mutta pääsääntöisesti kotona olo omien kanss aon mukavaa.
Nyt harkitsenkin ammatinvaihtoa koska lastenhoitoon en jaksaisi palata,sitte seolisi tosiaan 24/7 vain ja ainoastaan lastenhoitoa =/
Omama, meillä myös keskimmäisen ja esikoisen välillä on tuota mustasukkaisuutta välillä ilmassa -> jos tuokin saa, niin mäkin saan jne jne ;D Mutta kun pienin on sylissä, tuntuu se olevan isompienkin mielestä normaalimpaa =/ =D
Juuh, mutta, jaarailut sikseen ja kts idols tuloksia ;)
Eihän tässä kahden (2 v ja 5 kk) kanssa ole aikaa olla tiukkis ainakaan hygienian suhteen, joten varsinkin pienempi saa olla hieman likainen. Talvella riittää muutenkin kylpy kerran viikossa - tai parissa... Tämä toinen pulauttelee, toisin kuin esikoinen, joten vaatteet vaihdetaan useammin.
Esikoinen on nauttinut kurakeleistä, enkä ehdi tai viitsikään pestä ulkovaatteita niin usein kuin olisin jos ei olisi kahta lasta. Sitäpaitsi niissähän kuluu pinta jos pesee liian usein...
Luulen etten ole niin tiukka toisen kasvatuksessakaan, johtuen ihan elämän tosiasioista: en tule ehtimään joka paikkaan jo nyt selvästi siskoaan vilkkaamman pojan perässä, varsinkin kun vahdittavana on yksi enemmän. Mies tekee myös pitempää päivää kuin esikoisen vauva-aikana. Kuopus joutuu varmasti oppimaan useamman asian kantapään kautta, toki pistorasiat ym. suojataan tälläkin kertaa.
Joissakin asioissa esikoisen suhteen olen valitettavasti joutunut olemaan yhä tiukempi, kun esikoinen on uhmaiässä ja pikkuveli saa siitä osansa. Pinna on kyllä paljon kireämmällä nyt, kun tuntuu ettei ikinä ole tarpeeksi käsiä tai hermoja. Toivon vaan että tulevaisuudessa olen tasapuolinen eikä toinen pääse " helpommalla" .