Haluan töihin

Niin minäkin haluaisin

Jos olet kokenut sähköinsinööri niin hae meille.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kokenut sähköinsinööri niin hae meille.

Käykö koneinsinööri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kokenut sähköinsinööri niin hae meille.

Käykö koneinsinööri?

Ei.

Miehelläni oli kivijalkaliike ja ei hän kyllä tuputtanut kenellekään mitään. Oli niin erikoisliike, että ihmisethän tuli sinne juuri ostamaan eikä katselemaan. Oma haasteensa oli ns. maanvaivat. Tyypit, jotka piti liikettä hengailupaikkana. Osa oli ihan mukavia, mutta osa sellaisia, ettei niitä jaksa kukaan kuunnella ja silti mies sitten yritti vaan olla ystävällinen, kun tämmöinen maanvaiva asui 1-2 tuntia kerralla jaarittelemassa turhia ja miehellä olisi ollut töitä tehtävänä. Yleensä teki niitä ölähtäen välillä jotain "joo" ja ei edes oikein kuullut, mitä toinen puhui. Joskus nämä osti jotain, hyvin harvoin. Mies joskus tiesi taas yhden tämmöisen tulevan (vakipäivä) ja piilotti sen ylimääräisen istuimen takatilaan, ettei se saa istuttua ja lähtisi nopeammin. Eikös tämä pyörinyt hetken ja totesi, että "jaa, onkos se tuoli tuolla taaempana" ja kävi sujuvasti hakemassa sen sieltä takatilasta. Täytyy sanoa, että näiden hengailijoiden joukossa oli sitten sen verran mukaviakin, että pitää vieläkin niihin kaverilinjalla yhteyttä, vaikka liike on lopetettu jo vuosia sitten.

Yksi ongelma olivat kanssa nämä ikuiset narisijat. Ensin ostetaan jotain ja miehelle jää siitä vaikka nyt 70 Euroa katetta. Sen jälkeen seuraavat viisi vuotta käydään vaatimassa apua ja neuvoja. Lopulta kun mies alkaa naftimmaksi, niin heitetään vielä pöytään, että "kyllä sitä myydään ensin, mutta sitten ei apua saa..." Ja siinä vaiheessa ko. henkilön neuvontaan on käytetty kymmeniä tunteja. Yleensä kyse oli varakkaista, iäkkäistä ihmisistä. Toinen on nämä, jotka käy ostamassa ensin jostain marketista ko. tarvikkeen muutaman Euron halvemmalla ja seuraavaksi sysäävät ovesta sisään kysymään apua, koska luonnollisestikaan marketissa ei ole sitä apua saatavilla. Joskus jaksoi neuvoa ja ajatteli, että ehkä hyvä kello kauas kantaa ja jatkossa tulee hakemaan täältä. Joskus veti tämän kortin pöytään, että "jaa-a, me ei juuri tuota myydä ja en tiedä, kannattaa kysyä sieltä, mistä on ostanut". Tietysti olisi osannut auttaa, mutta oli vaan kyllästynyt näihin kyselijöihin, jotka ei ole asiakkaita koskaan olleet ja yhtäkkiä pitäisi istua alas neuvontatuokiolle. Erikseen vakiasiakkaat, jotka olivat satunnaisesti käyneet "vieraissa". Tottakai niitä kannatti auttaa, että asiakassuhde säilyy. 

Ehkä legendaarisin oli eräs vanha ja erittäin varakas pariskunta. He pyysivät aina kotiinsa neuvomaan. Mies kävi useamman kerran auttamassa maksutta, koska olivathan he ostaneet tavaran, josta jäi peräti 200 Euroa firmalle. Siis ajoi heidän kodilleen ja viipyi 15-30min kerralla. Sitten kun neuvontakertoja oli joku 7-9, niin mies sanoi, että vähän näistä pitäisi jatkossa maksaa. Kysymys ei ole tuoteviasta vaan siitä, etteivät osanneet käyttää. No, taas tuli soitto ja piti mennä. Maksun tullessa puheeksi ei rahaa sattunut olemaan nyt.... Oli viimeinen kerta sitten siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli kivijalkaliike ja ei hän kyllä tuputtanut kenellekään mitään. Oli niin erikoisliike, että ihmisethän tuli sinne juuri ostamaan eikä katselemaan. Oma haasteensa oli ns. maanvaivat. Tyypit, jotka piti liikettä hengailupaikkana. Osa oli ihan mukavia, mutta osa sellaisia, ettei niitä jaksa kukaan kuunnella ja silti mies sitten yritti vaan olla ystävällinen, kun tämmöinen maanvaiva asui 1-2 tuntia kerralla jaarittelemassa turhia ja miehellä olisi ollut töitä tehtävänä. Yleensä teki niitä ölähtäen välillä jotain "joo" ja ei edes oikein kuullut, mitä toinen puhui. Joskus nämä osti jotain, hyvin harvoin. Mies joskus tiesi taas yhden tämmöisen tulevan (vakipäivä) ja piilotti sen ylimääräisen istuimen takatilaan, ettei se saa istuttua ja lähtisi nopeammin. Eikös tämä pyörinyt hetken ja totesi, että "jaa, onkos se tuoli tuolla taaempana" ja kävi sujuvasti hakemassa sen sieltä takatilasta. Täytyy sanoa, että näiden hengailijoiden

EN HALUAKKAAN ENÄÄ TÖIHIN!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli kivijalkaliike ja ei hän kyllä tuputtanut kenellekään mitään. Oli niin erikoisliike, että ihmisethän tuli sinne juuri ostamaan eikä katselemaan. Oma haasteensa oli ns. maanvaivat. Tyypit, jotka piti liikettä hengailupaikkana. Osa oli ihan mukavia, mutta osa sellaisia, ettei niitä jaksa kukaan kuunnella ja silti mies sitten yritti vaan olla ystävällinen, kun tämmöinen maanvaiva asui 1-2 tuntia kerralla jaarittelemassa turhia ja miehellä olisi ollut töitä tehtävänä. Yleensä teki niitä ölähtäen välillä jotain "joo" ja ei edes oikein kuullut, mitä toinen puhui. Joskus nämä osti jotain, hyvin harvoin. Mies joskus tiesi taas yhden tämmöisen tulevan (vakipäivä) ja piilotti sen ylimääräisen istuimen takatilaan, ettei se saa istuttua ja lähtisi nopeammin. Eikös tämä pyörinyt hetken ja totesi, että "jaa, onkos se tuoli tuolla taaempana" ja kävi sujuvasti hakemassa sen sieltä takat

Nauroin niin että kahvi roiskui suusta

Niin semmoista se on ..yrittäjän työpäivä:)

Hanki kunnon rusketus, jonkun afrikan maan kansalaisuus ja puhu huonoa suomea, työpaikka taattu alalta kuin alalta.

Kotimaassani tulotaso on noin 200 e kk. Täällä saan perheeni kanssa tukia noin 2000 e kk. Miksi tekisin töitä? Olen jo nyt lottovoittaja! 

En halua töihin

Millaisiin töihin haluat?

Kerro millaista työnteko mielestäsi on?

Ojankaivuuta?

Yrittäjä jo kertoikin tässä omasta työstään

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kokenut sähköinsinööri niin hae meille.

niin..minä en pääsisi töihin enää sinne enkä muulle

Elän yrittäjän arkea= elävä helv.etti..koska muuhun en pysty

Haluan vapaapäivän, hieronnan ja terapiaa

YRITTÄJÄ